Variksenmarja (Empetrum nigrum) eli kaarnikka on matala ainavihanta varpukasvi, joka kuuluu kanervakasvien (Ericaceae) heimoon. Sitä käytetään ravinnoksi etenkin Pohjois-Suomessa. Variksenmarjasta on olemassa kaksi eri alalajia, joista pohjanvariksenmarja (Empetrum nigrum subsp. hermaphroditum) on yleisempi Suomen pohjoisosissa ja (etelän)variksenmarja (Empetrum nigrum subsp. nigrum) puolestaan etelämpänä.
Variksenmarjalla on tiheä versosto, ja neulasmaiset reunoilta kiertyneet pienet lehdet sietävät kuivuutta ja selviävät talvesta vähäisenkin lumipeitteen turvin paleltumatta. Lehtihankoihin muodostuvat vaaleanpunaiset pienet kukat, joista kehittyvät kiiltävän mustat mehevät luumarjat. Marjojen keskusta on painunut sisäänpäin. Tuulipölytteisyys varmistaa lähes säännöllisen runsaan sadon joka vuosi.
Pohjanvariksenmarja on tavallisimmin yksikotinen (heteet ja emit ovat samassa kasvissa), ja sen tunnistaakin siitä, että marjojen tyvellä on kuihtuneiden heteiden jäänteitä. Se marjoo runsaammin kuin eteläisempi kaksikotinen lajitoverinsa, jolla vain emiyksilöt tuottavat marjoja. [1]
Laji on yleinen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, niin Euraasiassa kuin Pohjois-Amerikassa. Hyvin yleinen myös koko Suomessa.
Variksenmarjat kasvavat sekä kankailla että rämeillä koko Suomessa. Lapissa se kasvaa myös tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä sekä tuntureilla.
Variksenmarjan maku on mieto, eikä siitä saada paljoa mehua, mutta yhdessä mustikan, juolukan tai mustaherukan kanssa se sopii hyvin mehuihin, marjaviineihin, marmeladeihin ja muihin marjaruokiin.[2] Variksenmarjat sisältävät runsaasti vitamiineja ja kuituja, ja niiden kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjallamme. Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeä C-vitamiinin (11 mg/100 g) lähde ja mauste.
Marjoista saadaan violettia väriä lankojen värjäykseen.[3]
Nimestä huolimatta varis ei syö variksenmarjoja, mutta kanalinnuille marjat kyllä kelpaavat.[4]
Variksenmarjan varvuista on perinteisesti tehty luutia, joita kutsutaan nimillä kraakuvartine luuta tai juuriluuta. Variksenmarjan varvut ovat koivuvarpuja ohuempia ja joustavampia, joten niistä tehdyllä luudalla on lakaistu mielellään etenkin sisätiloja.[5] Varvuista voi tehdä myös pienempiä harjoja, kuten patahuiskuja.[6]
Variksenmarja (Empetrum nigrum) eli kaarnikka on matala ainavihanta varpukasvi, joka kuuluu kanervakasvien (Ericaceae) heimoon. Sitä käytetään ravinnoksi etenkin Pohjois-Suomessa. Variksenmarjasta on olemassa kaksi eri alalajia, joista pohjanvariksenmarja (Empetrum nigrum subsp. hermaphroditum) on yleisempi Suomen pohjoisosissa ja (etelän)variksenmarja (Empetrum nigrum subsp. nigrum) puolestaan etelämpänä.
