Kyläneidonkieli eli piennarneidonkieli, joskus myös pelkkä neidonkieli (Echium vulgare) on näyttäväkukkainen lemmikkikasvi.
Kaksivuotinen kyläneidonkieli kasvaa 30–90 cm korkeaksi. Varsi on tanakka, haaraton tai tyveltä haarova ja karkeakarvainen. Juuri on sinipunainen ja värjäävä. Yksisuoniset lehdet ovat kierteisesti ja vaihtelevat muodoltaan suikeista tasasoukkiin. Kukinto on yksihaarainen, toispuolinen viuhko eli kiemura, ja muistuttaa hieman lupiinia. Kukkien nuput ovat punertavan violetit. Kukan verhiö on lähes tyveen asti liuskainen. Teriö on 10–18 mm pitkä, suppilomainen ja vastakohtainen. Nuppuvaiheen jälkeen teriö muuttuu sinisiksi. Heteitä on 4 tai 5 ja ne ovat teriötä pidempiä. Palhot ovat eripituisia. Luotteja on kaksi kappaletta. Kyläneidonkieli kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmykset ovat pähkylämäisiä ja kurttupintaisia.[1]
Suomessa tavataan harvinaisena puutarhakarkulaisena kyläneidonkielen lähisukulaista piiankieltä eli ratamoneidonkieltä (Echium plantagineum).[2]
Kyläneidonkielta tavataan villinä koko Euroopassa lukuun ottamatta Espanjan ja Portugalin eteläisimpiä osia sekä pohjoisinta havumetsä- ja tundravyöhykettä. Yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Euroopasta Isoon-Britanniaan, Etelä-Skadinaviaan, Etelä-Suomeen, Baltiaan, Länsi-Venäjälle ja Kaukasukselle. Levinneisyysalue jatkuu hajanaisena itään päin Keski-Aasiaan saakka. Laji on levinnyt tulokkaana laajalle Pohjois-Amerikan itäosiin ja muun muassa Uuteen-Seelantiin.[3] Suomessa kyläneidonkieltä tavataan Etelä-Lappia ja Kainuuta myöten. Etelä-Suomessa laji on vakiintunut uustulokas, pohjoisempana se on satunnainen uustulokas.[4] Levinneisyysalue on kuitenkin koko Suomessa laikukkainen.[5]
Kyläneidonkieli viihtyy kuivahkoilla kasvupaikoilla, kuten kivikkoisilla ja soraisilla tienvarsilla, kyläkedoilla ja lastauspaikoilla. Sitä kasvatetaan myös koristekasvina ja esiintyy toisinaan viljelykarkulaisena.[4][6]
Kyläneidonkieli eli piennarneidonkieli, joskus myös pelkkä neidonkieli (Echium vulgare) on näyttäväkukkainen lemmikkikasvi.
