Viikunanlehtisavikka (Chenopodium ficifolium, syn. C. serotinum) on Etelä- ja Keski-Euroopasta kotoisin oleva savikkakasvi.[1]
Yksivuotinen viikunanlehtisavikka kasvaa 30–70 cm korkeaksi. Kasvi on yleisväritykseltään vihreä ja nuorena jauhoinen. Varsi on pysty, niukkahaarainen ja vihreäraitainen, lehtihangoissa on joskus harvoin myös punaista. Kierteisesti olevat lehdet ovat väriltään puhtaanvihreitä. Lehtilapa on kasvin keskiosissa kooltaan tavallisesti 4–8 cm ja kolmiliuskainen. Keskiliuska on pitkulainen ja vaihtelee muodoltaan harvaan lyhythampaisesta mutkalaitaiseen. Vihreä kukinto on usein pitkälti lehdekäs, terttumainen ja harsu. Kukkasykeröt ovat pieniä. Suomessa viikunanlehtisavikka kukkii heinä-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa, 0,8–1,2 mm pitkä, ympärykseltään lähes pyöreä, tylppäreunainen sekä pinnaltaan säteen suuntaan pitkulaisen kuoppainen.[2]
Laji muistuttaa suuresti jauhosavikkaa (C. album) ja pohjanjauhosavikkaa (C. suecicum).[3]
Viikunanlehtisavikka on kotoisin Etelä- ja Keski-Euroopasta. Skandinaviassa lajia kasvaa harvinaisena tulokkaana Tanskassa, Etelä-Norjassa ja Etelä- ja Keski-Ruotsissa.[1] Suomessa viikunanlehtisavikkaa kasvaa satunnaisesti maan eteläosissa sekä Pohjanlanden rannikolla aina Kemin korkeudelle saakka.[4] Lounais-Suomessa laji on vakiintunut, mutta muualla maassa se esiintyy satunnaisena.[5]
Viikunanlehtisavikka on Suomessa uustulokas, jota tavataan erilaisilla joutomailla kuten satamissa, kaatopaikoilla, rautateillä ja uudisnurmikoilla.[5]
Viikunanlehtisavikka sopii muiden savikkalajien tapaan myös ihmisravinnoksi.[5]
Viikunanlehtisavikka (Chenopodium ficifolium, syn. C. serotinum) on Etelä- ja Keski-Euroopasta kotoisin oleva savikkakasvi.
