Silene suecica Pau, ye una especie de planta fanerógama pequeña perteneciente al xéneru Silene dientro de la familia Caryophyllaceae.
Planta yerbácea, añal. Tarmos de 20 cm, erectos, simples o ramificaos dende la base.
Fueyes opuestes, enteres, d'ováu llanceolaes a lliniares, llixeramente azul verdoses.
Les flores son arumaes y formen trupes inflorescencies globulares. Los sos pétalos estremaos tienen un llimbu de color rosa fuerte. Tienen 5 estames, con filamentos estaminales incurvaos nel estremu.
El so periodu de floriamientu y fructificación toma dende'l mes de mayu nel sur de Suecia, al mes d'agostu nes zones montascoses. Los frutos son cápsules que maurecen rápido, y ábrense con cinco dientes produciéndose la lliberación de les granes.
El hábitat natural de Silene suecica son los montes de Noruega y Suecia en terrenes de roca y grava, pero alcuéntrase dacuando cerca de les mariñes. Por cuenta de la so capacidá de crecer en suelos con cantidaes elevaes de cobre utilizar na prospección xeobotánica como indicador de posibles xacimientos de cobre. Na Península Ibérica esta especie habita solamente, amás d'en Gredos , nes zones elevaes de los Pirineos y Cordal Cantábricu.[1]
En Suecia reconócense-y tres variedaes,
Silene suecica describióse por (Lodd. et al.) Greuter & Burdet y espublizóse en Willdenowia 12(2): 190. 1982.[2]
Númberu de cromosomes de Silene rupestris (Fam. Caryophyllaceae) y táxones infraespecíficos: 2n=24[3]
El nome del xéneru ta verdaderamente venceyáu al personaxe de Silenu (en griegu Σειληνός; en llatín Sīlēnus), padre adoptivu y preceptor de Dionisos, siempres representáu con banduyu enchíu similar a les motes de numberoses especies, por casu Silene vulgaris o Silene conica. Anque tamién se remembró (Teofrasto via Lobelius y depués Linneo) un posible orixe a partir del Griegu σίαλoν, ου, "cuspia, mocu, baba", aludiendo a la mafa de ciertes especies, o bien σίαλος, oν, "gordu", que sería lo mesmo que la primer interpretación, esto ye, infláu/enchíu.
suecica; epítetu xeográficu qu'alude al so localización en Suecia.
Esta páxina forma parte del wikiproyeutu Botánica, un esfuerciu collaborativu col fin d'ameyorar y organizar tolos conteníos rellacionaos con esti tema. Visita la páxina d'alderique del proyeutu pa collaborar y facer entrugues o suxerencies. Silene suecica Pau, ye una especie de planta fanerógama pequeña perteneciente al xéneru Silene dientro de la familia Caryophyllaceae.
Deugotyledon ac un o deulu'r 'pincs' fel y'u gelwir ar lafar gwlad yw Lluglys y mynydd sy'n enw gwrywaidd. Mae'n perthyn i'r teulu Caryophyllaceae. Yr enw gwyddonol (Lladin) yw Lychnis alpina a'r enw Saesneg yw Alpine catchfly.[1] Ceir enwau Cymraeg eraill ar y planhigyn hwn gan gynnwys Lluglys Mynyddig.
Caiff ei dyfu'n aml mewn gerddi oherwydd lliw'r planhigyn hwn. Mae'r dail wedi'i gosod gyferbyn a'i gilydd.
Deugotyledon ac un o deulu'r 'pincs' fel y'u gelwir ar lafar gwlad yw Lluglys y mynydd sy'n enw gwrywaidd. Mae'n perthyn i'r teulu Caryophyllaceae. Yr enw gwyddonol (Lladin) yw Lychnis alpina a'r enw Saesneg yw Alpine catchfly. Ceir enwau Cymraeg eraill ar y planhigyn hwn gan gynnwys Lluglys Mynyddig.
Caiff ei dyfu'n aml mewn gerddi oherwydd lliw'r planhigyn hwn. Mae'r dail wedi'i gosod gyferbyn a'i gilydd.
Die Alpen-Lichtnelke, auch Alpen-Pechnelke (Silene suecica (Lodd.) Greuter & Burdet, Syn.: Lychnis alpina L. oder Viscaria alpina (L.) Don) ist eine Pflanzenart innerhalb der Familie der Nelkengewächse (Caryophyllaceae).
Die Alpen-Lichtnelke ist eine ausdauernde, krautige Pflanze, die Wuchshöhen von 5 bis 15 Zentimetern erreicht.[1] Die aufrechten, unverzweigten Stängel sind kahl oder nur spärlich und kurz behaart.
Die Laubblätter stehen gedrängt in grundständigen Rosetten, die oberen etwas entfernt am Stängel. Die Blattspreiten sind bei einer Länge von 1 und 5 Zentimetern sowie einer Breite von 1 bis 7 Millimetern schmal-lanzettlich und enden in eine schmale Spitze. Der breite Blattgrund und der Rand sind bewimpert.
Die Blütezeit reicht von Mai bis Juli. In kurz gestielten oder in kopfigen Blütenständen sitzen zwittrige Blüten, diese sind radiärsymmetrisch und fünfzählig. Die fünf Kelchblätter sind zu einem etwa 5 Millimeter langen, glockigen Kelch verwachsen, der kahl ist und undeutliche Nerven besitzt.[1] Die blasspurpurfarbenen bis leuchtend roten Blütenkronen weisen einen Durchmesser von 8 bis 12 Millimetern auf. Die Kronblätter sind tief ausgerandet und tragen im Schlund kleine Schuppen. Es ist ein etwa 1 Millimeter hohes Nebenkrönchen vorhanden.[1] Jede Blüte enthält fünf Griffel.
Die im haltbaren Kelch gestielte Kapselfrucht öffnet sich bei Reife an ihrer Oberseite mit fünf Zähnen[1] und entlässt zahlreiche, kleine Samen.
Die Chromosomenzahl beträgt 2n = 24.[2]
Das Hauptverbreitungsgebiet liegt in subarktischen und arktischen Bereichen Europas und des östlichen Nordamerikas[3]. Das Verbreitungsgebiet in Mitteleuropa umfasst die Westalpen, die Zentralalpen, die Pyrenäen sowie den Apennin.
In den Alpen wächst die Alpen-Lichtnelke auf kalkarmen Böden. Sie gedeiht an windexponierten, sonnigen Standorten. Sie findet sich oft auf Nacktried-Gesellschaften der Klasse Carici rupestris-Kobresietea bellardii und in Krummseggenrasen (Caricetum curvulae) der Klasse Juncetea trifidi, aber auch zwischen Felsschutt.[2]
Die Alpen-Lichtnelke gedeiht in Mitteleuropa in der alpinen Höhenstufe in Höhenlagen bis zu 3100 Metern. In Nordeuropa kommt Silene suecica sowohl im Gebirge als auch stellenweise küstennah in niederen Höhenlagen vor, so in der Varietät Silene suecica var. oelandica auf Kalkstein der Insel Öland. Die Varietät Silene suecica var. serpentinicola besiedelt Serpentingestein.
Die ökologischen Zeigerwerte nach Landolt et al. 2010 sind in der Schweiz: Feuchtezahl F = 2 (mäßig trocken), Lichtzahl L = 5 (sehr hell), Reaktionszahl R = 2 (sauer), Temperaturzahl T = 1 (alpin und nival), Nährstoffzahl N = 1 (sehr nährstoffarm), Kontinentalitätszahl K = 4 (subkontinental).[1]
Die Erstbeschreibung erfolgte 1824 unter dem Namen (Basionym) Lychnis suecica durch Joachim Conrad Loddiges in The Botanical Cabinet, Volume 9, Tafel 881. Die Neukombination zu Silene suecica (Lodd.) Greuter & Burdet wurde 1982 durch Werner Greuter und Hervé Maurice Burdet in Willdenowia, Band 12, S. 190 durchgeführt. Weitere Synonyme für Silene suecica (Lodd.) Greuter & Burdet sind: Lychnis alpina L., Silene liponeura Neumayer, Steris alpina (L.) Šourková, Viscaria alpina (L.) Don, Viscaria alpina (L.) G.Don.[4]
Einige Autoren, beispielsweise Frojman et al. 2013, stellen diese Art als Viscaria alpina (L.) G.Don in die Gattung Viscaria Bernh.[5] Der Name Viscaria alpina (L.) G.Don wurde 1831 durch George Don in A general history of the dichlamydeous plants, 1, S. 415 veröffentlicht.
Einige Autoren erkennen keine Subtaxa dieser Art an.
Die Alpen-Lichtnelke vermag das Schwermetall Kupfer in ionisierter Form anzureichern. Als Zeigerpflanze kann sie somit Auskunft über einstige mittelalterliche Abraumhalden von Kupfererzen geben. Derartige Indikatoren sind interessant für die Phytosanierung und Phytoprospektion.[6]
Die Alpen-Lichtnelke wird als Zierpflanze für Steingärten verwendet, es gibt mehrere Hybriden und Zuchtformen in verschiedenen Farben.
Die Alpen-Lichtnelke, auch Alpen-Pechnelke (Silene suecica (Lodd.) Greuter & Burdet, Syn.: Lychnis alpina L. oder Viscaria alpina (L.) Don) ist eine Pflanzenart innerhalb der Familie der Nelkengewächse (Caryophyllaceae).
Silene suecica (also known as Viscaria alpina) is a species of plant in the family Caryophyllaceae. Its common name is red Alpine catchfly and its natural habitat is the mountains of Norway and Sweden but it is sometimes found near the coasts and it is also found in the Alps and the Pyrenees, Greenland and North America.
Alpine catchfly is a perennial plant growing to a height of 10 to 40 cm (4 to 16 in). The stems are unbranched and erect with a glossy surface often tinged with red. The leaves are in opposite pairs, the lower ones being stalked and forming a rosette while the upper ones are unstalked. The leaves are narrow and lanceolate with entire margins. The inflorescence is a small umbel and the flowers are fragrant. The calyx is five-lobed and tubular and a greenish-purple colour. The corolla is regular, from 1 to 2 cm (0.4 to 0.8 in) in diameter with five pink, deeply notched petals. There are several stamens, some of which may be vestigial, and five styles. The fruit is a five-chambered capsule. This plant flowers between June and August.[2]
Alpine catchfly is found in northern Europe including Norway, Sweden, Finland and Lapland and in the Alps, northern Apennines and the Pyrenees where it grows on rocks including extra-alkaline serpentine rocks, gravel banks beside rivers, sand banks, sea cliffs and nutrient-poor, stony areas.[2] In Greenland and North America it is found on tundra, barren rocky areas, gulleys and riverside shingle, grassy slopes and sea cliffs. In general it thrives where other plants that are less tolerant of high concentrations of copper and heavy metals in the soil do not.[3]
Because of its ability to grow in soils with heavy amounts of copper, Silene suecica is used as a copper content indicator in geobotanical prospecting.[3]
Silene suecica (also known as Viscaria alpina) is a species of plant in the family Caryophyllaceae. Its common name is red Alpine catchfly and its natural habitat is the mountains of Norway and Sweden but it is sometimes found near the coasts and it is also found in the Alps and the Pyrenees, Greenland and North America.
Silene suecica Pau es una especie de planta fanerógama pequeña perteneciente al género Silene dentro de la familia Caryophyllaceae.
Planta herbácea, anual. Tallos de 20 cm, erectos, simples o ramificados desde la base.
Hojas opuestas, enteras, de ovado lanceoladas a lineares, ligeramente azul verdosas.
Las flores son perfumadas y forman densas inflorescencias globulares. Sus pétalos diferenciados tienen un limbo de color rosa fuerte. Poseen 5 estambres, con filamentos estaminales incurvados en el extremo.
Su periodo de floración y fructificación abarca desde el mes de mayo en el sur de Suecia, al mes de agosto en las zonas montañosas. Los frutos son cápsulas que maduran rápidamente, y se abren con cinco dientes produciéndose la liberación de las semillas.
El hábitat natural de Silene suecica son las montañas de Noruega y Suecia en terrenos de roca y grava, pero se encuentra a veces cerca de las costas. Debido a su capacidad de crecer en suelos con cantidades elevadas de cobre se utiliza en la prospección geobotánica como indicador de posibles yacimientos de cobre. En la península ibérica esta especie habita solamente, además de en Gredos , en las zonas elevadas de los Pirineos y Cordillera Cantábrica.[1]
En Suecia se le reconocen tres variedades,
Silene suecica fue descrita por (Lodd. et al.) Greuter & Burdet y publicado en Willdenowia 12(2): 190. 1982.[2]
Número de cromosomas de Silene rupestris (Fam. Caryophyllaceae) y táxones infraespecíficos: 2n=24[3]
El nombre del género está ciertamente vinculado al personaje de Sileno (en griego Σειληνός; en latín Sīlēnus), padre adoptivo y preceptor de Dionisos, siempre representado con vientre hinchado similar a los cálices de numerosas especies, por ejemplo Silene vulgaris o Silene conica. Aunque también se ha evocado (Teofrasto via Lobelius y luego Linneo) un posible origen a partir del Griego σίαλoν, ου, "saliva, moco, baba", aludiendo a la viscosidad de ciertas especies, o bien σίαλος, oν, "gordo", que sería lo mismo que la primera interpretación, o sea, inflado/hinchado.
suecica; epíteto geográfico que alude a su localización en Suecia.
Silene suecica Pau es una especie de planta fanerógama pequeña perteneciente al género Silene dentro de la familia Caryophyllaceae.
Pikkutervakko (Lychnis alpina syn. Silene suecica, Viscaria alpina[1]) on kohokkikasveihin (Caryophyllaceae) kuuluva monivuotinen kasvi. Pikkutervakon varsi on 5–40 cm, ja sen kukat ovat vaaleanpunaisia. Lajin ulkonäkö vaihtelee hieman lajin eri muotojen välillä. Pikkutervakko kasvaa lähes koko Euroopassa sen eteläisintä osaa lukuun ottamatta ja Grönlannissa sekä Pohjois-Kanadassa. Laji on yksi harvoista kasveista, jotka pärjäävät erittäin kuparipitoisilla ultraemäksisillä kallioilla.
Pikkutervakko kasvattaa 5–40 cm pitkän pystyn ja kaljun varren. Aluslehdet vaihtelevat melkein neulasmaisista kapean lusikkamaisiin ja tasasoukan suikeisiin. Toisin kuin lajin lähisukulaisella mäkitervakolla (L. viscaria), sen varsi ei ole tahmea. Kukinto on mykerömäinen tai lyhyen terttumainen, tiheähkö tai harsu. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on yhdislehtinen, ulkoverhiötön ja kooltaan 4–6 mm. Vaaleanpunaiset terälehdet ovat lisäteriöllisiä, kynnellisiä sekä kaksihalkoisia. Kooltaan terälehtien lapa on 3,5–7 mm pitkä. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Joskus osassa kukkia on surkastuneet heteet. Suomessa pikkutervakko kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota.[2]
Suomessa tavattavat pikkutervakot jaetaan kahteen muotoon, jotka eroavat toisistaan koon, lehtien ja kukinnon perusteella. Nimimuoto kalliopikkutervakko (var. alpina) on kooltaan suurempi, aluslehdet vaihtelevat muodoltaan kapean lusikkamaisista tasasoukan suikeisiin ja sen kukinto on tavallisesti tiheähkö. Toinen muoto serpentiinipikkutervakko (var. serpentinicola) saattaa olla hyvinkin pienikokoinen, aluslehdet ovat lähes neulasmaisia ja kukinto on harsu. Lisäksi kukat ovat tavallisesti pitkäperäisiä ja toisinaan myös terälehdettömiä.[2]
Pohjoismaista tavataan myös kolmatta pikkutervakon muotoa, öölanninpikkutervakkoa (var. oelandica). Muoto on muita pitkävartisempi ja vaaleakukkaisempi.[3]
Pikkutervakko ja mäkitervakko saattavat risteytyä lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[3]
Pikkutervakkoa tavataan Euroopassa Pyreneillä, Alpeilla, Apenniinien pohjoisosissa, Skotlannissa, Islannissa sekä Fennoskandiassa Tanskaa lukuun ottamatta. Laji on levinnyt myös Pohjois-Kanadaan ja Grönlantiin.[3] Suomessa pikkutervakko on alkuperäislaji, jota kasvaa suurimmassa osassa maata Satakuntaa ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Runsaimmillaan laji on Lapissa ja Kaakkois-Suomessa.[4]
Kasvin Suomessa esiintyvistä muodoista serpentiinipikkutervakko on selkeästi harvinaisempi ja on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.[5] Sitä tavataan lähinnä Keski-Lapissa sekä Kainuussa serpentiniittialueilla Oulujärven ympäristössä, esimerkiksi Jormuan laatan lähistöllä Paltamossa.[6][7]
Pikkutervakkoa tapaa tyypillisesti kallionraoissa, hietikoilla, jokivarsien sora- ja hiekkakentillä varsinkin emäksisellä alustalla, tunturikankaiden sora- ja vuotomailla sekä jäkäläkallioilla. Muodoista serpentiinipikkutervakko esiintyy ultraemäksisillä kallioilla ja soraikoilla.[2] Öölanninpikkutervakko puolestaan kasvaa vain Öölannin alvareilla.[3]
Serpentiinipikkutervakko kuuluu niihin harvoihin kasvilajeihin, jotka kasvavat erittäin kuparipitoisilla ultraemäksisillä kallioilla. Lajin runsaat esiintymät ovat usein merkki maaperän korkeasta kuparimalmipitoisuudesta.[3] Malmirikkaita serpentiinikallioita ja samalla niillä kasvavia kasvilajeja uhkaakin paikoin kaivostoiminta muun muassa Suomessa.[8][9]
Pikkutervakkoa viljellään myös koristekasvina.[10] Lajista on kehitetty jopa eri sävyisiä viljelymuotoja.
Pikkutervakko (Lychnis alpina syn. Silene suecica, Viscaria alpina) on kohokkikasveihin (Caryophyllaceae) kuuluva monivuotinen kasvi. Pikkutervakon varsi on 5–40 cm, ja sen kukat ovat vaaleanpunaisia. Lajin ulkonäkö vaihtelee hieman lajin eri muotojen välillä. Pikkutervakko kasvaa lähes koko Euroopassa sen eteläisintä osaa lukuun ottamatta ja Grönlannissa sekä Pohjois-Kanadassa. Laji on yksi harvoista kasveista, jotka pärjäävät erittäin kuparipitoisilla ultraemäksisillä kallioilla.
Silene suecica, le Silène de Suède, est une espèce de plante herbacée appartenant à la famille des Caryophyllacées. C'est une espèce considérée en danger par l'UICN.
L'habitat de Silene suecica se situe sur les pentes rocheuses des montagnes de Suède et de Norvège, ainsi que sur les bords littoraux du Groenland, et dans certaines régions des Alpes (ouest et centre), des Apennins et des Pyrénées, jusqu'à 3 100 mètres d'altitude.
Trois variétés se rencontrent :
Parmi les sous-espèces, Lychnis alpina subsp. americana (Fern.) J. Feilberg, autrefois Viscaria alpina subsp. americana (Fern.), se rencontre au Groenland[2].
Silene suecica, le Silène de Suède, est une espèce de plante herbacée appartenant à la famille des Caryophyllacées. C'est une espèce considérée en danger par l'UICN.
Ljósberi (fræðiheiti: Lynchus alpina eða Silene suecica) er planta sem tilheyrir arfaætt. Ljósberi er fjölært blóm sem ber ljós-fjólublá blóm og vex gjarnan á melum, holtum, í klettum og víðar. Hann hefur striklaga og hárlaus blöð, blómskúfarnir standa í hnapp á enda blómstöngulsins. Hann líkist aðeins geldingahnappi.
Ljósberi (fræðiheiti: Lynchus alpina eða Silene suecica) er planta sem tilheyrir arfaætt. Ljósberi er fjölært blóm sem ber ljós-fjólublá blóm og vex gjarnan á melum, holtum, í klettum og víðar. Hann hefur striklaga og hárlaus blöð, blómskúfarnir standa í hnapp á enda blómstöngulsins. Hann líkist aðeins geldingahnappi.
Fjelltjæreblom (Silene suecica) er ei fleirårig urt i nellikfamilien. Han har ei amfi-atlantisk utbreiing. Arten har tidlegare vore klassifisert som Lychnis alpina. Planta vert kring 10 cm høg og har snaue blad og stengel utan limringar. Oftast er heile planta raudfarga.
Fjelltjæreblom blomstrar kring juli månad i beitemark og grus til fjells, særleg der det er tunge metall i jorda. Han veks ofte heilt ned til sjønivå. Planta finst i alle fjelltrakter i Noreg. Ho er funnen opp til 1900 m i Jotunheimen.
Fjelltjæreblom (Silene suecica) er ei fleirårig urt i nellikfamilien. Han har ei amfi-atlantisk utbreiing. Arten har tidlegare vore klassifisert som Lychnis alpina. Planta vert kring 10 cm høg og har snaue blad og stengel utan limringar. Oftast er heile planta raudfarga.
Fjelltjæreblom blomstrar kring juli månad i beitemark og grus til fjells, særleg der det er tunge metall i jorda. Han veks ofte heilt ned til sjønivå. Planta finst i alle fjelltrakter i Noreg. Ho er funnen opp til 1900 m i Jotunheimen.
Firletka alpejska (Lychnis alpina L.) – gatunek rośliny należący do rodziny goździkowatych. Występuje dziko w górach Europy oraz w północnej części Ameryki Północnej[2]. Jest uprawiany w wielu krajach świata jako roślina ozdobna. Według nowszych ujęć taksonomicznych gatunek ten włączony został do rodzaju Silene (lepnica) i ma nazwę Silene suecica (Lodd. et al.) Greuter & Burdet Willdenowia 12:190. 1982[2].
Nadaje się na rabaty i do ogródków skalnych. Roślina jest całkowicie odporna na mróz i łatwa w uprawie. Preferuje słoneczne stanowisko, w półcieniu rośnie wyższa i bardziej rzadka. Podłoże powinno być kwaśne, próchniczno-gliniaste i zdrenowane żwirem (nie lubi dużej wilgoci w glebie). Rozmnaża się ją przez wysiew nasion wczesną wiosną. Po przekwitnięciu kwiaty należy usuwać.
Firletka alpejska (Lychnis alpina L.) – gatunek rośliny należący do rodziny goździkowatych. Występuje dziko w górach Europy oraz w północnej części Ameryki Północnej. Jest uprawiany w wielu krajach świata jako roślina ozdobna. Według nowszych ujęć taksonomicznych gatunek ten włączony został do rodzaju Silene (lepnica) i ma nazwę Silene suecica (Lodd. et al.) Greuter & Burdet Willdenowia 12:190. 1982.
Fjällnejlika (Silene suecica) är en flerårig, lågväxt ört som ofta växer i tuvor. Fjällnejlikan är vanligast i fjälltrakterna men finns även, i sällsynta fall, vid kusterna och växer oftast i grusig eller stenig mark.
Fjällnejlikan är en av de få växtarter som klarar av att växa på starkt kopparhaltiga underlag. Eftersom höga kopparhalter är giftiga för andra växter anses därför rika förekomster av fjällnejlika indikera förekomst av kopparmalm.
Wikimedia Commons har media som rör Fjällnejlika.
Fjällnejlika (Silene suecica) är en flerårig, lågväxt ört som ofta växer i tuvor. Fjällnejlikan är vanligast i fjälltrakterna men finns även, i sällsynta fall, vid kusterna och växer oftast i grusig eller stenig mark.
Fjällnejlikan är en av de få växtarter som klarar av att växa på starkt kopparhaltiga underlag. Eftersom höga kopparhalter är giftiga för andra växter anses därför rika förekomster av fjällnejlika indikera förekomst av kopparmalm.
Багаторічна трав'яниста рослина. Висота: 10–40 см (var. alpina), або 5–15 см (var. serpentinicola). Стебло підняте, нерозгалужене, голе або дуже слабо опушене, не липке. Листки супротивні, розеткові — черешкові, стеблові — безчерешкові; пластини лінійно-ланцетні (var. alpina) або майже голчасті (var. serpentinicola), з цілими краями. Суцвіття в парасольці (var. alpina) або у нещільному кластері (var. serpentinicola); квіти ароматні. Квітка: віночок від рожевого до червоно-фіолетового (іноді білий); пелюсток п'ять, 2-лопатеві; чашолистки зелено-фіолетові. Плоди: 5-клапанні яйцеподібні капсули. Насіння темно-коричневе, ниркоподібне, 0.5–0.8 мм. 2n = 24.
Європа (Росія, Австрія, Швейцарія, Фінляндія, Ісландія, Норвегія, Швеція, Велика Британія, Італія, Франція, Іспанія); Північна Америка (Гренландія, Канада).
Населяє тундру, кам'янисті пустирі, трав'янисті схили, морські скелі, гравійні береги рік, піщані ділянки.
Це незавершена стаття про Гвоздичні.Silene suecica là loài thực vật có hoa thuộc họ Cẩm chướng. Loài này được (Lodd.) Greuter & Burdet miêu tả khoa học đầu tiên năm 1982.[1]
Silene suecica là loài thực vật có hoa thuộc họ Cẩm chướng. Loài này được (Lodd.) Greuter & Burdet miêu tả khoa học đầu tiên năm 1982.
