Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on virtaavissa vesissä elävä, luonnonsuojelulailla suojeltu suursimpukkalaji. Se on myös mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV (a), joka tarkoittaa, että lajin yksilöt ovat EU:ssa tiukasti suojeltuja myös muualla kuin suojelualueilla.[2] Laji on paikoin runsaslukuinen useissa Etelä-Suomen joissa.
Vuollejokisimpukka on muodoltaan soikea ja kasvaa 5–10 cm pitkäksi. Sen kuori on vihertävän tummanruskea.[3]
Vuollejokisimpukka esiintyy luonnonvaraisena Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa, mutta on käynyt harvinaiseksi tai hävinnyt useilta alueilta ja on siksi Euroopan-laajuisesti suojeltu. Laji luokiteltiin vuonna 2011 erittäin uhanalaiseksi, sillä laji on taantunut selvästi 1980-luvun jälkeen, ja aiemmat arviot lajin tilasta perustuivat vanhempiin tietoihin. Lajin tilanne on edelleen kohtalaisen hyvä Baltiassa ja Venäjän Euroopan-puoleisessa osassa.[1] Suomessa se on uhanalainen.[3]
Etelä-Suomen joista tunnetaan paikoin tiheitä kantoja. Vantaanjoesta Kehä III:n sisäpuolelta on laskettu tiettävästi maailman runsain esiintymä, arviolta kolme miljoonaa yksilöä.[4] Myös Karjaan Mustionjoessa on arveltu elävän jopa miljoonan yksilön kanta.[5] Heinäkuussa 2014 sattuneen Harjavallan nikkelipäästön johdosta Kokemäenjoessa kuoli suuri määrä vuollejokisimpukoita useiden muiden simpukkalajien ohella.[6] Kaikkiaan vuollejokisimpukkaesiintymiä tunnetaan 26 etelä- ja länsisuomalaisesta joesta,[3] joista monetkaan eivät ole luonnontilaisia vaan entuudestaan ruopattuja[7] tai muuten ihmistoiminnan aikanaan hallitsemia, kuten Vantaa.[4]
Portugalissa elävä lähes samannäköinen simpukka on määritetty eri lajiksi, Unio tumidiformis.[8]
Aikuiset vuollejokisimpukat elävät joenpohjaan kaivautuneena ja liikkuvat vain vähän. Ne ovat hidaskasvuisia ja Suomessa elävät 30-50-vuotiaiksi.[3][4]
Vuollejokisimpukan sukupuolet ovat erilliset. Koiraat kutevat touko-kesäkuun vaihteessa. Siittiöt kulkeutuvat virran mukana ja hedelmöittävät naaraassa sen munat, joista syntyvät toukat aluksi kehittyvät naaraan kiduspussissa. Keskikesällä toukat siirtyvät kasvamaan kalojen kiduksiin.[4] Toisin kuin harvinaisen raakun toukat, vuollejokisimpukan toukat eivät käytä jalokaloja isäntinä, vaan kehittyvät tavallisissa onki- ja pikkukaloissa, kuten ahvenessa, särkikaloissa, kolmipiikissä ja kivisimpussa.[3][4] Toukat käyvät läpi muodonmuutoksen, ja lopulta irrottautuvat kaloista ja vajoavat pohjaan, johon asettuvat pysyvästi.[4] Ne tulevat sukukypsiksi noin nelivuotiaina.[3]
Koskenkylänjokea kunnostettaessa vuonna 2006 suojellut vuollejokisimpukat siirrettiin kunnostettavilta koskialueilta erikoisluvalla toisaalle jokeen ympäristömuutosten tieltä.[2]
Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on virtaavissa vesissä elävä, luonnonsuojelulailla suojeltu suursimpukkalaji. Se on myös mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV (a), joka tarkoittaa, että lajin yksilöt ovat EU:ssa tiukasti suojeltuja myös muualla kuin suojelualueilla. Laji on paikoin runsaslukuinen useissa Etelä-Suomen joissa.