Pihatatar (Polygonum aviculare) on nurmikoilla kasvava vaatimaton ruohovartinen tatarkasvi. Pihatattarella on lukuisia alalajeja, joista viittä tavataan Suomessa: isopihatatar (Polygonum aviculare ssp. aviculare), pohjanpihatatar (Polygonum aviculare ssp. boreale), suippupihatatar (Polygonum aviculare ssp. rurivagum), kaitapihatatar (Polygonum aviculare ssp. neglectum) ja tannerpihatatar (Polygonum aviculare ssp. microspermum).
Pihatatar kasvaa maata pitkin 3–10 senttimetriä korkeina versoina. Sen lehdet ovat 2–5 millimetriä pitkät ja soikeat, ja noin millimetrin pituiset punavalkeat kukat sijaitsevat lehtihangoissa. Pihatatar kukkii kesäkuusta syyskuuhun.
Pihatatar kasvaa pientareilla ja nurmikon seassa. Se kestää hyvin tallaamista.
Pihatatarta tavataan Pohjoismaissa tunturialueita lukuun ottamatta, muualla Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, sekä Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa samoilla leveysasteilla.[1]
Pihatatarta on kutsuttu myös jäsenheinäksi, kananruohoksi, kartanoheinäksi, kusiruohoksi, pihanurmeksi ja sianheinäksi.[2] Sen ruotsinkielinen nimi trampört, tallausyrtti, kertoo kasvin tallauksen sietämisestä.
Pihatatar (Polygonum aviculare) on nurmikoilla kasvava vaatimaton ruohovartinen tatarkasvi. Pihatattarella on lukuisia alalajeja, joista viittä tavataan Suomessa: isopihatatar (Polygonum aviculare ssp. aviculare), pohjanpihatatar (Polygonum aviculare ssp. boreale), suippupihatatar (Polygonum aviculare ssp. rurivagum), kaitapihatatar (Polygonum aviculare ssp. neglectum) ja tannerpihatatar (Polygonum aviculare ssp. microspermum).
