Kiinanriisihaikara (Ardeola bacchus) on pieni haikaralaji, josta tunnetaan tarhakarkuriksi tulkittu havainto Suomesta: 17.-19.7.2007 Rautavaaralla.[2] Laji on läheistä sukua rääkkähaikaralle. Lajin kuvaili ja nimesi Charles Lucien Bonaparte 1855.
Linnun pituus on noin 47 cm ja siipien kärkiväli 75-90 cm. Juhlapukuinen kiinanriisihaikara eroaa lähilajeistaan voimakkaan punaruskean pään kaulan ja rinnan perusteella. Lisääntymisajan ulkopuolella laji muistuttaa jonkin verran harmaahaikaraa, mutta on selkeästi pienempi ja ruskehtavampi.
Pesii laajalla alueella Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Maailman populaation suuruus on huonosti tunnettu, ollen haarukassa 25 000–1 miljoonaa yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Pohjoiset populaatiot muuttavat Malakan niemimaalle ja Borneoon. Laji oli tavattu ennen Suomen havaintoa Länsipalearktisella alueella kolme kertaa. Kaikkien havaintojen on tulkittu koskevan lintutarhoista karanneita yksilöitä, joten niitä ei olla hyväksytty havaintomaiden lajilistoihin.
Pesii erityyppisillä kosteikoilla ja lammilla, sekä makeassa että suolaisessa vedessä.
Laji pesii usein muiden haikaroiden muodostamissa yhdyskunnissa. Pesä on tavallisesti puussa, joskus myös korkeassa ruohokasvillisuudessa. Munamäärä on 3-6. Haudonta kestää noin 25 päivää, molemmat emot hautovat.
Kaloja, äyriäisiä, hyönteisiä ja sammakoita.
Kiinanriisihaikara (Ardeola bacchus) on pieni haikaralaji, josta tunnetaan tarhakarkuriksi tulkittu havainto Suomesta: 17.-19.7.2007 Rautavaaralla. Laji on läheistä sukua rääkkähaikaralle. Lajin kuvaili ja nimesi Charles Lucien Bonaparte 1855.
