Lapinkirvinen (Anthus cervinus) on västäräkkeihin (Motacillidae) kuuluva lintu (Aves).
Täysikasvuisen yksilön pituus on 14–16 cm, ja paino noin 20 grammaa. Kesäpuvussa vanha lintu on helppo erottaa muuten samankokoisesta ja -näköisestä niittykirvisestä (Anthus pratensis) ruosteenpunaisesta kurkusta. Koiraalla voi punaista olla myös naamassa. Syksyllä sen erottaa niittykirvisestä parhaiten selkäpuolen värityksestä: lapinkirvisellä on selviä mustia täpliä, jotka niittykirviseltä joko puuttuvat tai ovat himmeitä, ja selän perusväri on ruskea. Naamassa selkeämmät kuviot kuin niittykirvisellä. Lapinkirvisen nokka on ohut ja koivet punertavat.
Lajin äni on tunnusomainen, korkea ja terävä ”psiii”. Lapinkirvinen varoittaa inttävästi ”jypp…”. Laulu esitetään tavallisesti laululennossa, ja se on nopea rytmikäs säe, jossa on hyvin korkeita ja surisevia ääniä.
Lapinkirvisen käyttäytyminen on enemmän metsä- kuin niittykirvisen tyyppistä. Syysmuutolla laji muodostaa pieniä parvia.
Lapinkirvinen on tundran lintu, jonka levinneisyysalue ulottuu Skandinavian pohjoisosista aina Alaskaan asti. Se on tundran yleisin pesimälintu. Parimäärä Suomessa on 2 000 – 5 000. Nimensä mukaisesti se pesii vain Lapissa. Talvehtii trooppisessa Afrikassa. Keväällä lapinkirvinen saapuu toukokuun jälkipuoliskolla, ja on silloin harvinaisuus. Syysmuuton aikana syyskuussa on yleisempi, ja tavataan silloin koko maassa kosteilla avomailla ja pelloilla.
Lapinkirvisen tyypillistä elinympäristöä ovat tundran suoalueet.
Naaras munii 5–6 harmahtavaa, tummatäpläistä munaa heinänkorsista kyhättyyn pesään, joka tavallisesti suolla mättäässä. Niitä naaras hautoo 11–14 vuorokautta, ja molemmat emot sitten ruokkivat 12 vuorokauden ajan. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä, ja emot hoitavat niitä vielä pari viikkoa.
Lajin pääsiallista ravintoa ovat hyönteiset, hämähäkit, madot ja siemenet. Poikasia ruokitaan erityisesti sääskillä ja vaaksiaisilla.
Lapinkirvinen (Anthus cervinus) on västäräkkeihin (Motacillidae) kuuluva lintu (Aves).
