Jouhiluikka (Eleocharis quinqueflora) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon ja luikkien (Eleocharis) sukuun kuuluva matalakasvuinen kasvilaji. Se muistuttaa muita luikkalajeja, eniten rantaluikkaa (Eleocharis palustris), mutta harvakukkainen kukintotähkä sekä pitkät alimmat tähkäsuomut ovat jouhiluikalle lajityypillisiä, muista lajeista erottavia piirteiä.[2]
Jouhiluikalla on suikertava juurakko, jonka kärjessä on ruskehtava talvehtimissilmu. Varret ovat tummanvihreitä, tanakoita sekä lehdettömiä ja kasvavat harvoin yli 10 cm korkeiksi. Tyvellä olevat lehtitupet ovat punaruskeita. Jouhiluikan kukintona on varren kärjessä oleva yksittäinen, soikea tähkä. Tähkä on yleensä vain 5 mm pitkä ja siinä on viidestä seitsemään kukkaa. Tähkäsuomut ovat harvassa, munanmuotoisia sekä typäkkäkärkisiä ja niissä on vihreä tai ruskehtava keskisuoni. Kahden alimman tähkäsuomun pituus on ainakin puolet koko tähkän pituudesta. Kukat ovat kolmiluottisia.[2]
Jouhiluikka kasvaa kosteilla, matalakasvustoisilla, kalkkipitoisilla ruohomailla usein runsaina kasvustoina[2]. Pienuutensa vuoksi jouhiluikka saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta[2]. Jouhiluikkaa tavataan Suomessa ympäri maata, lähinnä Suomenlahden rannikolla, Ahvenanmaalla, Pohjanmaan rannikolla sekä ympäri Lappia[3]. Yleisimmillään jouhiluikka on Inarijärven ympäristössä sekä lounaissaaristossa[3].
Jouhiluikan tieteellisen nimen lajinimi (quinqueflora) tulee latinan kielen sanoista quinque (suom. viisi) ja flos (suom. kukka) ja viittaa kukkien lukumäärään jouhiluikan kukintona olevassa tähkässä[2].
Jouhiluikka (Eleocharis quinqueflora) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon ja luikkien (Eleocharis) sukuun kuuluva matalakasvuinen kasvilaji. Se muistuttaa muita luikkalajeja, eniten rantaluikkaa (Eleocharis palustris), mutta harvakukkainen kukintotähkä sekä pitkät alimmat tähkäsuomut ovat jouhiluikalle lajityypillisiä, muista lajeista erottavia piirteiä.
Jouhiluikalla on suikertava juurakko, jonka kärjessä on ruskehtava talvehtimissilmu. Varret ovat tummanvihreitä, tanakoita sekä lehdettömiä ja kasvavat harvoin yli 10 cm korkeiksi. Tyvellä olevat lehtitupet ovat punaruskeita. Jouhiluikan kukintona on varren kärjessä oleva yksittäinen, soikea tähkä. Tähkä on yleensä vain 5 mm pitkä ja siinä on viidestä seitsemään kukkaa. Tähkäsuomut ovat harvassa, munanmuotoisia sekä typäkkäkärkisiä ja niissä on vihreä tai ruskehtava keskisuoni. Kahden alimman tähkäsuomun pituus on ainakin puolet koko tähkän pituudesta. Kukat ovat kolmiluottisia.
Jouhiluikka kasvaa kosteilla, matalakasvustoisilla, kalkkipitoisilla ruohomailla usein runsaina kasvustoina. Pienuutensa vuoksi jouhiluikka saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta. Jouhiluikkaa tavataan Suomessa ympäri maata, lähinnä Suomenlahden rannikolla, Ahvenanmaalla, Pohjanmaan rannikolla sekä ympäri Lappia. Yleisimmillään jouhiluikka on Inarijärven ympäristössä sekä lounaissaaristossa.
Jouhiluikan tieteellisen nimen lajinimi (quinqueflora) tulee latinan kielen sanoista quinque (suom. viisi) ja flos (suom. kukka) ja viittaa kukkien lukumäärään jouhiluikan kukintona olevassa tähkässä.
