La tórtola de los Galápagos o zenaida de Galápagos[2] (Zenaida galapagoensis) ye una especie d'ave de la familia de les tórtolas y palombos (Columbidae) perteneciente al xéneru Zenaida. Ye endémica de les islles Galápagos.
Z. g. exsul distribuyir poles islles Wolf y Darwin. Z. g. galapagoensis se distirbuye pol restu de les islles principales del archipiélagu.[1]
Habita en zones grebes, predreses y pocu arbolaes. La so dieta componse sobremanera de granes, anque la complementa con invertebraos y flores de cactus.[1]
ye una de les aves más estrañes del archipielago
.
Esta páxina forma parte del wikiproyeutu Aves, un esfuerciu collaborativu col fin d'ameyorar y organizar tolos conteníos rellacionaos con esti tema. Visita la páxina d'alderique del proyeutu pa collaborar y facer entrugues o suxerencies. La tórtola de los Galápagos o zenaida de Galápagos (Zenaida galapagoensis) ye una especie d'ave de la familia de les tórtolas y palombos (Columbidae) perteneciente al xéneru Zenaida. Ye endémica de les islles Galápagos.
Z. g. exsul distribuyir poles islles Wolf y Darwin. Z. g. galapagoensis se distirbuye pol restu de les islles principales del archipiélagu.
Habita en zones grebes, predreses y pocu arbolaes. La so dieta componse sobremanera de granes, anque la complementa con invertebraos y flores de cactus.
An durzhunell Galápagos[1] (liester : turzhunelled Galápagos) a zo ur spesad evned, Zenaida galapagoensis an anv skiantel anezhañ.
Ar spesad emañ brosezat an daou isspesad anezhañ[2] — Zenaida galapagoensis exsul ha Zenaida galapagoensis galapagoensis — e Galápagos ma plij an takadoù meinek dezhañ.
An durzhunell Galápagos (liester : turzhunelled Galápagos) a zo ur spesad evned, Zenaida galapagoensis an anv skiantel anezhañ.
La tórtora de les Galápagos (Zenaida galapagoensis) és un ocell de la família dels colúmbids (Columbidae), endèmic de les illes Galápagos.
Aderyn a rhywogaeth o adar yw Turtur y Galapagos (sy'n enw benywaidd; enw lluosog: turturod y Galapagos) a adnabyddir hefyd gyda'i enw gwyddonol Zenaida galapagoensis; yr enw Saesneg arno yw Galapagos dove. Mae'n perthyn i deulu'r Colomennod (Lladin: Columbidae) sydd yn urdd y Columbiformes.[1]
Talfyrir yr enw Lladin yn aml yn Z. galapagoensis, sef enw'r rhywogaeth.[2]
Mae'r turtur y Galapagos yn perthyn i deulu'r Colomennod (Lladin: Columbidae). Dyma rai o aelodau eraill y teulu:
Rhestr Wicidata:
rhywogaeth enw tacson delwedd Colomen Seland Newydd Hemiphaga novaeseelandiae Dodo Raphus cucullatus
.jpg)
.jpg)
_on_branch.jpg)
Aderyn a rhywogaeth o adar yw Turtur y Galapagos (sy'n enw benywaidd; enw lluosog: turturod y Galapagos) a adnabyddir hefyd gyda'i enw gwyddonol Zenaida galapagoensis; yr enw Saesneg arno yw Galapagos dove. Mae'n perthyn i deulu'r Colomennod (Lladin: Columbidae) sydd yn urdd y Columbiformes.
Talfyrir yr enw Lladin yn aml yn Z. galapagoensis, sef enw'r rhywogaeth.
Die Galapagostaube (Zenaida galapagoensis, Syn.: Nesopelia galapagoensis) ist eine auf den Galapagos-Inseln endemische Vogelart aus der Familie der Tauben (Columbidae).
Die Galapagostaube hat relativ lange Beine und einen kurzen Schwanz. Oberkopf, Rücken und die Oberseite des Schwanzes sind einfarbig rotbräunlich bis sandfarben. Die Oberflügeldecken und die Schulterfedern haben dieselbe Grundfarbe, zeigen darauf jedoch schwarze Flecken, die auf den Schulterfedern und am Flügelbug zusätzlich breit weiß gerandet sind. Kehle und der vordere Hals sind stumpf rötlich-violett, der Bauch ist rötlich grau. Die Art zeigt einen sehr auffallenden hellblauen und schwarz gerandeten Augenring. Die Ohrdecken sind weißlich, nach hinten spitz zulaufend und schwarz gerandet. Der Schnabel ist dunkelgrau, die Beine sind blassrot. Die Zeichnung der Geschlechter ist gleich, Weibchen sind jedoch etwas kleiner als Männchen.
Die Galapagostaube ist endemisch auf den Galapagos-Inseln. Sie lebt dort im trockenen, felsigen Flachland mit einzelnen Büschen oder Bäumen und Opuntien.
Sie ernährt sich vor allem von Pflanzensamen, während der Regenzeit aber auch von Kaktusblüten und Raupen. Die Balz findet auf dem Boden statt. Das Männchen läuft mit gesträubten Federn während der Werbungsphase hinter dem Weibchen her, bis dieses stehen bleibt. Das Männchen verharrt dann in einer waagerechten Haltung mit senkrecht nach unten weisendem Schwanz und lässt ein b-r-r-r-r hören. Ein intensives ritualisiertes Putzen der Federn hinter den Flügeln sowie ein Schnäbeln zwischen den beiden Vögeln geht der Paarung mit Futterübergabe dann unmittelbar voraus.[1] Die auf dem Boden, in Felshöhlen oder in alten Nestern der Galápagosspottdrossel (Nesomimus parvulus) angelegten Nester wurden in fast allen Monaten gefunden; das Gelege besteht offenbar meist aus zwei Eiern.
Bisher liegt keine Bestandsschätzung vor. Größte Bedrohung sind heute vermutlich eingeführte Hauskatzen und andere eingeführte Bodenraubtiere, aber auf raubsäugerfreien Inseln ist die Art noch häufig. Sie wird daher von der IUCN als "nicht gefährdet" eingestuft ("least concern").
Die Galapagostaube (Zenaida galapagoensis, Syn.: Nesopelia galapagoensis) ist eine auf den Galapagos-Inseln endemische Vogelart aus der Familie der Tauben (Columbidae).
The Galápagos dove (Zenaida galapagoensis) is a species of bird in the family Columbidae. It is endemic to the Galápagos, off Ecuador. It is fairly common and is found in a wide range of open and semi-open habitats, especially in the arid lowlands of the archipelago.[1]
Two subspecies exist:
Despite the geographic isolation of the bird on different islands, there is significant gene flow between the different island populations, owing to frequent migration between islands. This has not entirely prevented the formation of subspecies however, as environmental factors such as wind currents, distance between islands, and even ocean currents affect where birds travel. Yet their impressive flight ability has ensured that the species remains fairly homogenous across the islands, unlike the Galapagos hawk (which has significant variations in size by island), or the intense speciation found in the less mobile Darwin's finches. It is also possible that the dove's omnivorous diet has prevented greater specialization. The presence of humans may be prompting population genetic changes to the populations on San Cristóbal Island and Santa Cruz Island, which has led to decreased allelic diversity.[3]
The Galápagos dove grows 18–23 cm (7.1–9.1 in) long and weighs in at 67–92 g (2.4–3.2 oz).[4] The long black bill is slightly curved downwards. The feet and legs are reddish with some purple. A boldly marked bird, the Galápagos dove has dark reddish-brown upperparts, a pinkish neck and breast, a buff-coloured belly, and brown wings, streaked with white and black.[5] The skin around the eye is deep blue with a black border. The eye itself is brown. An iridescent path is found on the side of the neck. The scapular feathers and the wing-coverts are black with a white stripe in the middle running down the length; this makes the wings appear streaked. The underparts of the wings are grey to blue. The central tail feathers are brown and the outers are grey.[2]
Females are quite similar to the males, but are smaller – as is the size of their iridescent patch. They also have darker back, wings, and tail.[2]
They inhabit rocky lowlands, scattered trees, bushes, and cacti.
When their nests are in danger, the doves will pretend to be hurt or injured and lure the predator away from its nest. Most Galápagos dove nest are built on the ground, often under lava overhangs, or in old mockingbird nests in the cacti.[6] A typical clutch consists of two eggs.[6] Breeding begins three to five weeks after the beginning of the wet season, with up to three clutches a year.[6]
The long downward curved beaks on the Galápagos dove helps it feed mostly on seeds and fruits from the ground. Very reluctant to fly, it will only do so as a last resort. Galápagos doves spend most of their time on the ground searching for food, mainly feeding off seeds, caterpillars, and Opuntia cactus flowers and pulp.[6]
On islands where bees are absent, the Opuntia cacti have evolved softer spines. This may allow birds, including the dove, better access to the flowers, with bird activity serving to pollinate the flowers.
The doves mostly crush seeds before eating them, but ingest some seeds whole, some of which survive digestion – making the bird a source of plant distribution in the Galapagos.[7]
As an island endemic species, Galapagos doves are at high risk from introduced diseases and predators. Introduced diseases include Trichomonas gallinae (perhaps spread from Rock doves or Eared doves from the mainland), and Haemoproteus malaria (which was found in more than 85% of birds on Española Island). Chlamydia psittaci is also a threat. Introduced diseases may also spread from the Galapagos dove to other species in the archipelago ecosystem, such as lice which can spread to Galapagos hawks when the doves are preyed upon. The lice then serve as disease vectors.[3]
Galápagos doves present an example of how a species adapts when mankind interacts with the species and its environment. The 1685 Galapagos Island expedition by the British privateers is where the first interaction of Galápagos doves and humans took place. The Galápagos dove, like many animals in Galápagos, is extremely tame. When the British sailors first arrived, these doves showed no fear, coming in flocks, which made them easy hunting targets. The doves would even sit on the heads and shoulders of the sailors. However, the birds eventually adapted by learning to avoid human interaction.
In the mid to late 1600s, Galápagos doves began to be hunted by sailors. Extensive human depredations continued at least into the 1960s,[8] but the doves are now most threatened by feral cats. Other threats are diseases, pollution, and habitat degradation.
Galapagos dove on Genovesa Island The Galápagos dove (Zenaida galapagoensis) is a species of bird in the family Columbidae. It is endemic to the Galápagos, off Ecuador. It is fairly common and is found in a wide range of open and semi-open habitats, especially in the arid lowlands of the archipelago.
La Galapaga turto (Zenaida galapagoensis) estas specio de birdo de la familio de Kolombedoj kiu inkludas turtojn kaj kolombojn.
Ĝi estas endemisma ĉe la insularo Galapagoj de Ekvadoro.
Ties natura medio estas subtropikaj aŭ tropikaj sekaj arbaroj kaj subtropikak aŭ tropikaj sekaj arbustejoj.
Ĝi estas simila al aliaj turtoj de sia genro Zenaida, tio estas bruna ĉedorse kun nigraj makuloj en suba dorso, rozbruna ĉe kapo kaj brusto (kun nigra makulo antaŭ la nuko) kaj hela en ventro, sed ĉe tiu ĉi specio eble pro sia izoliteco estas pli markita kaj kolora, ekzemple la nigra okulo montras bluecan okulringon siavice ringita je nigro, la brusto estas sufiĉe rozkolora kaj la nigraj makuloj estas en la tuta flugilo kaj kombinitaj kun blankaj vertikalaj strietoj, la pugo estas simple bruna kaj la kruroj ruĝaj.
La Galapaga turto (Zenaida galapagoensis) estas specio de birdo de la familio de Kolombedoj kiu inkludas turtojn kaj kolombojn.
La tórtola de las Galápagos o zenaida de Galápagos[2] (Zenaida galapagoensis) es una especie de ave de la familia de las tórtolas y palomas (Columbidae) perteneciente al género Zenaida. Es endémica de las islas Galápagos.
Z. g. exsul se distribuye por las islas Wolf y Darwin. Z. g. galapagoensis se distirbuye por el resto de las islas principales del archipiélago.[1]
Habita en zonas áridas, rocosas y poco arboladas. Su dieta se compone sobre todo de semillas, aunque la complementa con invertebrados y flores de cactus.[1]
Habitan en tierras bajas rocosas, árboles, arbustos y cactus dispersos.
Los picos largos y curvados hacia abajo de la paloma de Galápagos la ayudan a alimentarse principalmente de semillas y frutos del suelo. Muy reacio a volar, solo lo hará como último recurso. Las palomas de Galápagos pasan la mayor parte de su tiempo en el suelo buscando comida, principalmente alimentándose de semillas, orugas y flores y pulpa de cactus Opuntia.
En las islas donde no hay abejas, los cactus Opuntia han desarrollado espinas más suaves. Esto puede permitir que las aves, incluida la paloma, tengan un mejor acceso a las flores, y la actividad de las aves puede polinizar las flores.
La mayoría de las palomas trituran las semillas antes de comerlas, pero ingieren algunas semillas enteras, algunas de las cuales sobreviven a la digestión, lo que convierte al ave en una fuente de distribución de plantas en las Galápagos.[3]
Como especie endémica de la isla, las palomas de Galápagos corren un alto riesgo de enfermedades introducidas y depredadores. Las enfermedades introducidas incluyen Trichomonas gallinae (quizás propagada desde la paloma bravía o la tórtola del continente), y Haemoproteus malaria (que se encontró en más del 85% de las aves en Isla Española). Chlamydia psittaci también es una amenaza. Las enfermedades introducidas también pueden propagarse desde la paloma de Galápagos a otras especies en el ecosistema del archipiélago, como los piojos, que pueden propagarse a los cernícalos de las Galápagos cuando las palomas son presas. Los piojos sirven entonces como vectores de enfermedades.
La tórtola de las Galápagos o zenaida de Galápagos (Zenaida galapagoensis) es una especie de ave de la familia de las tórtolas y palomas (Columbidae) perteneciente al género Zenaida. Es endémica de las islas Galápagos.
Z. g. exsul se distribuye por las islas Wolf y Darwin. Z. g. galapagoensis se distirbuye por el resto de las islas principales del archipiélago.
Habita en zonas áridas, rocosas y poco arboladas. Su dieta se compone sobre todo de semillas, aunque la complementa con invertebrados y flores de cactus.
Zenaida galapagoensis Zenaida generoko animalia da. Hegaztien barruko Columbidae familian sailkatua dago.
Zenaida galapagoensis Zenaida generoko animalia da. Hegaztien barruko Columbidae familian sailkatua dago.
Galapagosinkyyhky (Zenaida galapagoensis) on ainoastaan Etelä-Amerikan Ecuadoriin kuuluvilla Galápagossaarilla elävä kyyhkylintu. IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaan laji on elinvoimainen.
Galapagosinkyyhkyn ruumiinpituus on 18–23 senttimetriä ja paino noin 90 grammaa. Yläruumis on punertavan ruskea, kaula ja rinta vaaleanpunertavat. Siivet ovat pääosin ruskeat, mutta pääsiipisulat ovat mustat ja niissä on valkoiset reunat. Siipien alahöyhenet ovat tumman sinertävänharmaat. Pyrstön sulat ovat tummanruskeat ja niiden reunat harmaat, pyrstön kärjen läheltä mustat ja kärjestä harmaat. Jalat ovat kirkkaanpunaiset. Pään väritys on huomiota herättävä. Tummia silmiä ympäröi kirkkaansininen rengas ja silmien alla ja takana kulkee kermanvalkoinen juova, jota reunustavat mustat juovat. Kummallakin puolella kaulaa on pinkin- tai pronssinhohtava läikkä. Nuoret galapagosinkyyhkyt ovat laimeavärisempiä kuin aikuiset linnut. Naaraan väritys on hieman koirasta laimeampi ja sen kaula on hohtavampi. Nokka on musta[2] ja alaspäin käyrä. Galapagosinkyyhkyn nokka on käyrempi ja suurempi kuin useimmilla muilla kyyhkyillä.[3]
Galapagosinkyyhkyllä on ruumiin kokoon suhteutettuna lyhyempi pyrstö, suurempi nokka ja jalat kuin samaan sukuun luettavilla täpläkorvakyyhkyllä (Zenaida auriculata) ja vaikertajakyyhkyllä (Zenaida macroura). Karibianvaikertajakyyhky (Zenaida aurita) näyttäisi olevan glapagosinkyyhkyn ja muiden vaikertajakyyhkylajien välimuoto ainakin värikuvioiden ja edellä mainittujen anatomisten piirteiden suhteen. Galapagosinkyyhkyn käyttäytyminen ja ääntely poikkeavat kuitenkin muista suvun lajeista. Se luokitellaankin joskus omaan Nesopelia-sukuunsa.[4] Eri saarten yksilöt poikkeavat toisistaan erityisesti kooltaan, mutta muistuttavat muutoin suuresti toisiaan, johtuen suuresta geenivirrasta populaatioiden välillä. Alalajeja tunnetaan kaksi: Z. g. galapagoensis ja Z. g. exsul. Z. g. exsul -alalaji on hieman suurempi ja tummempi kuin eteläisemmillä saarilla elävä Z. g. galapagoensis.[2]
Galapagosinkyyhkyä tavataan vain Ecuadorin Galápagossaarilla. Sitä tavataan kaikilla pääsaarilla. Z. g. exsul elää Darwinin ja Wolfin saarilla, Z. g. galapagoensis muilla pääsaarilla.[4] Laji on joillakin saarilla, kuten Floreanassa, San Cristóbalissa ja Santa Cruzissa harvinainen.[5] Se yhä varsin yleinen alueilla, joilla ei ole petoja, esimerkiksi Españolan saaren ylänköalueilla.[6]
Suurin uhka lajille ovat nykyisin luultavasti tulokaspedot, kuten kissat, jotka syövät munia, poikasia ja aikuisia lintuja. Muita uhkia ovat asutuksen kasvu ja saarille tuotujen kesykyyhkyjen levittämät taudit. Aiemmin galapagosinkyyhkyjä myös metsästettiin ruoaksi. Laji oli metsästäjille helppo saalis pelottomuuden takia, ja yhdessä aamussa saatettiin tappaa 60–70 yksilöä. Nykyisin kyyhkyistä on tullut arempia ja metsästyspaine on huomattavasti laskenut. Galapagosinkyyhkyt ovat melko turvassa asumattomilla ja pedottomilla saarilla, eikä laji ole uhanalainen. Yksilömäärä saattaa olla laskussa asutuilla saarilla.[1][2]
Lajin elinympäristöä ovat kuivat ja kivikkoiset alangot, joissa on hajallaan puita, pensaita ja opuntiakaktuksia.[1]
Galapagosinkyyhky ei lennä mielellään, joten yleensä se liikkuu kävelemällä. Se ei ole halukas lentämään edes ahdisteltuna, ja vähäiset lennotkin jäävät lyhyiksi.[6][3] Sen pääravintoa ovat sadekaudella perhostoukat ja Opuntia helleri -opuntiakaktuksen kukat. Muina vuodenaikoina kyyhkyt etsivät ruokansa lähinnä maasta, jossa ne syövät Croton scouleri -pensaan ja opuntiakaktuksen siemeniä, joita ne kaivavat esiin käyrällä nokallaan. Ravinnoksi kelpaavat mahdollisesti myös muiden lajien pienet siemenet ja hedelmät sekä kärpästen toukat ja kotelot. Tarvitsemansa veden ne saavat todennäköisesti kaktusten mallosta. Vain muutamalla saarella galapagosinkyyhkyt istuvat opuntiakaktuksissa ja syövät niiden kukista. Erot saarten välillä saattavat selittyä kaktusten piikkien jäykkyyden eroilla.[2] Esimerkiksi Genovesan kaktusten piikit ovat pehmeitä, joten kyyhkyt pystyvät pölyttämään niiden kukkia. Pehmeys voi johtua mehiläisten puuttumisesta, jotka tavallisesti hoitaisivat pölyttämisen.[3]
Galapagosinkyyhkyt lisääntyvät sadekaudella helmi–kesäkuussa,[5] joskin lisääntymiskausi voi vaihdella eri saarten kesken.[2] Soidinaikaan galapagosinkyyhkyt tekevät lentonäytöksiä, matalia kumarteluja ja kujertelevat.[6] Pesä sijaitsee maassa, kallionkolossa tai kaktuksen alla.[2][5] Kyyhkyt käyttävät myös galapagosinmatkijoiden (Nesomimus parvulus) vanhoja pesiä, jotka ovat noin 75 senttimetriä maanpinnan yläpuolella. Maapesijöillä on yleensä suurempi riski joutua petojen kohteeksi kuin maanpinnan yläpuolella pesivillä lajitovereilla. Emo munii tavallisesti kaksi munaa, joiden haudonta-aika kestää noin 13 vuorokautta. Poikaset ovat lentokykyisiä 13–17 vuorokauden ikäisinä. Kyyhkypari voi pesiä uudelleen jo 6–10 vuorokauden kuluttua ja kasvattaa jopa kolme poikuetta yhden pesimäkauden aikana.[2]
Galapagosinkyyhky (Zenaida galapagoensis) on ainoastaan Etelä-Amerikan Ecuadoriin kuuluvilla Galápagossaarilla elävä kyyhkylintu. IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaan laji on elinvoimainen.
Zenaida galapagoensis
La Tourterelle des Galapagos, Zenaida galapagoensis, est une espèce d'oiseaux appartenant à la famille des Columbidae, endémique des Galapagos. C’est l’unique représentant des Colombidés dans l’archipel depuis l’éradication en 2006 de l’espèce introduite du pigeon commun[1].
La Tourterelle des Galapagos mesure entre 18 et 23 cm et pèse environ 88 gr. Le mâle a les parties supérieures brun foncé, le cou est brun rosâtre avec un léger reflet violacé sur les côtés. La poitrine est rosâtre, le ventre chamoisé et les ailes brunes striées de blanc et de noir. Sur la queue, on remarque une barre subterminale noire. Le bec noir est légèrement courbé vers le bas. Les yeux sont brun foncé. Le large cercle oculaire est bleu cobalt, bordé de noir. Deux rayures noires parallèles barrent la face, juste sous les yeux, séparées par une bande grisâtre allant de la commissure jusqu’au début du cou. Les pattes sont rouge violacé jusqu'à l'extrémité des doigts. La femelle est plus terne, plutôt brun fauve en dessous et avec un reflet moins visible sur le côté du cou. Elle est plus petite que le mâle.
Deux sous-espèces sont décrites :
Zenaida galapagoensis galapagoensis, Gould, 1841, qui correspond à l’espèce occupant l’ensemble des grandes îles de l’archipel sauf les îles Darwin et Wolf.
Zenaida galapagoensis exsul, (Rothschild & Hartert, 1899), qui désigne l’espèce vivant à l’extrême nord-ouest de l’archipel sur les deux petites îles excentrées (comme l’indique le qualificatif « exsul » pour exilé, isolé) de Darwin et Wolf, respectivement à 180 et 145 km (soit 333 et 268 milles nautiques) au nord de l’île Isabela.
La Tourterelle des Galapagos se rencontre sur l’ensemble de l’archipel, préférant les îles inhabitées. Ce n’est qu’au niveau des sous-espèces que la géolocalisation diffère.
Cette tourterelle passe la plupart du temps sur le sol, à la recherche de sa nourriture dans les tapis de feuilles mortes. Elle s’envole rarement et ne le fait, sur de courtes distances, que si elle est vraiment dérangée.
Elle habite les basses terres arides de l'archipel, les zones rocheuses et herbeuses avec des arbres, des buissons et des cactus Opuntia dispersés, préférant les îles inhabitées.
Son régime alimentaire dépend de la saison. Chenilles, bourgeons et pulpe des cactus Opuntia constituent son alimentation pendant la saison humide. Pendant les périodes les plus sèches, elle se nourrit surtout au sol où elle trouve des graines enterrées. La nourriture dépend aussi de chaque île et de ses ressources alimentaires.
La plupart des nids, rudimentaires, faits de brindilles et de feuilles mortes, sont construits sur le sol, souvent dans des cavités rocheuses. Parfois ce sont de vieux nids de Moqueurs réutilisés. Une couvée classique se compose de deux œufs. L’incubation dure 13 jours, partagée par les deux adultes. Les jeunes quittent le nid au bout de 13 à 17 jours. Il peut y avoir jusqu'à trois couvées dans la saison.
Au XVIIe siècle, les tourterelles des Galápagos ont commencé à être chassées par les marins. Les déprédations humaines étendues se sont poursuivies au moins jusque dans les années 1960. La prédation des adultes, des œufs et des jeunes par des chats redevenus sauvages et autres prédateurs introduits est probablement la principale menace pour cette espèce aujourd'hui.
Zenaida galapagoensis
La Tourterelle des Galapagos, Zenaida galapagoensis, est une espèce d'oiseaux appartenant à la famille des Columbidae, endémique des Galapagos. C’est l’unique représentant des Colombidés dans l’archipel depuis l’éradication en 2006 de l’espèce introduite du pigeon commun.
De Galapagostreurduif (Zenaida galapagoensis) is een vogel uit de familie Columbidae (duiven en tortels).
Deze soort is endemisch op de Galapagoseilanden en telt 2 ondersoorten:
De Galapagostreurduif (Zenaida galapagoensis) is een vogel uit de familie Columbidae (duiven en tortels).
Multimedia w Wikimedia Commons Gołębiak plamisty[3] (Zenaida galapagoensis) – gatunek średniej wielkości ptaka z rodziny gołębiowatych. Występuje na wyspach Galapagos należących do Ekwadoru.
Gatunek został opisany naukowo w 1839 roku przez Johna Goulda. Gould opisał podgatunek zamieszkujący główne wyspy archipelagu. W 1899 roku Walter Rothschild i Ernst Hartert opisali podgatunek Z. g. exsul żyjący na oddalonych na północny zachód wyspach Darwin i Wolf. Gatunek różni się od innych przedstawicieli rodzaju Zenaida głosem i zachowaniami, i bywał wyłączany do monotypowego rodzaju Nesopelia. Badania genetyczne wskazują jednak na jego przynależność do rodzaju Zenaida[4].
Długość ciała wynosi od 18 do 23 cm, masa ciała od 67 do 92 g[4]. Głowa i szyja są rdzawobrązowe; różowobrązowa barwa piersi przechodzi w jaśniejszą, płową barwę na brzuchu. Podogonie i pokrywy jasnoszare. Obrączka oczna ma kontrastującą niebieską barwę[4].
Gołębiak plamisty ma proporcjonalnie krótszy ogon, większe nogi i stopy i dłuższy dziób niż gołębiak plamouchy (Zenaida auriculata) i gołębiak długosterny (Z. macroura). Gołębiak cynamonowy (Z. aurita) wykazuje pośrednie proporcje ciała i cechy ubarwienia między tymi gatunkami a gołębiakiem plamistym[3][4].
Gatunek ten zamieszkuje suche, skaliste niziny z rozproszonymi drzewami, krzewami i opuncjami. Żywi się głównie nasionami, ale w porze deszczowej (późny styczeń – połowa lutego) zjada również gąsienice i kwiaty kaktusów. Ptaki te nie migrują, choć zdarza się, że przelatują pomiędzy wyspami[2][4].
Samica gołębiaka plamistego składa zwykle dwa jaja. Lęgi mają miejsce od stycznia do listopada, choć sezon rozrodczy może się różnić pomiędzy wyspami archipelagu; największe nasilenie prawdopodobnie ma miejsce od marca do czerwca. Gniazda są zakładane na ziemi, w szczelinach skał lub w starych gniazdach przedrzeźniacza bladego[2][4].
Gołębiak plamisty ma ograniczony zasięg występowania (~8300 km²), ale ocenia się że jego populacja jest stabilna. Jest uznawany za gatunek najmniejszej troski. Zagrożeniem dla niego może być drapieżnictwo ze strony zdziczałych kotów i innych zwierząt introdukowanych na Galapagos przez ludzi. W przeszłości polowano na te ptaki, co ułatwiała ich ufna natura. Istnieją zapisy o upolowaniu 60–70 sztuk w jeden ranek[2].
Gołębiak plamisty (Zenaida galapagoensis) – gatunek średniej wielkości ptaka z rodziny gołębiowatych. Występuje na wyspach Galapagos należących do Ekwadoru.
Zenaida galapagoensis é uma espécie de ave da família Columbidae.
É endémica das Galápagos (Equador).
Os seus habitats naturais são: florestas secas tropicais ou subtropicais e matagal árido tropical ou subtropical.[1]
Zenaida galapagoensis é uma espécie de ave da família Columbidae.
É endémica das Galápagos (Equador).
Os seus habitats naturais são: florestas secas tropicais ou subtropicais e matagal árido tropical ou subtropical.
Galápagosduva[2] (Zenaida galapagoensis) är en fågel i familjen duvor inom ordningen duvfåglar.[3] IUCN kategoriserar arten som livskraftig.[1]
Galápagosduva delas in i två underarter:[3]
Wikimedia Commons har media som rör galápagosduva.
Wikispecies har information om Zenaida galapagoensis.
Galápagosduva (Zenaida galapagoensis) är en fågel i familjen duvor inom ordningen duvfåglar. IUCN kategoriserar arten som livskraftig.
Galápagosduva delas in i två underarter:
Zenaida galapagoensis galapagoensis – förekommer i torrare delar av Galápagosöarna Zenaida galapagoensis exsul – förekommer på Galápagosöarna Darwin och Wolf
Zenaida galapagoensis là một loài chim trong họ Columbidae.[1]
Zenaida galapagoensis là một loài chim trong họ Columbidae.
Zenaida galapagoensis (Gould, 1839)
Синонимы
Галапагосская горлица[1] (лат. Zenaida galapagoensis) — птица семейства голубиных.
У галапагосской горлицы относительно длинные ноги и короткий хвост. Верх головы, спина и верхняя сторона хвоста от красно-коричневатого до песочного цвета. Кроющие крыльев того же основного цвета покрыты чёрными пятнами с белым обрамлением. Горло и шея красновато-фиолетовые, брюхо красновато-серое. Выделяется голубое с чёрной каймой окологлазное кольцо. Кроющие уха белёсые, обрамлённые чёрным. Клюв тёмно-серый, ноги красноватые. Половой диморфизм не выражен, самки, тем не менее, немного меньше самцов.
Галапагосская горлица является эндемиком Галапагосских островов. Она живёт на сухой, скалистой равнине с отдельно стоящими кустами или деревьями и опунциями.
Птица питается, прежде всего, семенами растений, а во время сезона дождей также цветами кактусов и гусеницами.
Токование происходит на земле. Самец, распустив перья, бегает за самкой до тех пор, пока она не остановится. Тогда он принимает вертикальную стойку, опустив вниз хвост, и издаёт воркующие звуки «б-р-р-р». Затем начинается ритуал чистки перьев и соприкасания клювами обеими птицами, который предшествует непосредственно спариванию. Гнёзда устраивают на земле, в расщелинах скал или в старых гнёздах галапагосского пересмешника (Nesomimus parvulus). Гнездование длится в течение всего года. В кладке часто два яйца.
加岛哀鸽（学名：Zenaida galapagoensis）是鸠鸽科动物，是加拉帕戈斯群岛的特有種，是一种很常见的鸟类，喜栖息於开放或半开放环境，特别是群岛的干旱低地。
全長18至23公分[3]，平均20公分[4]。翼展50至56公分[5]。头部和胸部为红褐色，腹部带有黄褐色[3]。眼睛周围为一圈天蓝色[5]，足为红色。[3]
分類 界 : 動物界 Animalia 門 : 脊索動物門 Chordata 亜門 : 脊椎動物亜門 Vertebrata 綱 : 鳥綱 Aves 目 : ハト目 Columbiformes 科 : ハト科 Columbidae 属 : ハジロバト属 Zenaida 種 : ガラパゴスバト Z. galapagoensis 学名 Zenaida galapagoensisガラパゴスバト (Zenaida galapagoensis) は、ハト科の鳥類。エクアドル本土から離れたガラパゴス諸島の固有種である。
ダーウィン島、ウォルフ島、サンタ・クルス島、サン・クリストバル島、フロレアナ島、サンチャゴ島、ピンソン島、ピンタ島、マルチェナ島、ヘノベサ島、エスパニョラ島、サンタ・フェ島、フェルナンディナ島。[2]
上陸が許された生息場所の広い範囲で見られ、特に諸島の乾燥した低地に見られる。
全長20cm[2] (18-23cm)[3]。翼開長50-56cm[4]。頭部から胸は赤褐色で、腹は黄褐色みを帯びる[3]。目の周りは鮮やかな青色であり、アオメバトの別名がある[4]。足は赤い。[3]
_-Santa_Cruz.jpg)
