Kelaskasvit (Celastraceae) on heimo Celastrales-lahkossa. Heimoon kuuluu pääasiassa trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen, mutta myös lauhkean vyöhykkeen lajeja. Lajit ovat puuvartisia kasveja ja monet köynnöksiä. Kukat ovat pieniä ja värittömiä. Kukkapohjus on paisunut mesiäisenä toimivaksi rengasmaiseksi pohjuskehräksi. Siementen ympärillä on usein kirkasvärinen siemenvaippa. Heimoon kuuluu monia koristekasveja.[1]
Kelaskasvit ovat pensaita, puita, liaaneja tai joskus ruohoja ja ovat kasvullisilta osiltaan hyvin vaihtelevia. Varren nivelien kohdalla johtojännelieriössä on yksi aukko. Lehtiasento voi olla muun muassa vastakkainen tai kierteinen (vuorottainen) ja joskus molempia samassa kasvissa. Yleisiä ovat vastakkaiset ja sahalaitaiset lehdet, joiden korvakkeentapaiset rakenteet ovat pieniä ja melko usein ripsuisia. Kun lehtilapa revitään poikittaissuunnassa putkilot tulevat näkyviin ohuina, kierteisinä ja lankamaisina. Kukinto on usein viuhkomainen ja kukissa on tavallisesti hyvin leveä kehrä eli diskus, johon sikiäin on enemmän tai vähemmän uponnut. Teriö (eikä verhiö) peittää kukkanuppua. Heteitä on enintään viisi ja yhtä monta kuin verholehtiä, joiden kanssa ne sijaitsevat kohdakkain. Hedelmä vaihtelee kelaskasveilla suuresti, usein se on selkäluomainen kota, jossa on siivellisiä tai vaipallisia siemeniä.[2]
Heimo on levinneisyydeltään kosmopoliitti, lajeja on lähes kaikkialla maapallolla aavikoita, Etelänapamannerta ja Uutta-Seelantia lukuun ottamatta.[2]
Kelaskasveja tunnetaan noin 1400 lajia 94 suvusta. Ne jakautuvat kahteen ryhmään, josta toiseen kuuluu ruohovartisia, toiseen etupäässä puuvartisia kasveja.[2]
Ruohovartisia ovat vilukot (Parnassia), joita tunnetaan 50 lajia, ja Lepuropetalon spathulatum. Ne erotettiin aikaisemmin omaksi heimokseen vilukkokasvit (Parnassiaceae). Vilukot kasvavat pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, myös Suomessa (suovilukko, P. palustris), Lepropetalon puolestaan hajanaisesti Yhdysvaltojen kaakkoisosassa, Pohjois-Meksikossa ja Etelä-Amerikan eteläosissa.[3] Niiden lehtiasento on kierteinen ja suonitus lähes kourasuoninen, korvakkeet puuttuvat. Kukinto on niillä yksihaarainen viuhko tai kukat sijaitsevat yksittäin. Verhiö on tyvestää yhdistynyt, ja teriö saattaa puuttua. Hetiössä on steriilejä joutoheteitä, joiden tyvellä on mesiäinen. Sikiäin on yhdislehtinen, kolmesta viiteen emilehdestä muodostunut ja on kehänpäällinen tai -alainen. Istukat ovat laitaistukoita, ja siemenaiheita on niissä paljon. Hedelmä on selkäluomainen kota, siemenet pieniä. Kromosomiluku n = 9, 16, (23 suvussa Lepuropetalon).[4]
Varsinaisina kelaskasveina voidaan pitää sukuja, joissa on pääasiassa puita, pensaita tai liaaneja, harvoin ruohoja. Niiden sekundaaristen aineenvaihduntatuotteiden joukko on kirjava: mm. kumimaisia yhdisteitä, eräitä alkaloideja, triterpenoideja ja myrisetiiniä. Varressa on maitiaisputkia tai maitiaisnesteonteloita. Päällysketossa on usein korkkiutumia. Lehdet ovat kierteisasentoisia, vastakkaisia tai kahdessa rivissä, ja niissä on usein pienet korvakkeet ja rauhasia. Kukan osien lukusuhteet ovat vaihtelevia. Kukkaa ympäröi yhteen kasvanut tai erilehtinen verhiö ja heteitä on vähintään kaksi, tavallisesti enemmän, joskus jopa paljon; joskus kukassa on myös joutoheteitä. Mesiäinen on kiekkomainen ja massiivinen, harvoin se puuttuu. Sikiäin on yhdislehtinen, tavallisesti kahdesta viiteen, harvemmin useamman emilehden muodostama ja ainakin jossain määrin mesiäiskehrään uponnut. Siemenaiheita on kussakin emilehdessä tavallisesti vähintään kaksi. Hedelmä on kota, luumarja, marja tai lohkohedelmä, siemenet siivellisiä tai vaipallisia. Siemenessä on vihreä ja isolehtinen alkio sekä runsas endospermi, joka voi kokonaan puuttuakin.[4]
Aitokelaskasvit ovat levinneet enimmäkseen tropiikkiin, mutta myös lauhkeille alueille. Niitä kasvaa myös Euroopassa, muttei luontaisesti Suomessa asti.[5]. Runsaslajisimmat suvut ovat kelastit (Maytenus, 200 lajia), Salacia (150 lajia), Hippocratea (120 lajia), sorvarinpensaat (Euonymus, 130 lajia), Cassine (60 lajia) ja Crossopetalum (50 lajia).[4]
Seuraavilla kelaskasvisuvuilla on suomenkielinen nimi:[6]
Kelaskasvit (Celastraceae) on heimo Celastrales-lahkossa. Heimoon kuuluu pääasiassa trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen, mutta myös lauhkean vyöhykkeen lajeja. Lajit ovat puuvartisia kasveja ja monet köynnöksiä. Kukat ovat pieniä ja värittömiä. Kukkapohjus on paisunut mesiäisenä toimivaksi rengasmaiseksi pohjuskehräksi. Siementen ympärillä on usein kirkasvärinen siemenvaippa. Heimoon kuuluu monia koristekasveja.
