nomes no trilho de navegação
Risakkaat (Inocybe) on helttasienisuku. Risakkaat ovat yleensä ruskealakkisia ja pienehköjä. Ne ovat yleisiä ja runsaita kesästä loppusyksyyn koko Suomessa. Hyviä kasvupaikkoja ovat muun muassa vanhat, sammaloituneet nurmet.[1]
Eräät risakkaat sisältävät muskariini-nimistä hermomyrkkyä, joka aiheuttaa muun muassa ohi menevää pahoinvointia ja hikoilua. Sienten tiedetään aiheuttaneen ainakin yhden kuolemantapauksen. Risakkaita on vaikea sekoittaa ruokasieniin, mutta lapsia ne voivat houkutella.[1][2]
Risakkaat ovat herkkiä ympäristön muutoksille, ja kolme niistä onkin luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Esimerkiksi niille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet maatalouden muuttuessa. Jotkut risakkaat ovat olleet riippuvaisia kalkkipölystä ja menestyneet sen tuottajan ollessa lähistöllä, mutta tällaiset luokitellaan pikemminkin satunnaisiksi tulokkaiksi.[3]
Risakkaat voi helpoiten sekoittaa tympösiin (Hebeloma) tai seitikkeihin (Cortinarius).
Risakkaat (Inocybe) on helttasienisuku. Risakkaat ovat yleensä ruskealakkisia ja pienehköjä. Ne ovat yleisiä ja runsaita kesästä loppusyksyyn koko Suomessa. Hyviä kasvupaikkoja ovat muun muassa vanhat, sammaloituneet nurmet.
Eräät risakkaat sisältävät muskariini-nimistä hermomyrkkyä, joka aiheuttaa muun muassa ohi menevää pahoinvointia ja hikoilua. Sienten tiedetään aiheuttaneen ainakin yhden kuolemantapauksen. Risakkaita on vaikea sekoittaa ruokasieniin, mutta lapsia ne voivat houkutella.
Risakkaat ovat herkkiä ympäristön muutoksille, ja kolme niistä onkin luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Esimerkiksi niille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet maatalouden muuttuessa. Jotkut risakkaat ovat olleet riippuvaisia kalkkipölystä ja menestyneet sen tuottajan ollessa lähistöllä, mutta tällaiset luokitellaan pikemminkin satunnaisiksi tulokkaiksi.
Risakkaat voi helpoiten sekoittaa tympösiin (Hebeloma) tai seitikkeihin (Cortinarius).
