Purokit (Boykinia) on rikkokasvien heimoon (Saxifragaceae) kuuluva ruohovartisten kasvien suku, joka on saanut tieteellisen nimensä 1786-1848 eläneen yhdysvaltalaisen lääkärin ja luonnontutkijan, Samuel Boykinin mukaan.[1]
Purokit ovat juurakollisia ruohoja. Kukkivat varret ovat pystykasvuisia, lehdellisiä, 10–130 cm korkeita ja tiheän karvoituksen peittämiä. Korvakkeelliset lehdet sijaitsevat tyviruusukkeena ja varressa. Ne ovat toistensa kaltaisia. Varsilehdet surkastuvat vähitellen varren kärkeä kohti ja muuntuvat ruodittomiksi kukinnon suojuksiksi. Lehtiruoti on tiheästi rauhaskarvojen peittämä. Tyvilehtien lavat ovat munuaismaisia, pyöreähköjä tai herttamaisia, matalaliuskaisia tai syväjakoisia, tyveltään herttamaisia, nyhä- tai sahalaitaisia, terävä- tai pyöreäkärkisiä, sulkasuonisia ja varrellisten rauhasten peittämiä. [2]
Purokkien kukat sijaitsevat kertokukinnoissa, jotka koostuvat kaksihaaraisista viuhkoista (dikaasioista). Kussakin haarassa on tavallisesti 5–20, joskus kolme tai neljä tai jopa 30, kukkaa. Ne ovat enemmän tai vähemmän säteittäisiä, ja tavallisesti vihreä, toisinaan purppurainen hypantio (maljamainen pohjus) kiinnittyy sikiäimeen. Viisi verholehteä on vihreitä tai purppuranpunaisia. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat valkoisia. Mesiäissolukko ympäröi vartaloiden tyveä sikiäimen ja hypantion yhtymäkohdassa. Heteitä on viisi, niiden palhot ovat nauhamaisia tai naskalimaisia. Sikiäin on osaksi tai kokonaan kehänalainen ja kaksilokeroinen. Siemenaiheet kiinnittyvät aksiletyyppiseen istukkaan. Vartaloita on kaksi, samoin luotteja. Kota on kaksinokkainen, ja sen sisältämät lukuiset siemenet tavallisesti mustia, soikeahkoja ja nystypintaisia.[3]
Purokit ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, Luoteis-Meksikosta ja Itä-Aasiasta.[4]
Purokkien sukuun kuuluu seitsemän lajia.[5] Tunnetuimmat niistä ovat liuskapurokki (Boykinia aconitifolia), purppurakalliokki (B. jamesii) ja pyöröpurokki (B. rotundifolia).[6]
Purokit (Boykinia) on rikkokasvien heimoon (Saxifragaceae) kuuluva ruohovartisten kasvien suku, joka on saanut tieteellisen nimensä 1786-1848 eläneen yhdysvaltalaisen lääkärin ja luonnontutkijan, Samuel Boykinin mukaan.
