Korianteri (Coriandrum sativum) on yksivuotinen maustekasvi, joka on erityisen suosittu eri puolilla Aasiaa, Etelä-Amerikassa ja Välimeren ympäristössä. Kaikki kasvin osat ovat syötäviä, mutta yleisimmin käytetään siemeniä tai tuoreita tai kuivattuja lehtiä. Korianteri on sukua persiljalle ja porkkanalle.
Korianterin sijasta käytetään toisinaan meksikolaista korianteria, joka kuitenkin on paljon voimakkaampaa. Ne eivät ole keskenään sukua.
Kreikkalainen sana koris, joka tarkoittaa ludetta, on antanut nimensä korianterille.[1]
Monia belgialaisia vehnäoluita (witbier) maustetaan korianterilla.
Lehtikorianteri tunnetaan Etelä- ja Pohjois-Amerikassa myös espanjankielisellä nimellä cilantro. Tuoreet lehdet ovat tärkeä osa monissa aasialaisissa chutney-soseissa sekä meksikolaisissa salsakastikkeissa. Silputtuja korianterinlehtiä sirotellaan myös intialaisten ruokien kuten dhalin päälle, mutta lehtiä pitää varoa kuumentamasta, sillä lämpö tuhoaa niiden aromin nopeasti. Korianterin lehdet sisältävät muun muassa 10-undekenaalia (C11H20O). [2]
Korianterin maku on voimakkaan aromikas, makeahko ja kirpeän sitrusmainen. Se sopii esimerkiksi kaali- ja punajuuriruokien mausteeksi. Osa ihmisistä (4%-14%) kuitenkin kokee korianterin hajun ja maun saippua- tai multamaisena. Tämä johtuu hajuaistiin vaikuttavasta geenimuunnoksesta. [3]
Korianterin siemenen tuoksuvat murskattaessa hiukan sitruunamaisilta. Niiden makua on kuvattu myös lämpimäksi, pähkinäiseksi ja appelsiiniin vivahtavaksi – ja se on kaukana korianterin lehtien mausta, joten ruoanlaitossa niitä ei voi korvata toisillaan. Jauhetut korianterin siemenet ovat curry-maustesekoituksen pääainesosa sekä tärkeässä roolissa garam masalassa ja muutamissa muissa intialaisissa maustesekoituksissa.
Siemenet voi paahtaa kevyesti ennen käyttöä, ja ne murskataan helpoimmin morttelissa. Jauhettu korianteri menettää makunsa nopeasti.
Korianteria on löydetty niin Pompeijin raunioista kuin faraoiden haudoista, joten se ei ole tuore tulokas eurooppalaisessa keittiössä.mannaa: "Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä, mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä." (2. Moos.16:31)[4]
Ensimmäisen kerran nimi coriandrum (korianteri) esiintyy Plinius vanhemman kirjoituksissa, jossa hän kuvailee kasvia, joka haisee luteelle.Lähteet Iisoppi ○ Kamomillasaunio ○ Korianteri ○ Lakritsikasvi ○ Liperi ○ Maustebasilika ○ Meirami ○ Mintut ○ Mäkimeirami ○ Persilja ○ Rakuuna ○ Rosmariini ○ Ruohosipuli ○ Sitruunamelissa ○ Tilli ○ Timjami ○ Valkosipuli Aromisuola ○ Curry ○ Fines herbes ○ Garam masala ○ Sitruunapippuri ○ Vaniljasokeri ○ Vanilliinisokeri
Aiheesta muualla
Korianteri (Coriandrum sativum) on yksivuotinen maustekasvi, joka on erityisen suosittu eri puolilla Aasiaa, Etelä-Amerikassa ja Välimeren ympäristössä. Kaikki kasvin osat ovat syötäviä, mutta yleisimmin käytetään siemeniä tai tuoreita tai kuivattuja lehtiä. Korianteri on sukua persiljalle ja porkkanalle.
Korianterin sijasta käytetään toisinaan meksikolaista korianteria, joka kuitenkin on paljon voimakkaampaa. Ne eivät ole keskenään sukua.
Kreikkalainen sana koris, joka tarkoittaa ludetta, on antanut nimensä korianterille.
Monia belgialaisia vehnäoluita (witbier) maustetaan korianterilla.
