Koisayökkönen (Schrankia costaestrigalis) on pienikokoinen yökkösiin lukeutuva perhoslaji.
Etusiipien pohjaväri on kellanharmaa. Siiven kärkiosa on harmaanruskea ja etureunassa on siiven keskivaiheilla laaja, kolmionmuotoinen ja tumma varjostuma. Lisäksi siiven keskiosassa on musta, pitkänomainen laikku. Sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat tummina ja etenkin sisempi poikkiviiru on terävästi mutkitteleva. Osa yksilöistä on kuvioinniltaan varsin himmeitä. Takasiivet ovat vaaleanharmaat ja niissä on tumma keskitäplä. Huulirihmat ovat pitkät ja muodostavat perhosen pään etuosaan kärsämäisen ulokkeen. Siipiväli 18–21 mm.[1][2][3]
Koisayökköstä tavataan koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Idässä levinneisyys ulottuu Syyriaan ja Kaukasukselle. Lajia tavataan myös Kanarian saarilla ja Madeiralla.[3] Suomessa lajia tavataan jokseenkin yleisenä Kokkola-Ilomantsi-linjan eteläpuolella. Perhoset lentävät heinäkuun alkupuolelta syyskuun lopulle, luultavasti kahtena limittäisenä sukupolvena. Lennon huippu on heinä-elokuun vaihteessa.[4][5]
Perhonen elää harvalukuisena valoisissa, kosteapohjaisissa metsissä ja niiden reunuksilla sekä pensaikkoisilla niityillä. Ne lentävät öisin ja tulevat sekä valolle että syötille.[5] Toukkavaiheet tunnetaan erittäin huonosti.[2] Talvehtiminen tapahtunee pienenä toukkana ja kotelo on yhteensidottujen lehtien välissä.[5]
Koisayökkönen on tulokaslaji, jota on tavattu Suomesta vasta 1920-luvulta lähtien. Saattaa kuitenkin olla että perhosen pieni koko ja harvalukuisuus ovat voineet vaikuttaa melko myöhäiseen löytymiseen.[5]
Toukan ravintokasveiksi mainitaan kanerva (Calluna vulgaris), ajuruohot (Thymus) sekä maitikat (Melampyrum).
Koisayökkönen (Schrankia costaestrigalis) on pienikokoinen yökkösiin lukeutuva perhoslaji.
