Der Falsche Skorpionfisch (Centrogenys vaigiensis, griech. Kentron = Dorn, genos = Rasse) ist die einzige Art der Gattung Centrogenys, die wiederum die einzige der Familie Centrogenyidae ist. Der Fisch kommt im Indopazifik von den Nikobaren nördlich bis zu den Ryūkyū-Inseln und südlich bis an die Küste des nördlichen Australien in flachen, küstennahen Meeresregionen in Felsriffen und auf Geröllböden und im Brackwasser vor.
Der Falsche Skorpionfisch wird 25 Zentimeter lang. Er ähnelt in Gestalt, Flossenform und Farbe den Büschelbarschen und den Skorpionfischen, wird aber in eine eigene Familie der Barschverwandten gestellt. Ursprünglich wurde er sogar als Angehöriger der Gattung Scorpaena beschrieben. Ihm fehlen aber die für Skorpionfische typische Knochenspange über den Wangenknochen sowie die giftigen Flossenstacheln.
Der Raubfisch ist tagaktiv und ernährt sich von kleineren Fischen, Garnelen und Krabben.
Der Falsche Skorpionfisch wurde 1824 durch die französischen Naturforscher Jean René Constant Quoy und Joseph Paul Gaimard erstmals wissenschaftlich beschrieben und erhielt dabei die Bezeichnung Scorpaena vaigiensis.[1] Im Jahr 1842 führte John Richardson die Gattung Centrogenys ein und 1907 wurde durch den US-amerikanischen Zoologen Henry Weed Fowler die Familie Centrogenyidae aufgestellt.[2] Beide sind monotypisch. Welcher Ordnung die Familie Centrogenyidae innerhalb der Barschverwandten zuzuordnen ist, ist noch nicht geklärt. Nach Near und Mitarbeitern ist sie die Schwestergruppe der Sandaale (Ammodytidae) und Sandbarsche (Pinguipedidae)[3] und liegt damit in einer Klade, der R. Betancur-R. et al. den Ordnungsnamen Uranoscopiformes (Himmelsguckerartige) zugewiesen haben. Die Wahrscheinlichkeit einer monophyletischen Klade Uranoscopiformes unter Einschluss der Centrogenyidae liegt bei Betancur-R., berechnet nach der Bootstrap-Methode, aber lediglich bei 41 %.[4] Im Jahr 2021 fand man, dass der Falsche Skorpionfisch, der zahlreiche für die Lippfische (Labridae) typische Modifikationen des Kieferapparats aufweist, die Schwesterart der Lippfische ist und stellte ihn in die Ordnung Labriformes. Die Uranoscopiformes sind die Schwestergruppe von Lippfischen und Centrogenys.[5]
Der Falsche Skorpionfisch (Centrogenys vaigiensis, griech. Kentron = Dorn, genos = Rasse) ist die einzige Art der Gattung Centrogenys, die wiederum die einzige der Familie Centrogenyidae ist. Der Fisch kommt im Indopazifik von den Nikobaren nördlich bis zu den Ryūkyū-Inseln und südlich bis an die Küste des nördlichen Australien in flachen, küstennahen Meeresregionen in Felsriffen und auf Geröllböden und im Brackwasser vor.
The false scorpionfish (Centrogenys vaigiensis), also known as prettyfins, is a species of perciform fish, the only species in genus Centrogenys, which in turn is the only genus in the family Centrogenyidae.[4] They are pale grey or brown and usually grow no longer than 25 cm (9.8 in). False scorpionfish are distributed throughout the Indo-West Pacific, bounded by the Ryukyu Islands of Japan to the north and Australia to the south, the Nicobar Islands to the west and New Guinea to the east.
False scorpionfishes can grow to a maximum length of 25 cm (9.8 in), but are usually no longer than 9.3 cm (3.7 in).[4] The operculum (bony covering of gills) has two spines, the lower of which is more conspicuous.[5] False scorpionfish have 36 to 44 lateral line scales.[5]
False scorpionfishes have 13 or 14 dorsal fin spines and 9 to 11 branched dorsal rays.[5] The base of the anal fin is short, and has three spines and five segmented rays. The second anal fin spine is the longest. The pectoral fins have 12 to 14 rays, whereas pelvic fins have one spine and three rays.[5] A membrane connects the inner pelvic ray to the body.[5]
The body overall is pale brown or grey. The fins may be the same colour or lighter, or even clear.[5] The ventral side is paler than the dorsal side, and large brown or grey spots mottle the pectoral and pelvic fins and also the forward portion of the anal fin. False scorpionfish feed upon small fishes, shrimps, and crabs.[5]
The false scorpionfish appears very similar to the true scorpionfish, to the point of originally being described as a species of Scorpaena.[6] This similarity protects the false scorpionfish from predators, which would not prey upon the very venomous true scorpionfish.
They are brackish-water or marine fish, living in the benthopelagic layer.[4] Their range encompasses the Indo-West Pacific, from the Nicobar Islands to New Guinea, southwards to northern Australia, and as far north as the Ryukyu Islands of Japan.[4] False scorpionfish occur on rocky bottoms and reefs, almost always those with ample seagrass covering.[7] They are most commonly found in shallow waters along the coast.[4]
False scorpionfishes have little or no role in commercial fisheries.[5] However, they are occasionally found in home aquaria.[4][5]
The false scorpionfish (Centrogenys vaigiensis), also known as prettyfins, is a species of perciform fish, the only species in genus Centrogenys, which in turn is the only genus in the family Centrogenyidae. They are pale grey or brown and usually grow no longer than 25 cm (9.8 in). False scorpionfish are distributed throughout the Indo-West Pacific, bounded by the Ryukyu Islands of Japan to the north and Australia to the south, the Nicobar Islands to the west and New Guinea to the east.
El falso pez-escorpión es la especie Centrogenys vaigiensis,[1][2] la única del género Centrogenys que a su vez es el único de la familia Centrogenyidae,[3][4][5] una familia de peces marinos incluida en el orden Perciformes.
Su nombre científico procede del griego: kentron (aguijón o picadura) + genyos (rostro).[6] Su nombre común se debe a su parecido con los peces escorpión.
La familia necesita una revisión taxonómica.[3]
Se distribuyen por la costa este del océano Índico y oeste del océano Pacífico.[2]
Vive en aguas tropicales en ambiente marino bento-pelágico, o bien en agua salobre de estuarios, no siendo migrador; superficial entre los 2 y los 10 metros de profundidad.[7] Prefiere los arrecifes rocosos y los fondos de escombros en aguas poco profundas.[2]
Aunque pueden alcanzar tamaños mayores, la longitud máxima suele ser de poco menos de 10 cm.[1]
Cuerpo parecido a los peces de la familia Scorpaenidae, con espinas en la cabeza. La aleta dorsal tiene 13 a 14 espinas largas y 9 a 11 radios blandos, mientras que la aleta anal tiene 3 espinas y 5 radios blandos.[2]
Se alimenta de pequeños peces, camarones y cangrejos durante el día.[2]
Tiene poca importancia comercial, aunque de vez en cuando se le encuentra en el comercio de acuarios.[8]
El falso pez-escorpión es la especie Centrogenys vaigiensis, la única del género Centrogenys que a su vez es el único de la familia Centrogenyidae, una familia de peces marinos incluida en el orden Perciformes.
Su nombre científico procede del griego: kentron (aguijón o picadura) + genyos (rostro). Su nombre común se debe a su parecido con los peces escorpión.
La familia necesita una revisión taxonómica.
Centrogenys vaigiensis Centrogenys generoko animalia da. Arrainen barruko Centrogenyidae familian sailkatzen da. Indiako ozeanoan eta mendebaldeko Ozeano Barean bizi den espezie hau bakarra da bere genero eta familia monotipikoetan.
Eskorpenidoen itxura duenez, hasieran Scorpaena generoan sailkatu zuten.[2]
Centrogenys vaigiensis Centrogenys generoko animalia da. Arrainen barruko Centrogenyidae familian sailkatzen da. Indiako ozeanoan eta mendebaldeko Ozeano Barean bizi den espezie hau bakarra da bere genero eta familia monotipikoetan.
Eskorpenidoen itxura duenez, hasieran Scorpaena generoan sailkatu zuten.
Skorpioniahven (Centrogenys vaigiensis) on Tyynellämerellä elävä ahvenkaloihin kuuluva kalalaji. Se on ainoa laji skorpioniahventen heimossa (Centrogeniidae).
Alun perin Jean René Constant Quoy ja Joseph Paul Gaimard luokittelivat skorpioniahvenen kuuluvaksi skorpionisimppujen heimoon (Scorpaenidae) lajina Scorpaena vaigiensis. Vuonna 1829 Georges Cuvier siirsi sen meriahventen heimoon (Serranidae) lajina Centropristis scorpaenoides, koska havaitsi sen muistuttavan useita meriahvenlajeja. Seuraavan kerran luokitus muuttiu vuonna 1842, kun John Richardson antoi lajille nimen Centrogenys vaigiensis. Skorpioniahven on luokiteltu kuuluvaksi useisiin eri heimoihin, meriahventen lisäksi muun muassa etelänbasseihin (Percichthyidae). Myöhemmin luokitteluissa heimoksi on vakiintunut Centrogeniidae, jonka ainoa laji se on. Eräissä lähteissä heimon tieteellinen nimi saatetaan kirjoittaa Centrogenysidae tai Centrogenyidae.[1][2]
Skorpioniahven voi saavuttaa 25 cm:n pituuden, mutta yleensä ne jäävät alle 10 cm pitkiksi. Ruumiinmuodoltaan skorpioniahven muistuttaa ahventa. Selkäevä on pitkä ja piikikäs ja myös rinta- ja peräevissä on piikkejä. Pää ja silmät ovat melko kookkaat ja sieraimissa on rusettimainen läppä. Pohjaväritykseltään skorpioniahven on vaalean harmaa tai ruskea. Ruumiissa on tummemmanruskeita ja harmaita laikkuja, joita on myös evissä, joissa ne voivat olla yhteyneitä epämääräisiksi viiruiksi.[3][4][5]
Skorpioniahventa tavataan trooppisista vesistä indopasifiselta merialueelta. Sen levinneisyysalue ulottuu Nikobaareilta Uuteen-Guineaan, Australian pohjoisrannikolle ja Ryūkyūsaarille. Lajin ravintoa ovat pienet kalat ja äyriäiset, kuten katkaravut ja ravut. Se elää kivikkoisilla alueilla ja koralliriuttojen läheisyydessä. Toisinaan lajia pidetään myös akvaariokalana.[3][4][5]
Skorpioniahven (Centrogenys vaigiensis) on Tyynellämerellä elävä ahvenkaloihin kuuluva kalalaji. Se on ainoa laji skorpioniahventen heimossa (Centrogeniidae).
Centrogenys vaigiensis (Quoy e Gaimard, 1824) è un pesce osseo marino e d'acqua salmastra, unico appartenente alla famiglia Centrogenyidae.
L'aspetto di questo pesce è simile a quello dei cirritidi[1]. Una sola pinna dorsale formata in gran parte di raggi spinosi[2].
La taglia massima nota è di 25 cm ma la taglia media non supera i 9 cm[2].
Endemico della fascia corallina compresa tra l'Australia settentrionale e le isole Ryūkyū. Vive in acque basse su fondi duri, scogliosi o ciottolosi, raramente anche in acque salmastre[2].
Diurno[2].
Predatore. Preda pesci e crostacei[3].
Raramente presente negli acquari marini[2].
La tassonomia di questa specie e della famiglia Centrogenyidae è poco nota e le sue affinità non chiare[1].
Centrogenys vaigiensis (Quoy e Gaimard, 1824) è un pesce osseo marino e d'acqua salmastra, unico appartenente alla famiglia Centrogenyidae.
Centrogenys vaigiensis is een straalvinnige vissensoort uit de familie van valse schorpioenvissen (Centrogenyidae).[1] De wetenschappelijke naam van de soort is voor het eerst geldig gepubliceerd in 1824 door Quoy & Gaimard.
Bronnen, noten en/of referenties
Centrogenys vaigiensis[1] är en fiskart som först beskrevs av Jean René Constant Quoy och Joseph Paul Gaimard 1824. Centrogenys vaigiensis är ensam i släktet Centrogenys och i familjen Centrogenyidae.[2][3] Inga underarter finns listade i Catalogue of Life.[2]
Arten förekommer i östra Indiska oceanen och västra Stilla havet kring sydostasiatiska öar, Australien och norrut till södra Japan. Den vistas nära kusten vid ett djup av 2 till 10 meter och den besöker även bräckt vatten. Individerna blir i genomsnitt 9,3 cm långa och för några hannar är maximallängden 25 cm. Centrogenys vaigiensis äter andra fiskar och kräftdjur. Det vetenskapliga släktnamnet är bildat av de grekiska orden kentron (tagg) och genys, -yos (käke, ansikte).[3]
Wikimedia Commons har media som rör Centrogenys vaigiensis.
Denna fiskrelaterade artikel saknar väsentlig information. Du kan hjälpa till genom att tillföra sådan.
Centrogenys vaigiensis är en fiskart som först beskrevs av Jean René Constant Quoy och Joseph Paul Gaimard 1824. Centrogenys vaigiensis är ensam i släktet Centrogenys och i familjen Centrogenyidae. Inga underarter finns listade i Catalogue of Life.
Arten förekommer i östra Indiska oceanen och västra Stilla havet kring sydostasiatiska öar, Australien och norrut till södra Japan. Den vistas nära kusten vid ett djup av 2 till 10 meter och den besöker även bräckt vatten. Individerna blir i genomsnitt 9,3 cm långa och för några hannar är maximallängden 25 cm. Centrogenys vaigiensis äter andra fiskar och kräftdjur. Det vetenskapliga släktnamnet är bildat av de grekiska orden kentron (tagg) och genys, -yos (käke, ansikte).
棘鱗鮨鱸（学名：Centrogenys vaigiensis）又名拟鲉鲈，是棘鱗鮨鱸科（Centrogenyidae）及棘鱗鮨鱸屬的唯一物种[1]，為輻鰭魚綱真鲈形系下地位未定的其中一科[2]。
本种分布於印度西太平洋區，從尼可巴群島至澳洲北部、日本琉球群島半鹹水、海域，棲息深度2-10公尺。[1]
體長可達25公分，棲息在沿海礫石、礁石區水域，屬肉食性、以小魚及甲殼類等為食，生活習性不明，可做為食用魚及觀賞魚。[1]
本科可能是隆头鱼目的旁系群，与其它真鲈形系成员的演化关系如下[2]：
真鲈形系 Eupercaria弱棘鱼科 Malacanthidae 
麗花鮨科 Callanthiidae 
笛鲷目 Lutjaniformes 
盖刺鱼科 Pomacanthidae 
谐鱼科 Emmelichthyidae 
刺尾鲷目 Acanthuriformes 
银鳞鲳科 Monodactylidae 
石首鱼科 Sciaenidae 
蝴蝶鱼目 Chaetodontiformes 
魨形目 Tetraodontiformes 
𩽾𩾌目 Lophiiformes 
菱鲷目 Caproiformes 
大眼鲷目 Priacanthiformes 
金钱鱼科 Scatophagidae 
蓝子鱼科 Siganidae 
鲷形目 Spariformes 
松鲷目 Lobotiformes 
白鲳目 Ephippiformes 
狼鲈科 Moronidae 
鱚科 Sillaginidae 
日鲈目 Centrarchiformes 
拟金眼鲷目 Pempheriformes 
鲈形目 Perciformes 
隆头鱼目 Labriformes 
拟鲉鲈科 Centrogenyidae 
䲢形目 Uranoscopiformes 
银鲈目 Gerreiformes 
Scorpaena vaigiensis
Quoy & Gaimard, 1824[1]
オニハタ (Centrogenys vaigiensis) はスズキ目に属する魚類の一種。オニハタ属・オニハタ科は単型[2]。体色は薄茶から灰色で、最大25 cm。フサカサゴ科魚類に擬態している。インド太平洋に分布する。
最大で25cmになるが、通常は9.3cm程度である[2]。鰓蓋には2本の棘があり、下側の棘が大きい[3]。側線鱗数は36-44[3]。
背鰭は13-14棘条、9-11分岐軟条[3]。臀鰭の基底は短く、3棘5軟条で第2棘条が最も長い。胸鰭は12-14鰭条、腹鰭は1棘3軟条[3]。腹鰭の内側の軟条からは、体と繋がる膜が伸びる[3]。
体色は薄茶から灰色で、斑点が散らばる。鰭もほぼ同じ色だが、少し薄くて半透明である[3]。腹面は背面より色が薄い。小魚や甲殻類を食べる[3]。
当初はフサカサゴ属 Scorpaena として記載されたことからも窺えるように、フサカサゴ科魚類に擬態している[4]。フサカサゴ科魚類は毒を持つため、これはベイツ型擬態の一例といえる。
汽水域から海域に生息する底生魚である[2]。インド太平洋のニコバル諸島からニューギニア、南はオーストラリア北部、北は琉球諸島まで分布する[2]。海藻に覆われた岩場に生息し[5]、沿岸の浅い海域を好む[2] 。
商業漁業の対象とはならないが、アクアリウムで飼育されることがある[2][3]。
オニハタ (Centrogenys vaigiensis) はスズキ目に属する魚類の一種。オニハタ属・オニハタ科は単型。体色は薄茶から灰色で、最大25 cm。フサカサゴ科魚類に擬態している。インド太平洋に分布する。
켄트로게니스 바이기엔시스(Centrogenys vaigiensis)는 에우페르카리아류에 속하는 조기어류의 일종이다.[2] 켄트로게니스과(Centrogenyidae)와 켄트로게니스속(Centrogenys)의 유일종이다. 몸길이 25cm 이하의 엷은 회색 또는 갈색의 물고기이다. 북쪽으로 일본의 류큐 제도, 남쪽으로 오스트레일리아, 서쪽으로 니코바르 제도, 동쪽으로 뉴기니섬에 이르는 인도-서태평양 지역에 걸쳐 분포한다.
다음은 2017년 베탕쿠르(Betancur-R) 등[3]과 2018년 휴스(Hughes) 등의 연구에 기초한 계통 분류이다.[4]
켄트로게니스 바이기엔시스(Centrogenys vaigiensis)는 에우페르카리아류에 속하는 조기어류의 일종이다. 켄트로게니스과(Centrogenyidae)와 켄트로게니스속(Centrogenys)의 유일종이다. 몸길이 25cm 이하의 엷은 회색 또는 갈색의 물고기이다. 북쪽으로 일본의 류큐 제도, 남쪽으로 오스트레일리아, 서쪽으로 니코바르 제도, 동쪽으로 뉴기니섬에 이르는 인도-서태평양 지역에 걸쳐 분포한다.
