Täpläsilli (Alosa fallax) on sillin sukulainen, mutta korkeaselkäisempi. Lisäksi sillä on kyljissään rivi tummia täpliä. Pituutta sillä on n. 40 cm. Täpläsilli muistuttaa suuresti pilkkusilliä, jonka kanssa se voi risteytyä. Molemmat lajit kuuluvat kantasilleihin.
Täpläsillä tavattiin aina 1950-luvulle asti myös Itämerestä. Nykyisin sitä esiintyy Atlantissa Etelä-Norjasta Marokkoon, Välimeressä, Mustassameressä ja muutamissa Keski- ja Etelä-Euroopan järvissä. Lisäksi se on levinnyt laivojen mukana Pohjois-Amerikan Suuriin järviin. Täpläsilli eroaakin useimmista muista sillikaloista siinä, että se sietää makeaa vettä. Täpläsilli vaeltaa jokiin kutemaan ja jokisuistojen likaantuminen on heikentänyt täpläsillikantoja sen nykyisillä esiintymisalueilla. Suomessa täpläsilli on nykyään harvinainen satunnaisvieras.
Täpläsilli syö useimpien muiden sillikalojen tavoin eläinplanktonia. Se pyrkii itse välttymään syödyksi tulemiselta liikkumalla isoissa parvissa.
Kutu tapahtuu yöllä joen sorapohjalle. Poikaset uivat kuoriuduttuaan mereen.
Täpläsilli (Alosa fallax) on sillin sukulainen, mutta korkeaselkäisempi. Lisäksi sillä on kyljissään rivi tummia täpliä. Pituutta sillä on n. 40 cm. Täpläsilli muistuttaa suuresti pilkkusilliä, jonka kanssa se voi risteytyä. Molemmat lajit kuuluvat kantasilleihin.
