Glyptostrobus is a small genus of conifers in the family Cupressaceae (formerly in the family Taxodiaceae). The sole living species, Glyptostrobus pensilis, is native to subtropical southeastern China, from Fujian west to southeast Yunnan, and also very locally in northern Vietnam and Borikhamxai Province of eastern Laos near the Vietnam border.[2][3]
The genus formerly had a much wider range, covering most of the Northern Hemisphere, including the high Arctic in the Paleocene and Eocene. The oldest known fossils are late Cretaceous in age, found in North America. It contributed greatly to the coal swamps of the Cenozoic era. It was reduced to its current range before and during the Pleistocene ice ages.[4]
G. pensilis is a medium-sized to large tree, reaching 30 m (98 ft) tall and with a trunk diameter of up to 1 m (3.3 ft), possibly more. The leaves are deciduous, spirally arranged but twisted at the base to lie in two horizontal ranks, 5–20 mm (0.20–0.79 in) long and 1–2 mm (0.039–0.079 in) broad, but 2–3 mm (0.079–0.118 in) long and scale-like on shoots in the upper crown. The cones are green maturing yellow-brown, pear-shaped, 2–3 cm (0.79–1.18 in) long and 1–1.5 cm (0.39–0.59 in) diameter, broadest near the apex. They open when mature to release the small, 5–20 mm (0.20–0.79 in) long, winged seeds.
It typically grows in river banks, ponds and swamps, growing in water up to 60 cm (24 in) deep. Like the related genus Taxodium, it produces 'cypress knees' when growing in water, thought to help transport oxygen to the roots.
The species is nearly extinct in the wild due to overcutting for its valuable decay-resistant, scented wood, but it is also fairly widely planted along the banks of rice paddies where its roots help to stabilise the banks by reducing soil erosion.
Glyptostrobus is a small genus of conifers in the family Cupressaceae (formerly in the family Taxodiaceae). The sole living species, Glyptostrobus pensilis, is native to subtropical southeastern China, from Fujian west to southeast Yunnan, and also very locally in northern Vietnam and Borikhamxai Province of eastern Laos near the Vietnam border.
The genus formerly had a much wider range, covering most of the Northern Hemisphere, including the high Arctic in the Paleocene and Eocene. The oldest known fossils are late Cretaceous in age, found in North America. It contributed greatly to the coal swamps of the Cenozoic era. It was reduced to its current range before and during the Pleistocene ice ages.
G. pensilis is a medium-sized to large tree, reaching 30 m (98 ft) tall and with a trunk diameter of up to 1 m (3.3 ft), possibly more. The leaves are deciduous, spirally arranged but twisted at the base to lie in two horizontal ranks, 5–20 mm (0.20–0.79 in) long and 1–2 mm (0.039–0.079 in) broad, but 2–3 mm (0.079–0.118 in) long and scale-like on shoots in the upper crown. The cones are green maturing yellow-brown, pear-shaped, 2–3 cm (0.79–1.18 in) long and 1–1.5 cm (0.39–0.59 in) diameter, broadest near the apex. They open when mature to release the small, 5–20 mm (0.20–0.79 in) long, winged seeds.
It typically grows in river banks, ponds and swamps, growing in water up to 60 cm (24 in) deep. Like the related genus Taxodium, it produces 'cypress knees' when growing in water, thought to help transport oxygen to the roots.
The species is nearly extinct in the wild due to overcutting for its valuable decay-resistant, scented wood, but it is also fairly widely planted along the banks of rice paddies where its roots help to stabilise the banks by reducing soil erosion.
Deltasypressit (Glyptostrobus)[2] on havupuusuku sypressikasvien heimossa. Sukuun kuuluu yksi nykyisin elävä laji, Glyptostrobus pensilis eli deltasypressi, ja useita esihistoriallisia lajeja liitukaudelta pleistoseenikaudelle. Suvun levinneisyys oli kenotsooisella aikakaudella huomattavasti nykyistä reliktistä levinneisyyttä laajempi. Tällöin suvun lajeja esiintyi laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa.[3] Nykyisin suvun ainoa elävä laji kasvaa vain pienellä alueella Kaakkois-Aasiassa ja on äärimmäisen uhanalainen.[4]
Deltasypressit ovat kausivihantia tai puoliainavihantia puita. Oksanhaaroja on kahdentyyppisiä, pysyviä pitkähaaroja ja yksivuotisia lyhythaaroja eli lyhytversoja. Pysyvät haarat ovat ilmaraollisia ja vihreitä muutaman ensimmäisen vuoden. Niissä kasvavien lehtien johteiset lehtikannat jäävät kiinni haaroihin lehtien pudotessa. Lyhytversot taas putoavat kokonaisina lehtineen.[1]
Lehdet ovat ruodittomia ja kierteisesti asettuneita. Suurempien pysyvien oksanhaarojen ja käpyjä kantavien haarojen lehdet ovat suomumaisia. Nuorten puiden lyhytversojen lehdet ovat neulasmaisia ja asettuneet kierteisesti, mutta kääntyneet sivuille kaksirivisesti. Vanhempien puiden lyhytversojen lehdet ovat neulasmaisia, poikkileikkaukseltaan nelikulmaisia ja asettuneet kolmeen riviin.[1]
Deltasypressit ovat yksikotisia. Kävyt kehittyvät versojen kärkiin. Hedekävyt koostuvat 15–20 kierteisesti asettuneesta hedelehdestä. Siemeniä tuottavat kävyt ovat päärynän- tai munanmuotoisia. Käpyjen emi- ja peitinsuomut ovat kiinnikasvaneet. Kierteisesti asettuneita käpysuomuja on 20–22. Tyveä lähinnä sijaitsevat suomut ovat siemenettömiä. Muissa käpysuomuissa on kaksi siementä. Pienet siemenet ovat yksisiipisiä.[1]
Sukuun on luokiteltu useita vain fossiileista tunnettuja esihistoriallisia lajeja. Esihistoriallisia lajeja ei kuitenkaan usein ole pystytty varmuudella erottamaan toisistaan ja ne on monesti luokiteltu erillisiksi lajeiksi ainoastaan siksi, että niiden esiintymät sijaitsevat maantieteellisesti tai ajallisesti kaukana toisistaan.[5]
Aikaisimmat tunnetut deltasypresseiksi tunnistettavat fossiiliset puut ovat Pohjois-Kanadasta ja Grönlannista varhaiselta liitukaudelta, jolloin suku oli levinnyt jo laajalle. Myöhäisliitukaudelta tunnetaan deltasypressejä myös Aasiasta nykyisen Kiinan ja Venäjän alueilta. paleoseenikaudella deltasypressit olivat tärkeä osa pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosien kesävihantien metsien kasvillisuutta.[3] Paleoseeni- ja eoseenikausien aikana deltasypressejä kasvoi laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa monenlaisissa elinympäristöissä. Niitä esiintyi myös hyvin pohjoisessa arktisilla alueilla, joiden ilmasto on nykyään liian kylmä puuvartisille kasveille.[1][3]
Deltasypressien uskotaan aina olleen lähinnä lämpimien kosteikkometsien ja soiden puita. Ilmaston maailmanlaajuisen kylmenemisen ja kuivumisen eoseenikauden jälkeen uskotaan suurelta osin aiheuttaneen deltasypressien harvinaistumisen ja nykyisen reliktisen levinneisyyden. Suku on säilynyt ulkoisesti hyvin muuttumattomana paleoseenikaudelta asti, eikä ole koskaan ollut kovin monimuotoinen.[1][3]
Deltasypressit (Glyptostrobus) on havupuusuku sypressikasvien heimossa. Sukuun kuuluu yksi nykyisin elävä laji, Glyptostrobus pensilis eli deltasypressi, ja useita esihistoriallisia lajeja liitukaudelta pleistoseenikaudelle. Suvun levinneisyys oli kenotsooisella aikakaudella huomattavasti nykyistä reliktistä levinneisyyttä laajempi. Tällöin suvun lajeja esiintyi laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Nykyisin suvun ainoa elävä laji kasvaa vain pienellä alueella Kaakkois-Aasiassa ja on äärimmäisen uhanalainen.
Glyptostrobus est un genre de plantes gymnospermes de la famille des Cupressaceae, ne comprenant qu'une seule espèce encore en vie, Glyptostrobus pensilis, arbre originaire d'Indochine et du sud-est de la Chine. Les espèces fossiles sont principalement représentées par Glyptostrobus europaeus.
Ce sont des arbres semi-sempervirents, monoïques ; les bourgeons d'hiver sont petits ; les rameaux dimorphes sont vivaces ou annuels : les rameaux vivaces restent verts plusieurs années, avec des lignes blanches de points stomatiques, devenant striés et rainurés avec des bases de feuilles décurrentes ; les rameaux annuels sont caducs, courts, ne développant jamais de cicatrices ou de bourgeons[7].
Les feuilles sont disposées en spirale, sessiles, trimorphes : les feuilles sont sur les branches principales, les rameaux pérennes (après la 1ère année) et les rameaux fertiles sont étalés radialement, en écailles, relativement épais (ressemblant à des feuilles de Cupressus mais disposés en spirale), persistants pendant deux ou trois ans ; les feuilles des rameaux annuels des arbres matures sont sur trois rangées, étalées radialement, subulées, quadrangulaires en coupe transversale (ressemblant aux feuilles de Cryptomeria), caduques avec rameaux comme unité ; les feuilles des rameaux annuels des jeunes arbres et des semis sont souvent classés en deux rangs, et sont sessiles, linéaires, plates, minces, caduques (ressemblant à des feuilles de Taxodium)[7].
Les cônes polliniques terminaux sont sur des rameaux courts et dressés portant des feuilles en écailles, solitaires, ellipsoïdes ; les microsporophylles sont par 15-20, disposées en spirale, sessiles ; les sacs polliniques sont par (2-) 5-7 (-9). Les cônes de graines terminaux, brièvement pédonculés, sont dressés à maturité, plus ou moins piriformes ; les bractées des cônes matures sont plus ou moins complètement connées avec des écailles de cône (libres seulement à l'apex), triangulaires, recourbées, portées sur la partie distale centrale ou moyenne de la face abaxiale des écailles de cône ; il y a deux ovules par bractée axillaire ; il y a une vingtaine d'écailles par cône, disposées en spirale, sessiles, ligneuses, les écailles basales stériles, les écailles médianes ayant deux graines, de six à dix dents triangulaires, aiguës à la marge distale ; les écailles distales ligulées, multiangulaires, sont stériles. Les graines ellipsoïdes, légèrement aplaties, sont petites, à une seule aile terminale recourbée. Il y a quatre ou cinq cotylédons. La germination est épigée. Les cellules, quand elles sont diploïdes, contiennent 22 chromosomes[7].
L'espèce survivante, Glyptostrobus pensilis, est présente en Chine, et est éteinte à l'état sauvage au nord du Vietnam[7].
Glyptostrobus europaeus est une espèce relique tertiaire, le seul membre survivant d'un genre autrefois répandu avant les glaciations quaternaires. Il ressemble au genre américain Taxodium dans ses caractères végétatifs, et est présent dans des habitats similaires[7].
Glyptostrobus est un genre de plantes gymnospermes de la famille des Cupressaceae, ne comprenant qu'une seule espèce encore en vie, Glyptostrobus pensilis, arbre originaire d'Indochine et du sud-est de la Chine. Les espèces fossiles sont principalement représentées par Glyptostrobus europaeus.
Vatnafurur (fræðiheiti: Glyptostrobus) er furutegund af grátviðarætt (Cupressaceae) (áður Taxodiaceae). Eina núlifandi tegund vatnafura er tegundin Glyptostrobus pensilis sem er upprunnin í regnskógum í suðaustur Kína. Ættkvíslin hafði áður mun meiri útbreiðslu, þakti mestallt norðurhvel á Paleósen og Eósen. Elstu þekktu steingervingarnir eru síðan á krítartímabilinu, frá Norður-Ameríku. Hún fékk sitt núverandi útbreiðslusvæði fyrir, og um Pleistósen ísaldirnar.[3] Könglar evrópuvatnafuru (Glyptostrobus europaeus) hafa fundist í setlögum á Íslandi.
Eina núlifandi tegundin (Glyptostrobus pensilis) vex á árbökkum og í vötnum og á fenjasvæðum og getur vaxið upp í vatni sem er allt að 60 sm djúpt. Tegundinni var næstum útrýmt því hún var eftirsótt fyrir harðan endingargóðan og ilmandi við en einnig tíðkast að gróðursetja hana meðfram bökkum á hrísökrum því ræturnar draga úr jarðvegseyðingu.
Vatnafurur (fræðiheiti: Glyptostrobus) er furutegund af grátviðarætt (Cupressaceae) (áður Taxodiaceae). Eina núlifandi tegund vatnafura er tegundin Glyptostrobus pensilis sem er upprunnin í regnskógum í suðaustur Kína. Ættkvíslin hafði áður mun meiri útbreiðslu, þakti mestallt norðurhvel á Paleósen og Eósen. Elstu þekktu steingervingarnir eru síðan á krítartímabilinu, frá Norður-Ameríku. Hún fékk sitt núverandi útbreiðslusvæði fyrir, og um Pleistósen ísaldirnar. Könglar evrópuvatnafuru (Glyptostrobus europaeus) hafa fundist í setlögum á Íslandi.
Eina núlifandi tegundin (Glyptostrobus pensilis) vex á árbökkum og í vötnum og á fenjasvæðum og getur vaxið upp í vatni sem er allt að 60 sm djúpt. Tegundinni var næstum útrýmt því hún var eftirsótt fyrir harðan endingargóðan og ilmandi við en einnig tíðkast að gróðursetja hana meðfram bökkum á hrísökrum því ræturnar draga úr jarðvegseyðingu.
Glyptostrobus è un genere di conifere appartenente alla famiglia delle Cupressaceae (Precedentemente alla famiglia delle Taxodiaceae). L'unica specie vivente, il cipresso delle paludi cinese (Glyptostrobus pensilis) è nativo del sud-est della Cina subtropicale, con un areale che si estende dall'ovest del Fujian al sud-est dello Yunnan, è presente inoltre nel Vietnam settentrionale e nella provincia di Borikhamxai nel Laos meridionale in prossimità del confine vietnamita.[2][3]
Il genere in precedenza aveva un areale molto più ampio che nel Paleocene ed Eocene arrivava a coprire gran parte dell'emisfero settentrionale compreso l'alto Artico. I fossili più antichi conosciuti sono stati rinvenuti in nord America e appartengono al tardo Cretaceo. Il suo areale si ridusse a quello attuale durante le ere glaciali del Pleistocene.[4]
Glyptostrobus è un genere di conifere appartenente alla famiglia delle Cupressaceae (Precedentemente alla famiglia delle Taxodiaceae). L'unica specie vivente, il cipresso delle paludi cinese (Glyptostrobus pensilis) è nativo del sud-est della Cina subtropicale, con un areale che si estende dall'ovest del Fujian al sud-est dello Yunnan, è presente inoltre nel Vietnam settentrionale e nella provincia di Borikhamxai nel Laos meridionale in prossimità del confine vietnamita.
Il genere in precedenza aveva un areale molto più ampio che nel Paleocene ed Eocene arrivava a coprire gran parte dell'emisfero settentrionale compreso l'alto Artico. I fossili più antichi conosciuti sono stati rinvenuti in nord America e appartengono al tardo Cretaceo. Il suo areale si ridusse a quello attuale durante le ere glaciali del Pleistocene.
Glyptostrobus (lot. Glyptostrobus) – pušūnų (Pinophyta) skyriaus, kiparisinių (Cupressaceae) šeimos, Taxodioideae pošeimio lapelius metanti medžių gentis.
Išlikusi vienintelė rūšis – Glyptostrobus pensilis, kuri auga Rytų Azijos pietryčiuose. Praeityje gentis buvo išplitusi kur kas plačiau, augo didelėje šiaurės pusrutulio dalyje – paleoceno ir eoceno laikotarpiu augo ir arkties regione. Seniausios jų fosilijos rastos iš kreidos periodo Šiaurės Amerikos žemyne. Pleistoceno laikotrapiu prieš ir po ledynmečio, jų arealas sumažėjo iki dabartinio išplitimo. Šiais laikais vienintelė gentyje išlikusi rūšis yra ties išnykimo riba, savaime augančių gamtoje priskaičiuojama apie 250 individų. Be šių, savaime augančių Glyptostrobus pensilis, yra pasodintos ir didesnės jų plantacijos vardan rūšies išsaugojimo.
Paprastai auga šalia upių pakrančių, tvenkiniuose, pelkėse – negilesniame kaip 60 cm gylio vandenyje.
Glyptostrobus europaeus fosilijos (2 pav.) randamos Europoje, Azijoje, Šiaurės Amerikoje.
Pirmame paveikslėlyje eoceno eros, dar iš Klondaiko kalnų (Klondike) formavimosi laikotarpio, 49,5 milijonų metų senumo Glyptostrobus nordenskioldii fosilijų formoje lapeliai. Jie rasti Vašingtono valstijoje Republikos mieste (JAV). Glyptostrobus nordenskioldii buvo paplitę Šiaurės Amerikos žemyne.
Iliustruotas Lietuvos augalų genčių vardynas · Lietuvos vietinės medžių ir krūmų rūšys · Lietuvos išskirtiniai medžiai · Lietuvos svetimžemė dendroflora · Pasaulio išskirtiniai medžiai
Miškas · Miško skliautas · Lietuvos miškai · Pasaulio miškai (šalys pagal miškų plotą) · Miškų nykimas (neteisėtas miško kirtimas)
Miškininkystė (ekologinė miškininkystė) · Miško atkūrimas · Įveisimas · Miškų ūkis · Miškų urėdija · Girininkija · Eiguva · Lietuvos miškų institutas
Glyptostrobus (lot. Glyptostrobus) – pušūnų (Pinophyta) skyriaus, kiparisinių (Cupressaceae) šeimos, Taxodioideae pošeimio lapelius metanti medžių gentis.
Glyptostrobus is een geslacht van coniferen, die behoort bij de cipresfamilie (Cupressaceae). De enige nog levende soort is Glyptostrobus pensilis.
Glyptostrobus é um pequeno género de coníferas pertencente à família Cupressaceae, com uma única espécie extante, Glyptostrobus pensilis, mas a que pertenciam algumas espécies do Terciário, presententemente extintas.[2]
Glyptostrobus é um pequeno género de coníferas da família Cupressaceae (anteriormente colocado na família Taxodiaceae[2]). A única espécie extante é Glyptostrobus pensilis, uma árvore nativa das resgiões subtropicais do sueste da China, de Fujian para oeste até ao sueste de Yunnan, ocorrendo em pequenas populações isoladas no norte do Vietname e na província de Borikhamxai, no nordeste do Laos junto à fronteira com o Vietname.[3][4]
O género anteriormente tinha uma distribuição natural muito ampla, cobrindo a maior parte do Hemisfério Norte, incluindo o alto Ártico no Paleoceno e Eoceno. Os mais antigos fósseis conhecidos foram datados como oriundos do final do Cretáceo e foram encontrados na América do Norte. As espécies que integravam este géneros contribuíram abundantemente para os pântanos carboníferos da era Cenozóica. A distribuição do género foi reduzida à sua área actual antes e durante as idades do gelo do Pleistoceno.[5]
A única espécie sobrevivente, Glyptostrobus pensilis, é uma árvore de médio a grande porte (mesofanerófito a megafanerófito), atingindo os 30 m de altura e um diâmetro de tronco de até 1 m, possivelmente mais. As folhas são decíduas, dispostas em espiral, mas torcidas na base para ficar em duas fileiras horizontais, com 5–20 mm de comprimento e 1–2 mm de largura, mas com apenas 2–3 mm de comprimento e em forma de escama nos rebentos da parte superior da copa. As pinhas (cones) em forma de pera, com 2–3 cm de comprimento e 1-1,5 cm de diâmetro, mais largas próximo do ápice, são verdes ganhando uma coloração amarelo-acastanhada com a maturação. Abrem quando maduras para liberar pequenas sementes aladas com 5–20 mm de comprimento.
O habitat típico daquela espécie são as margens de rios, lagoas e pântanos, crescendo em águas com até 60 cm de profundidade. Tal como o género relacionado Taxodium, quando cresce na água esta espécie produz joelhos de cipreste, grandes pneumatóforos radiculares que ajudam a transportar oxigénio para as raízes.
A espécie está quase extinta na natureza devido ao corte excessivo para colheita da sua valiosa madeira perfumada e resistente à podridão. Contudo, é amplamente plantada ao longo das margens dos arrozais, onde as suas raízes ajudam a estabilizar as margens, reduzindo a erosão do solo.[6] Parece não restar número significativo de plantas selvagens na China e poucas das que se conhecem no Vietname estão em condições de produzir sementes.[7] Uma população destes ciprestes foi descoberta recentemente no centro do Laos.[8]
Glyptostrobus é um pequeno género de coníferas pertencente à família Cupressaceae, com uma única espécie extante, Glyptostrobus pensilis, mas a que pertenciam algumas espécies do Terciário, presententemente extintas.
