Nyhäsirppisiipi (Falcaria lacertinaria) on sirppisiipiin kuuluva erittäin yleinen yöperhonen.
Nyhäsirppisiipi on helposti tunnistettava perhonen, joka pitää levätessään siipiään voimakkaasti alaspäin kaartuvassa asennossa. Tämä saa perhosen näyttämään erehdyttävästi kuolleelta lehdeltä.
Nyhäsirppisiiven etusiipien pohjaväri on harmahtavan ruskea, ja niiden poikki kulkee kaksi tummemman ruskeaa poikkiviirua. Keskipilkku on pieni ja musta, mutta voi myös puuttua kokonaan. Siiven ulkosyrjä on sävyltään tummempi, ja siinä on usein tumma viiru. Siiven reuna on voimakkaasti mutkitteleva, ja siiven kärki kaartuu hieman. Siipien ulkoreunan ripset ovat valkoiset. Takasiivet ovat harmaanvalkoiset. Siipiväli on 30–36 mm.[1][2][3]
Nyhäsirppisiiven levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta ja Britteinsaarilta aina Venäjän kaukoitään saakka. Suomessa nyhäsirppisiipeä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia myöten, joskin laji harvinaistuu hieman pohjoista kohti. Lajin yleisyydestä huolimatta sitä tavataan pääasiassa yksittäin. Aikuiset perhoset lentävät etelämpänä kahtena hieman päällekkäisenä sukupolvena toukokuun lopulta heinäkuulle ja uudelleen heinäkuusta elokuun lopulle.[3][4]
Nyhäsirppisiipi on lehti- ja sekametsien laji, joka viihtyy myös puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat valolle, mutta pilvisellä säällä ne voivat lentää päivälläkin. Laji lähtee häirittyinä helposti lentoon myös päivällä. Aikuisen perhosen imukärsä on surkastunut, eikä se nauti ravintoa.[3][2]
Täysikasvuinen toukka tekee kotelon käärityn lehden sisään. Kotelo talvehtii.
Toukka syö koivuilla (Betula), joskus lepillä (Alnus).
Nyhäsirppisiipi (Falcaria lacertinaria) on sirppisiipiin kuuluva erittäin yleinen yöperhonen.
