Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw emrallt bach y glaswellt, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy emralltau bach y glaswellt; yr enw Saesneg yw Small Grass Emerald, a'r enw gwyddonol yw Chlorissa viridata.[1][2]
Mae'r siani flewog yn hoff iawn o fwyta: Calluna vulgaris, Betula a mathau o Salix gan gynnwys Salix repens). Mae'n hefyd yn hoff o Empetrum nigrum, Myrica gale, Vaccinium uliginosum, Quercus, Potentilla, Galium, Hieracium, Artemisia, Ononis, Clematis, Prunus, Crataegus, Corulus, Rubus, Erica, Ulex, Genista, Lotus corniculatus, Crataegus a Ledum palustre.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r emrallt bach y glaswellt yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw emrallt bach y glaswellt, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy emralltau bach y glaswellt; yr enw Saesneg yw Small Grass Emerald, a'r enw gwyddonol yw Chlorissa viridata.
Mae'r siani flewog yn hoff iawn o fwyta: Calluna vulgaris, Betula a mathau o Salix gan gynnwys Salix repens). Mae'n hefyd yn hoff o Empetrum nigrum, Myrica gale, Vaccinium uliginosum, Quercus, Potentilla, Galium, Hieracium, Artemisia, Ononis, Clematis, Prunus, Crataegus, Corulus, Rubus, Erica, Ulex, Genista, Lotus corniculatus, Crataegus a Ledum palustre.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r emrallt bach y glaswellt yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Chlorissa viridata, the small grass emerald, is a moth of the family Geometridae. The species was first described by Carl Linnaeus in his 1758 10th edition of Systema Naturae. It is found from western Europe to the eastern Palearctic.
The base colour of the forewings is green, but soon fades to yellow. Face red-brown, fillet white, crown light green. Antennae in male filiform. Forewings light green ; costal edge whitish - ochreous ; first line faint, curved ; second nearly straight, whitish ; cilia white, basal half pale greenish. Hindwings as forewings, but first line absent; termen very obtusely angulated. Larva pale green, with purplish dorsal sometimes connected marks ; subdorsal line whitish ; lateral ridge pale yellow ; head purplish.[1] The wingspan is 24–27 mm.
The larvae feed on Calluna vulgaris, Betula and Salix species (including Salix repens). Other recorded food plants include Empetrum nigrum, Myrica gale, Vaccinium uliginosum, Quercus, Potentilla, Galium, Hieracium, Artemisia, Ononis, Clematis, Prunus, Crataegus, Corylus, Rubus, Erica, Ulex, Genista, Lotus corniculatus, Crataegus and Ledum palustre. Larvae can be found from July to August. The species overwinters as a pupa.
The scientific name viridata refers to the green colour of the wings (viridis means green).
Chlorissa viridata, the small grass emerald, is a moth of the family Geometridae. The species was first described by Carl Linnaeus in his 1758 10th edition of Systema Naturae. It is found from western Europe to the eastern Palearctic.
Figs. 5,5a Larva after final moult
Kanervamittari eli vanhalta nimeltään kellertävä lehtomittari tai kanervanlehtomittari (Chlorissa viridata) on vihermittareihin kuuluva pienehkö vihreä perhoslaji, joka on levinnyt suurimpaan osaan pohjoista Euraasiaa. Suomessa laji elää jokseenkin harvinaisena ja paikoittaisena maan eteläosissa. Kanervamittaria tavataan pääasiassa soilla ja kosteilla nummilla, joilla kasvaa sen toukkien pääasiallista ravintokasvia, kanervaa. Toukkia tavataan tosin myös muilla varvuilla ja matalilla pensailla, kuten variksenmarjalla ja suomyrtillä. Kanervamittarin aikuiset ovat lennossa kesäkuun tienoilla, useimmiten iltahämärässä. Yksivuotinen laji talvehtii kotelona.
Kanervamittari on jokseenkin harvinainen ja esiintyy paikoittaisesti koko elinalueellaan. Sen kanta on myös paikoin taantunut. Vaarantuneeksi se on luokiteltu kuitenkin vain Alankomaissa ja Norjassa; Suomessa lajilla ei ole uhanalaisuusluokitusta. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin tulosten mukaan suurin perhosta uhkaava tekijä ainakin Norjassa on soiden ojituksesta aiheutuva elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen.
Kanervamittari on pienehkö perhonen, sillä sen siipien kärkiväli on Suomessa ja muualla Fennoskandiassa keskimäärin vain noin 19–21 mm.[1][4] Englannissa ja Keski-Euroopassa laji sen sijaan kasvaa noin 24–27 millimetrin kokoiseksi.[5][6][7] Perhonen on nuorena väriltään melko tumman vihreä, ja sen siivet ovat kapeat. Lajin takasiipien ulkoreunan keskiosassa on pieni mutka, mikä on myös lajin tyypillinen tuntomerkki. Vanhetessa yksilöiden väri kellastuu ja niiden siivet muuttuvat ensin kellanvihreiksi ja myöhemmin kellanvalkoisiksi.[1][4][7] Koiraiden tuntosarvet ovat rihmamaiset.[1] Alalajin C. v. melinaria siipien poikkiviirut ovat leveämmät kuin nimialalajilla. Kanervamittarista tunnetaan myös kaksi värimuotoa: muodon f. mathewi siipien pohjaväri on oranssiin vivahtava, muodolla f. rosearia pohjaväri on ruusunpunertava.[8]
Lajin munat ovat lyhyitä ja muodoltaan puikeita, kananmunaa muistuttavia. Väriltään ne ovat kellanvihreitä tai vaalean oranssinkeltaisia. Munaa myös peittää selvä, hieman kohollaan oleva 5–6-kulmaisten silmukoiden muodostama verkkomainen kuvio. Kanervamittarinaaraat sijoittavat munat kasvustoon yksitellen.[9]
Kanervamittarin toukka on vihreä, ja sen selässä on punaisia täpliä. Selässä kulkee myös purppuranpunainen viiru, joka levenee usein nivelten kohdalla, missä sen reunat voivat myös olla valkoiset. Toukan sivuilla kulkee puolestaan kellertäviä tai vaaleanvihreitä pitkittäisiä viiruja. Toukan pää on ruskea ja muodoltaan erikoisen kaksihuippuinen; myös ruumiin ensimmäisessä nivelessä on kaksi ylöspäin suuntautuvaa kartiomaista haaraketta.[10][11] Täysikasvuisena toukka on noin 21–24 millimetriä pitkä.[11]
Lajin kotelon väri on himmeä ja vaalean kellanharmaa. Kotelossa on useimmiten harmaanruskeita pilkkuja ja sen selässä sekä vatsan sivuilla kulkevat tumman harmaanruskeat viirut. Kaasujen vaihtoon tarkoitetut huokoset sijaitsevat isojen mustien täplien keskellä. Kotelon siipitupet puolestaan ovat pääosin tasaisen mustanvihreät tai mustanvihreäviiruiset. Tulevien siipien suonet myös näkyvät siipituppien pinnalla selvästi. Takaruumiin nivelet ovat varsinkin yläpuolelta ryppyiset. Kotelon kolmiomaisessa peräpäässä sijaitsee lisäksi useita selviä okia.[9]
Aikuista kanervamittaria muistuttavia lajeja ovat esimerkiksi sen lähisukuiset koivulehtomittari ja mustikkalehtomittari. Niiden koiraiden tuntosarvet ovat kuitenkin muodoltaan erilaiset. Kanervamittarin etusiipien etureunat ovat lisäksi väriltään kellertävät, toisin kuin näillä lajeilla.[1][7] Koivulehtomittarista lajin erottaa myös takasiiven keskiviirusta, joka koivulehtomittarilla tekee selvän mutkan.[5] Kanervamittarin kanssa lähes identtinen on samaan sukuun kuuluva jademittari (Chlorissa cloraria). Lajien erottaminen on vaikeaa, mutta niiden välillä on kuitenkin vähäisiä eroja siipien värissä ja muodossa sekä sukuelinten rakenteessa.[12][13] Selvin ero lajien välillä on etusiiven etureuna: kanervamittarilla siinä on yhtenäinen keltainen reunus, jademittarilla reunusta katkovat selkeät poikkiraidat.[14] Lisäksi jademittarin etusiivet ovat suomutukseltaan tummat ja väriltään heikosti punertavat, takasiipien juovan kulma on myös jademittarilla pyöreämpi. Jademittari on yleensä kanervamittaria kookkaampi.[15] Lajien perimän tutkitut alueet ovat silti niin samankaltaisia, että niiden asema erillisinä lajeina on kyseenalaistettu, varsinkin kun lajien tiedetään osissa levinneisyysaluetta lisääntyneen keskenään luonnossa.[13][16] Suomea lähimmät jademittarihavainnot oli tehty ennen vuotta 2018 Virossa.[17] Suomesta lajia ei ole ennen tätä löydetty, vaikka esimerkiksi Virolahdelta sitä on etsitty.[14] Heinäkuussa 2018 tavattiin kuitenkin kaksi aikuista jademittaria Virolahdella sekä yksi Kouvolan Elimäeltä.[15]
Kanervamittaria tavataan Euroopasta Siperiaan ja Itä-Aasiaan ulottuvalla alueella. Nimialalajin levinneisyysalue ulottuu lännessä Fennoskandian eteläosista Englantiin ja Portugaliin sekä Välimeren alueelle ja Turkkiin. Idässä levinneisyys kattaa Siperian Kamtšatkan niemimaata myöten sekä alueita Korean niemimaalta, Kiinasta ja Pohjois-Mongoliasta.[1][4][18] Nimialalajin ohella Keski-Aasian alueen vuoristoissa tavataan alalajia C. v. insigniata ja Uralin eteläosissa lentää alalaji C. v. melinaria.[1][2][8] Laji harvinaistuu levinneisyysalueellaan etelään päin mentäessä.[1]
Koska kanervamittarin voi sekoittaa helposti edellä mainittuun C. cloraria -lajiin, eivät tiedot kanervamittarin levinneisyydestä ole täysin varmoja.[8] Esimerkiksi vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen perusteella monet Turkissa aiemmin tehdyistä kanervamittarihavainnoista voivatkin olla C. cloraria -havaintoja.[12] Samoin vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan kaikki Kanaalisaarilta aiemmin kuvatut kanervamittarin populaatiot ovat todennäköisesti C. cloraria -lajia.[19]
Suomessa kanervamittari on jokseenkin harvinainen Etelä- ja Keski-Suomen laji, ja pohjoisimmat havainnot on tehty Lieksan ja Kuopion alueella.[1] Kerätyn havaintoaineiston perusteella kanervamittaria on tavattu kymmenessä Suomen luonnonmaantieteellisessä maakunnassa: Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa, Etelä-Hämeessä, Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Laatokan Karjalassa.[20]
Kanervamittarin tyypillisintä elinympäristöä koko sen levinneisyysalueella ovat kosteat kanervanummet ja suot.[1][5][7] Suomessa sitä tavataan kanervaa ja variksenmarjaa kasvavilla aukeilla rämeillä. Lajia on tavattu Suomessa ja muualla Euroopassa myös kanervaisilla ulkosaarilla ja rannoilla.[1][4]
Kanervamittari on suurimmalla osalla levinneisyysaluettaan yksivuotinen laji, joka lentää illansuussa matalalla varpukasvuston yllä, häirittynä usein jo iltapäivällä.[1][5] Suomalaisen kolmivuotisen havainnointitutkimuksen perusteella perhosen lento alkaa noin kello kuusi illalla ja on vilkkaimmillaan noin kello 19.30–21.00. Tutkimuksessa havaittiin myös yksi kanervamittarien parittelu, joka tapahtui kello 19.45. Satunnaisia yksilöitä havaittiin lisäksi lennossa pilvisinä päivinä ja yöllä.[21] Yksilöitä havaitaan lennossa useimmiten vain yksitellen. Kanervamittarin lentoaikaa on kesäkuu ja heinäkuun alku, mutta kevään ja kesän etenemisen mukaan lajia voidaan Suomessa ja muualla Fennoskandiassa tavata jo toukokuun lopulla tai vielä heinäkuun lopulle asti.[1][4][5] Keski-Euroopassa lentoaika kestää useimmiten toukokuun alusta elokuun loppuun.[7] Espanjassa lajlla on kaksi sukupolvea, ensimmäinen on lennossa toukokuusta heinäkuun alkuun, toinen elokuusta syyskuun alkupuolelle.[8]
Kesä-heinäkuussa lasketuista munista kuoriutuu toukkia, joita tavataan heinä-elokuusta aina syyskuuhun asti.[4][5][11] Eteläisessä Euroopassa toukkia voidaan tavata jo kesäkuun alussa; Espanjassa toukkavaiheet ajoittuvat sukupolvien kierron mukaan[8] Toukat käyttävät ravintonaan pääasiassa kanervaa, mutta niiden tiedetään Suomessa syöneen myös variksenmarjaa ja suomyrttiä.[1][20] Englannissa ja Keski-Euroopassa toukkien ravintokasveja ovat lisäksi hanhenpaju ja muut pajut sekä erilaiset koivut ja orapihlajat.[4][5][6][7] Lajin ravintokasveiksi mainitaan toisinaan myös oratuomi, vatukat sekä huopakeltanon sukuiset kasvit.[9] Syyskuun loppuun mennessä kaikki toukat ovat koteloituneet; kanervamittari talvehtii kotelona.[1][5][11][20] Kotelo on löyhän kotelokehdon sisällä, joko ravintokasvin varsissa tai lehtikarikkeen seassa.[7]
Kanervamittarilla on kirjallisuuden mukaan ainakin kaksi siihen erikoistunutta loista: Casinaria pallipes ja Labrorychus clandestinus -loispistiäiset.[16]
Ainakin Norjassa ja Alankomaissa kanervamittari on luokiteltu vaarantuneeksi.[22][23] Norjassa useimmat lajin soilla elävät populaatiot ovat taantuneet soiden ojituksen ja kuivatuksen myötä.[22] Norjan vuoden 2010 lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan kanervamittarin vaarantumisen taustalla on erityisesti koko lajin levinneisyysalueen sekä populaatioiden esiintymisalueiden pieni koko. Tämän lisäksi kanervamittaria uhkaavat tutkimuksen mukaan elinympäristöjen pirstoutuminen sekä lajille soveliaiden elinympäristöjen määrän ja laadun ennustettu jatkuva väheneminen.[24]
Edellä mainittujen maiden lisäksi kanervamittari on taantunut muuallakin: esimerkiksi Englannissa kanervamittarin populaatiot rajoittuvat nykyään maan eteläisiin kreivikuntiin, vaikka aiemmin lajia on tavattu myös muualla Britanniassa.[5][6] Belgiassa laji on myös harvinainen ja sen esiintymät ovat hyvin paikallisia.[25] Suomessa lajilla ei ole uhanalaisuusluokitusta sen suhteellisesta harvinaisuudesta huolimatta. Kanervamittarista tehtyjen havaintojen määrä on tosin pudonnut noin viidenneksellä vuoden 1988 jälkeen verrattuna sitä edeltäneeseen tilanteeseen.[20]
Kanervamittarin suvun tieteellinen nimi Chlorissa viittaa sekä kreikkalaisen mytologian kevään jumalattareen Khlorikseen että perhosen siipien vihreään väriin (kreik. χλωρός, khloros = vaaleanvihreä).[26] Kanervamittarin kuvasi alun perin vuonna 1758 Carl von Linné. Hän sijoitti lajin sukuun Geometria, mutta James Francis Stephens siirsi sen nykyiseen sukuunsa vuonna 1831.[2]
Lajinimi viridata tulee latinan sanasta viridis, joka myös tarkoittaa vihreää tai vihantaa.[26][27] Tieteellisen nimen lisäksi monet erikieliset nimet kuvaavat kanervamittarin väriä tai sen ravintokasvia ja elinympäristöä. Esimerkiksi hollanniksi laji on Smaragdgroene zomervlinder, "smaragdinvihreä kesäperhonen", englanniksi Small Grass Emerald, "pieni ruohosmaragdi" ja ranskaksi la Phalène verte des callunes, "vihreä kanervan yöperhonen".[26]
Kanervamittarin vanha suomenkielinen nimi oli kellertävä lehtomittari, joka esiintyi ensimmäisen kerran J. E. Aron teoksessa Suomen perhoset vuonna 1900.[3] Aron kirja oli ensimmäinen suomen kielellä julkaistu perhoskirja, ja sitä varten oli myös luotu suomenkieliset nimet kaikille Suomesta tavatuille suurperhosille.[28] Kellertävä lehtomittari, kuten useimmat muutkin lajinimistä, oli ilmeisesti lehtori A. J. Melan antama.[29] Aron Suomen perhoset -teoksessa nykyään Jodis-sukuun kuuluvat koivu- ja mustikkalehtomittari oli myös luokiteltu kanervamittarin kanssa samaan "lehtomittarien" Nemoria-sukuun. Tällöin niiden nimet olivat vielä valkeanvihreä lehtomittari ja hammasviiruinen lehtomittari.[10]
Seuraava kattava julkaisu Suomen perhosista ilmestyi 1930- ja 1940-luvuilla Suomen eläimet -kirjasarjassa, jonka viides osa Mittarit ilmestyi 1946. Lajia kutsuttiin siinä nyt kanervanlehtomittariksi. Tämä nimi oli todennäköisesti joko teoksen kirjoittajan, K. J. Vallen, tai suomalaista hyönteisnimistöä 1930-luvulla kehittäneen ja uudistaneen Uunio Saalaan ja hänen työtoveriensa käsialaa.[9][30] Laji oli myös kanervanlehtomittareiksi nimetyn Nemoria-suvun ainut edustaja kirjassa, sillä koivu- ja mustikkalehtomittari (joista jälkimmäinen nyt nimeltään mustikan lehtomittari) oli siinä siirretty nyt lehtomittareiksi nimettyyn Thalera-sukuun.[9] Nykyisen nimensä kanervamittari sai 1980-luvulla, kun Suomen Perhostutkijain Seuran julkaisemaa Suomen perhoset -kirjasarjaa varten Suomessa tavattujen mittareiden nimistöä uudistettiin. Uusi nimistö perustui pääosin Vallen edellä mainitussa Suomen eläimet -sarjassa käyttämiin nimimuotoihin, mutta joillekin lajeille haluttiin antaa esimerkiksi kieliasultaan uudenaikaisemmat, lyhyemmät tai kuvaavammat nimet. Tässä yhteydessä nimistötyöstä päävastuussa ollut Kauri Mikkola muutti kanervanlehtomittarinkin nimen yksinkertaisesti kanervamittariksi.[31]
Kanervamittari eli vanhalta nimeltään kellertävä lehtomittari tai kanervanlehtomittari (Chlorissa viridata) on vihermittareihin kuuluva pienehkö vihreä perhoslaji, joka on levinnyt suurimpaan osaan pohjoista Euraasiaa. Suomessa laji elää jokseenkin harvinaisena ja paikoittaisena maan eteläosissa. Kanervamittaria tavataan pääasiassa soilla ja kosteilla nummilla, joilla kasvaa sen toukkien pääasiallista ravintokasvia, kanervaa. Toukkia tavataan tosin myös muilla varvuilla ja matalilla pensailla, kuten variksenmarjalla ja suomyrtillä. Kanervamittarin aikuiset ovat lennossa kesäkuun tienoilla, useimmiten iltahämärässä. Yksivuotinen laji talvehtii kotelona.
Kanervamittari on jokseenkin harvinainen ja esiintyy paikoittaisesti koko elinalueellaan. Sen kanta on myös paikoin taantunut. Vaarantuneeksi se on luokiteltu kuitenkin vain Alankomaissa ja Norjassa; Suomessa lajilla ei ole uhanalaisuusluokitusta. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin tulosten mukaan suurin perhosta uhkaava tekijä ainakin Norjassa on soiden ojituksesta aiheutuva elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen.
De smaragdgroene zomervlinder (Chlorissa viridata) is een nachtvlinder uit de familie van de spanners (Geometridae).
De wetenschappelijke naam viridata verwijst naar de groene vleugelkleur (viridis betekent groen).
De voorvleugellengte bedraagt tussen de 11 en 13 mm. De basiskleur van de voorvleugel is groen, maar vergeelt snel. Op de achtervleugel bevindt zich een en op de voorvleugel twee rechte witte dwarslijnen. De costa van de voorvleugel is bruingeel.
De smaragdgroene zomervlinder gebruikt struikhei, berk en wilg als waardplanten. De rups is te vinden van juli tot augustus. De soort overwintert als pop.
De soort komt verspreid van West-Europa tot Oost-Azië voor. De habitat wordt gevormd door niet te droge heide.
De smaragdgroene zomervlinder is zeldzaam in Nederland en zeer zeldzaam in België. De vlinder kent jaarlijks een generatie die vliegt van mei tot juli.
De smaragdgroene zomervlinder (Chlorissa viridata) is een nachtvlinder uit de familie van de spanners (Geometridae).
De wetenschappelijke naam viridata verwijst naar de groene vleugelkleur (viridis betekent groen).
Heibladmåler (Chlorissa viridata) er en sommerfugl som tilhører familien egentlige målere (Geometridae). Denne lille, grønne arten, som mest lever på myrer, er temmelig sjelden i Norge, den blir vurdert som Sårbar (VU) på den norske rødlisten fra 2010.
En liten (vingespenn 19 – 21 mm), slank, grønn måler. Både for- og bakvingene har en nokså rett, hvit tverrlinje, forvingene har noen ganger en linje til nærmere roten. Larven er lang, tynn og grønn.
Heibladmåleren forekommer på myrer og lyngheier. Larven lever vanligvis på røsslyng (Calluna vulgaris), men kan også finnes på bjørk og andre busker og løvtrær. De voksne sommerfuglene flyr om natten i mai – juli, men blir også lett skremt opp på dagtid.
Heibladmåleren finnes i Europa og videre østover til Korea og Kina. I Norge er den bare funnet i den sørlige delen av Østlandet, nord til Sør-Odal i Hedmark, og på Tromøya ved Arendal. Den norske bestanden blir regnet som noe truet på grunn av drenering av kystnære myrer, som er artens viktigste habitat.
Heibladmåler (Chlorissa viridata) er en sommerfugl som tilhører familien egentlige målere (Geometridae). Denne lille, grønne arten, som mest lever på myrer, er temmelig sjelden i Norge, den blir vurdert som Sårbar (VU) på den norske rødlisten fra 2010.
Ljunglundmätare, Chlorissa viridata, är en fjäril som tillhör familjen mätare.
Ljunglundmätarens vingspann varierar mellan 19[2] och 27[3] millimeter. Hanen och honan är lika varandra. Vingarnas ovansida är blekgrön med två smala vita band tvärs över framvingen och ett sådant band tvärs över bakvingen.[3] Larven är smal och ljusgrön med gulgröna längsgående linjer.[4]
Denna fjäril, liksom alla andra fjärilar, genomgår under sitt liv fyra olika stadier; ägg, larv, puppa och fullvuxen (imago). En sådan förvandling kallas för fullständig metamorfos.
Värdväxter, de växter larven lever på och äter av, är bland annat ljung och olika arter i björksläktet.[5]
Ljunglundmätarens habitat, den miljö den lever i, är på myrar och hedar. Utbredningsområdet är i Europa och österut genom Asien till Korea. I Norge förekommer den i söder[5] och i Sverige från Skåne till Gästrikland.[2]
Chlorissa viridata là một loài bướm đêm thuộc họ Geometridae. Loài này có ở Tây Âu tới Đông Á.
Sải cánh khoảng 24–27 mm. Ấu trùng ăn các loài Calluna vulgaris, Betula và Salix (bao gồm Salix repens). Casc cây nó ăn khác gồm Empetrum nigrum, Myrica gale, Vaccinium uliginosum, Quercus, Potentilla, Galium, Hieracium, Artemisia, Ononis, Clematis, Prunus, Crataegus, Corulus, Rubus, Erica, Ulex, Genista, Lotus corniculatus, Crataegus và Ledum palustre.
Phương tiện liên quan tới Chlorissa viridata tại Wikimedia Commons
Wikispecies có thông tin sinh học về Chlorissa viridata
Chlorissa viridata là một loài bướm đêm thuộc họ Geometridae. Loài này có ở Tây Âu tới Đông Á.
Sải cánh khoảng 24–27 mm. Ấu trùng ăn các loài Calluna vulgaris, Betula và Salix (bao gồm Salix repens). Casc cây nó ăn khác gồm Empetrum nigrum, Myrica gale, Vaccinium uliginosum, Quercus, Potentilla, Galium, Hieracium, Artemisia, Ononis, Clematis, Prunus, Crataegus, Corulus, Rubus, Erica, Ulex, Genista, Lotus corniculatus, Crataegus và Ledum palustre.