Coenagrion johanssoni (Wallengren 1894)

Mursen yn nheulu'r Coenagrionidae yw'r Coenagrion bifurcatum sydd o fewn y grŵp (neu'r 'genws') a elwir yn Coenagrion.

Fel llawer o fursennod (a elwir yn gyffredinol hefyd yn 'weision neidr') eu cynefin yw pyllau o ddŵr, llynnoedd, nentydd neu afonydd glân.

Gweler hefyd

• Rhestr o fursennod yn y teulu Coenagrionidae
• Odonata - yr Urdd o bryfaid sy'n cynnwys y gweision neidr a'r mursennod.

Cyfeiriadau

Dolen allanol

• Geiriadur enwau a thermau, Llên Natur, Cymdeithas Edward Llwyd.
• www.british-dragonflies.org.uk/

Mursen yn nheulu'r Coenagrionidae yw'r Coenagrion johanssoni sydd o fewn y grŵp (neu'r 'genws') a elwir yn Coenagrion.

Fel llawer o fursennod (a elwir yn gyffredinol hefyd yn 'weision neidr') eu cynefin yw pyllau o ddŵr, llynnoedd, nentydd neu afonydd glân.

Gweler hefyd

• Rhestr o fursennod yn y teulu Coenagrionidae
• Odonata - yr Urdd o bryfaid sy'n cynnwys y gweision neidr a'r mursennod.

Cyfeiriadau

Dolen allanol

• Geiriadur enwau a thermau, Llên Natur, Cymdeithas Edward Llwyd.
• www.british-dragonflies.org.uk/

Die Nordische Azurjungfer (Coenagrion johanssoni) ist eine Libellenart aus der Familie der Schlanklibellen (Coenagrionidae).

Merkmale

Die Libellen erreichen eine Körperlänge von 27 bis zu 30 Millimetern. Das vierte und das fünfte Hinterleibssegment des Männchens sind komplett schwarz gefärbt. Alle anderen Hinterleibssegmente des Männchens sind blau gefärbt und haben eine Zeichnung, von der Seite sieht es aus wie ein M. Von oben aus betrachtet sind die Hinterleibssegmente des Männchens schwarz und blau gestreift. Die Art hat viele Ähnlichkeiten mit der Hufeisen-Azurjungfer. Das Weibchen ist ebenfalls blau gefärbt, die Unterschiede des Weibchens sind, dass es drei Linien, die sich auch alle Hinterleibssegmente ausbreiten, hat.

Vorkommen

Die Libellen kommen in Nordeuropa vor. Sie sind hauptsächlich in Teichen und anderen Gewässern und auf Dünen zu finden.

Lebensweise

In einigen Gebieten können Hunderte von diesen Libellen auftauchen z. B. an den Küsten oder im Sumpfgebiet. Wie viele andere Libellen frisst auch diese Insekten, die sie im Flug fängt. Bei der Paarung packt das Männchen das Weibchen, wie bei den Hufeisen-Azurjungfern, mit ihren Hinterleibszangen (Cerci) unterhalb des Kopfes. Für die Befruchtung machen die Libellen das Paarungsrad. Vor der Begattung füllt das Männchen durch eine Krümmung des Hinterleibs die vorne, auf dem 3. Hinterleibssegment gelegene Samenblase mit Spermien. Dann werden die Eier befruchtet. Die Eiablage erfolgt ebenfalls paarweise im Tandem. Die Eier werden meist an Sträuchern von der Luft aus abgelegt. Es dauert etwa 3 bis 5 Wochen, bis die Larve schlüpft.

Larvenentwicklung

Die Larve lebt in Bächen, sowie auch in Teichen. Es dauert etwa ein Jahr, bis die Larve zum fertigen Insekt wird.

Literatur

• www.sudenkorento.fi Text auf Finnisch (fl.)

Weblinks

• Foto einer Jungen nordischen Azurjungfer

The Arctic bluet (Coenagrion johanssoni) is a damselfly which is part of the family of Coenagrionidae.

Range

The Arctic bluet is found in Northern Europe, and east through Asia as far as the Amur River. It is not found in Denmark. It is found in Finland and northern Sweden, but only in the mountains. It is also found in southern Norway as far north as Troms. They are common in the østlandet, but seldom in the vestlandet.

Appearance

The Arctic bluet is one of the smallest damselflies in Norway. The female is very similar to the male and has smaller characteristic stripes on its back.

The wings are held behind the body. The wingspan is between 32 and 40 millimetres.

References

• Olsvik, Hans. 1996. Øyenstikkere i Møre & Romsdal, VestNorge, status for atlasprosjektet pr. 1995 Nordisk Odonatologisk forum. Vol 2, side 16
• Sahlén, Göran. 1996. Sveriges Trollsländor. Feltbiogerna. 165 sider. ISBN 91-85094-43-9

Taigatytönkorento (Coenagrion johanssoni) on pienikokoinen tytönkorentoihin kuuluva yleisehkö sudenkorento, joka elää erityisesti soilla.

Ulkonäkö ja koko

Taigatytönkorento muistuttaa monia muita tytönkorentoja. Se on kuitenkin useimpia muita tytönkorentolajeja pienikokoisempi ja yksi pienimmistä sudenkorentolajeista.^[2]

Koiraan sinisen takaruumiin toisessa jaokkeessa on musta kuvio, joka muodoltaan muistuttaa äänirautaa. Jaokkeissa 3–5 on sauvamaiset mustat kuviot. Naaralla puolestaan on enimmäkseen vaaleat yhdeksäs ja kymmenes jaoke. Takaruumiin vatsapuoli on väritykseltään pitkälti musta.^[2]

Taigatytönkorennon takaruumiin pituus on 20–26 mm ja takasiiven pituus 15–20 mm.^[2]

Levinneisyys ja elinympäristö

Taigatytönkorento elää soilla ja varsinkin nevan ympäröimillä suolammilla sekä puhtaissa puroissa ja joissa. Lajin elinalue keskittyy pohjoiseen. Levinneisyysalue käsittää Norjan, Ruotsin, Suomen, Baltian ja Pohjois-Venäjän Siperian itäosiin asti. Suomessa laji on jokseenkin yleinen mutta esiintyy osin paikallisesti ja useimmiten melko vähäisissä määrin. Lajia tavataan lähes koko Suomessa, mutta havaintoja Ahvenenmaalta ei juuri tunneta.^[2]

Elintavat

Taigatytönkorennon lentoaika on touko-kesäkuun vaihteesta elokuun loppupuolelle. Päälentoaika on kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle. Laji on erityisen herkkä tuulelle eikä mielellään lennä veden yllä.^[2]

Lähteet

Aiheesta muualla

• Taigatytönkorento Korentowikissä

Johansono strėliukė (lot. Coenagrion johanssoni) – strėliukių (Coenagrionidae) šeimos atstovas.

Paplitimas

Tai Šiaurės Eurazijos rūšis. Paplitusi Skandinavijoje, išskyrus Daniją, Š. Baltarusijoje, Latvijoje, Rusijoje, Sibire, Korėjoje. Lietuvoje rūšis aptikta Labanoro regioninio parko Girutiškio rezervate (Švenčionių r.).

Biologija ir ekologija

Rūšis gyvena nedideliuose distrofiniuose ežerėliuose, aukštapelkėse. Dėl rūgščios reakcijos tokių ežerėlių vanduo neturtingas mineralinių medžiagų. Dažniausiai individai aptinkami ant kiminų, kitų samanų, viksvų, plūdurlapių žiedinių augalų. Suaugėliai neskraido virš atviro vandens, skraido žemai tarp augalijos. Patelės kiaušinius deda į vandens augalų stiebus. Lervos vystosi 1- 2 metus. Skraido nuo birželio iki rugpjūčio vidurio.

Informacijos šaltinis

• Bernard R., 2002: Coenagrion johanssoni (Wallengren) in Lithuania (Zygoptera: Coenagrionidae).- Notulae Odonatologicae, 5 (10):117- 121.

De noordse waterjuffer (Coenagrion johanssoni) is een libellensoort uit de familie van de waterjuffers (Coenagrionidae), onderorde juffers (Zygoptera).^[1]

De wetenschappelijke naam van de soort is voor het eerst geldig gepubliceerd in 1894 door Wallengren.

Nordisk blåvannymfe [syn. C. concinnum] er en vannymfe som tilhører familiegruppen blåvannymfer (Coenagrionidae).

Utbredelse

Nordisk blåvannymfe er utbredt i Nord-Europa, øst gjennom Asia til elven Amur. Ikke funnet i Danmark. Finnes i Finland og det nordlige Sverige, men mangler i fjellet. Utbredt i det sørlige Norge, nord til Troms. Vanligst på østlandet, sjelden på vestlandet.

Utseende

En av de minste blåvannymfene i Norge. Kjønnene er ganake like, og kjennes lett på den karakteristiske tegningen på andre bakkroppsledd.

Vingene holdes taklagt bak på kroppen i hvile. Vingespennet er mellom 32 og 40 millimeter.

Levevis

Nymfene lever i mindre myrtjern, omsluttet av skog. Arten krever vegetasjon av torvmose langs bredden. Den miste av de norske artene vannymfer. De voksne (imago) vannymfene finnes vanligvis ikke langt fra stedet der de levde som nymfe.

Flygetiden er fra slutten av mai til begynnelsen av august.

Nordisk blåvannymfe har ufullstendig forvandling, overgang fra nymfe til det voksne kjønnsmodne insektet går gradvis gjennom flere hudskift (nymfestadier). Nymfene lever i vann og ligner derfor lite på de voksne (imago), bortsett fra størrelsen. Når nymfen kommer til det siste hudskiftet finner den et strå eller noe, der den kan klatre opp over vannflaten. Her blir den hengende, mens huden revner på ryggsiden. Den nyklekte vannymfen blir hengende på den gamle huden, eller like ved siden av, helt til den nye huden er noe herdet, og vingene har fått sin endelige form.

Kilder

• Olsvik, Hans. 1996. Øyenstikkere i Møre & Romsdal, VestNorge, status for atlasprosjektet pr. 1995 Nordisk Odonatologisk forum. Vol 2, side 16
• Sahlén, Göran. 1996. Sveriges Trollsländor. Feltbiogerna. 165 sider. ISBN 91-85094-43-9

Eksterne lenker

• (sv) Nordisk blåvannymfe hos Dyntaxa
• (en) Nordisk blåvannymfe i Encyclopedia of Life
• (en) Nordisk blåvannymfe i Global Biodiversity Information Facility
• (en) Nordisk blåvannymfe hos Fauna Europaea
• (en) Nordisk blåvannymfe hos NCBI
• Nordisk blåvannymfe – www.nhm.uio.no/norodo/ – Et norskspråklig nettsted om norske øyenstikkere.

Coenagrion johanssoni – gatunek ważki z rodzaju Coenagrion należącego do rodziny łątkowatych.

Bibliografia

• Schorr i inni: World Odonata List (ang.). 2011. [dostęp 15 listopada 2011].

Myrflickslända (Coenagrion johanssoni), även kallad Johanssons flickslända, är en art i insektsordningen trollsländor som tillhör familjen dammflicksländor.

Kännetecken

Myrflicksländan är en av de mindre arterna i sitt släkte. Både hanen och honan har blå kropp med svarta teckningar. Vingarna är genomskinliga med ett litet mörkt vingmärke. Vingbredden är mellan 32 och 40 millimeter och bakkroppens längd är 21 till 26 millimeter.

Utbredning

Denna art finns i norra Skandinavien, genom Ryssland och Sibirien till floden Amur i nordöstra Asien. I Sverige finns den främst i de norra delarna av landet, ungefär ned till Södermanland.

Levnadssätt

Myrflicksländan förekommer ofta i närheten av mindre sjöar och mossar, eftersom honan lägger sina ägg i vitmossa. Flygtiden är från mitten av juni till mitten av augusti.

Källor

• Sandhall, Åke. Trollsländor i Europa, Interpublishing, 2000.
• Sahlén, Göran. Sveriges trollsländor, Fältbiologerna, 1996.

Coenagrion johanssoni là loài chuồn chuồn trong họ Coenagrionidae. Loài này được Wallengren mô tả khoa học đầu tiên năm 1894.^[1]

Chú thích

Tham khảo

• Phương tiện liên quan tới Coenagrion johanssoni tại Wikimedia Commons
• Dữ liệu liên quan tới Coenagrion johanssoni tại Wikispecies

• 1 Описание
• 2 Примечания
• 3 Литература
• 4 Ссылки