Juovakenguru[2][3] (Lagostrophus fasciatus) on pussieläin, joka elää nykyään kolmella[1] Australian länsipuolella olevalla saarella. Se on ainoa Lagostrophus-suvun ja Sthenurinae-alaheimon vielä elossa oleva laji. Juovakenguru eli ennen myös Australian mantereella, mutta kuoli sieltä sukupuuttoon ilmeisesti vuonna 1963; viimeinen näköhavainto siitä tehtiin vuonna 1906. Mantereelta katoaminen johtui mahdollisesti elinalueen hävittämisestä, ruoan vähenemisestä sekä saalistajien lisääntymisestä.[4]
Juovakenguru on sosiaalinen yöeläin ja elää yleensä ryhmissä pesimisalueella. Pesät sijaitsevat tiheiköissä ja tiheiden pensaiden alla. Lajin urokset ovat erittäin aggressiivisia; aggressiivisuus ilmenee erityisesti urosten kesken ravinnosta taisteltaessa.
Juovakengurut ovat pienikokoisia; ne painavat noin 1,7 kg, naaraat ovat hieman uroksia painavampia. Kengurut ovat päästä häntään 80 cm:n pituisia, josta hännän pituus on noin puolet (keskimäärin 37,5 cm). Kuono on lyhyt ja turkki on pitkä ja harmaa, jossa on keltaisia ja hopeita täpliä. Alavatsalla turkki muuttuu vaaleamman harmaaksi. Selän puolella turkissa on keskiselältä lähteviä mustia raitoja, jotka jatkuvat aina hännän alkuun asti.
Juovakenguru on kasvinsyöjä ja saa suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä syömistään kasveista. Ruokavalio koostuu erilaisista ruohoista, hedelmistä sekä muista syötävistä kasveista.[4]
Kiima-aika alkaa joulukuussa ja päättyy syyskuussa. Juovakenguru tulee lisääntymiskykyiseksi vuoden iässä mutta lisääntyy yleensä vasta toisena elinvuotenaan. Tiineys kestää muutaman kuukauden. Poikasia syntyy normaalisti vain yksi, mutta joskus naaras synnyttää vuoden aikana kahdesti. Poikaset pysyvät naaraan pussissa puoli vuotta, jonka jälkeen naaras hoitaa poikasta vielä kolmisen kuukautta.[4] Tilanteissa, jossa poikanen kuolee, on joillakin naarailla toinen sikiö, josta voidaan synnyttää uusi poikanen.
Juovakenguru (Lagostrophus fasciatus) on pussieläin, joka elää nykyään kolmella Australian länsipuolella olevalla saarella. Se on ainoa Lagostrophus-suvun ja Sthenurinae-alaheimon vielä elossa oleva laji. Juovakenguru eli ennen myös Australian mantereella, mutta kuoli sieltä sukupuuttoon ilmeisesti vuonna 1963; viimeinen näköhavainto siitä tehtiin vuonna 1906. Mantereelta katoaminen johtui mahdollisesti elinalueen hävittämisestä, ruoan vähenemisestä sekä saalistajien lisääntymisestä.
