Sundacarpus amarus ist die einzige Pflanzenart der monotypischen Gattung Sundacarpus in der Familie der Steineibengewächse (Podocarpaceae).
Sundacarpus amarus ist ein immergrüner Baum, der Wuchshöhen von 10 bis 60 Metern und Stammdurchmesser von 12 bis 140 Zentimetern erreicht.[1] Die kleinen, kugeligen Blattkospen sind von 2 Millimeter langen Schuppen geschützt.
Die Laubblätter sind in der Jugendphase 4 bis 12 (selten bis zu 20) Millimeter lang, mit einem 3 bis 5 Millimeter langen Blattstiel und einer 20 Millimeter langen Träufelspitze. Ältere Pflanzen haben längere Blätter, die etwa 5 bis 15 Zentimeter lang und 6 bis 14 Millimeter breit sind. Sämlinge besitzen drei Paare Keimblätter (Kotyledonen).
Die männlichen Zapfen sind 15 bis 35 Millimeter lang und haben einen Durchmesser von 2,5 bis 3,5 Millimetern. Die Samen haben einen Durchmesser von etwa 20 Millimetern.[1]
Die Verbreitung reicht von der Nordostküste des australischen Bundesstaates Queensland (hauptsächlich das Atherton Tafelland auf basaltischen Böden in Höhenlagen von 600 bis 1200 Metern), über Neuguinea (dort sehr häufig), die Molukken (Buru, Halmahera, Morotai), die Kleinen Sunda-Inseln (Timor, Flores, westliches Sumbawa, Lombok), durch Java, zentrales bis südliches Sulawesi (Bantaeng früher Bonthain), die Philippinen (Mindanao, Luzon), auf Borneo nur in Sabah, bis nach Sumatra.[1][2]
Die Erstbeschreibung dieser Art erfolgte 1827 durch Carl Ludwig Blume unter dem Namen (Basionym) Podocarpus amara in seinem Werk Enumeratio plantarum Javae et insularum adjacentium Seite 88 erstbeschrieben.[3] Die Neukombination zu Sundacarpus amarus (Blume) C.N.Page wurde 1989 durch Christopher Nigel Page als Sundacarpus amarus in Notes from the Royal Botanic Garden, Edinburgh, Volume 45, Seite 378 veröffentlicht.[3] Synonyme für die Art Sundacarpus amarus (Blume) C.N.Page sind: Podocarpus amara Blume, Nageia amara (Blume) F.Muell., Stachycarpus amarus (F.Muell.) Gaussen, Prumnopitys amara (Blume) de Laub., Podocarpus eurhyncha Miq., Nageia eurhyncha (Miq.) Kuntze, Podocarpus dulcamara Seem. und Podocarpus pedunculatus F.M.Bailey. Die Artepitheta amarus für „bitter“ und früher dulcamarus für „bittersüß“ beziehen sich auf den Geschmack der Blätter.
Podocarpus sect. Sundacarpus J.Buchholz & N.E.Gray wurde 1948 durch John Theodore Buchholz und Netta Elizabeth Gray in Journal of the Arnold Arboretum, Volume 29, Seite 57 veröffentlicht. Den Rang einer Gattung Sundacarpus (J.Buchholz & N.E.Gray) C.N.Page hat sie 1989 durch Christopher Nigel Page in Notes from the Royal Botanic Garden, Edinburgh, Volume 45, Seite 378 erhalten.[3] Weitere Synonyme für die Gattung Sundacarpus (J.Buchholz & N.E.Gray) C.N.Page sind: Stachycarpus sect. Sundacarpus, Prumnopitys Sect. Sundacarpus (J.Buchholz & N.E.Gray) de Laub.
Bei manchen Autoren wird der Name Prumnopitys amara (Blume) de Laub. akzeptiert.[4][1]
Das Holz wird genutzt.
Sundacarpus amarus ist die einzige Pflanzenart der monotypischen Gattung Sundacarpus in der Familie der Steineibengewächse (Podocarpaceae).
Sundacarpus is a monotypic genus of conifers containing a single species Sundacarpus amarus, belonging to the family Podocarpaceae. Sundacarpus was designated a genus by C.N.Page in 1989; formerly it had been classified variously as a species of Podocarpus or of Prumnopitys.
Sundacarpus amarus is a large evergreen tree, 10–60 m (33–197 ft) in height, with a trunk from 12–140 cm (4.7–55.1 in) in diameter. The leaves are 5–15 cm (2.0–5.9 in) long and narrow.
Sundacarpus amarus is native to parts of Australia and Malesia. In Australia, the genus is found only in Queensland, primarily on the Atherton Tableland and adjacent parts of northeastern coastal Queensland. It is quite common in New Guinea, New Britain, and New Ireland, where they are often found in montane forests together with southern beech (Nothofagus). Sundacarpus amarus is also found on the Indonesian islands of Buru, Halmahera, Morotai, Sulawesi, Lombok, Flores, Timor, Sumbawa, Java, Sumatra, in Sabah province on the island of Borneo and on Mindanao and Luzon in the Philippines.
Sundacarpus is a monotypic genus of conifers containing a single species Sundacarpus amarus, belonging to the family Podocarpaceae. Sundacarpus was designated a genus by C.N.Page in 1989; formerly it had been classified variously as a species of Podocarpus or of Prumnopitys.
Sundacarpus amarus is a large evergreen tree, 10–60 m (33–197 ft) in height, with a trunk from 12–140 cm (4.7–55.1 in) in diameter. The leaves are 5–15 cm (2.0–5.9 in) long and narrow.
Sundacarpus amarus is native to parts of Australia and Malesia. In Australia, the genus is found only in Queensland, primarily on the Atherton Tableland and adjacent parts of northeastern coastal Queensland. It is quite common in New Guinea, New Britain, and New Ireland, where they are often found in montane forests together with southern beech (Nothofagus). Sundacarpus amarus is also found on the Indonesian islands of Buru, Halmahera, Morotai, Sulawesi, Lombok, Flores, Timor, Sumbawa, Java, Sumatra, in Sabah province on the island of Borneo and on Mindanao and Luzon in the Philippines.
Sundacarpus en un género de coníferas que contiene una única especie: Sundacarpus amarus, perteneciente a la familia Podocarpaceae. Sundacarpus fue ascendido a género por C.N.Page en 1989; anteriormente estaba clasificado como especies de Podocarpus o Prumnopitys.
Sundacarpus es un gran árbol de hojas perennes, que alcanza hasta 10-60 m de altura, con tronco de 12 a 140 cm de diámetro. Las hojas tienen 5-15 cm de largo y son estrechas.
S. amarus es nativa de Australia y Malasia. En Australia, el género se encuentra solo en Queensland, principalmente en la Meseta Atherton y partes adyacentes del noreste de la costa de Queensland. Es bastante común en Nueva Guinea, Nueva Bretaña, y Nueva Irlanda, donde a menudo se encuentran en los bosques de montaña, junto con Nothofagus. Sundacarpus también se encuentra en las islas indonesias de Buru, Halmahera, Morotai, Sulawesi, Lombok, Flores, Timor, Sumbawa, Java, Sumatra, y Sabah provincia en la isla de Borneo; también Mindanao y Luzón en Filipinas.
Sundacarpus en un género de coníferas que contiene una única especie: Sundacarpus amarus, perteneciente a la familia Podocarpaceae. Sundacarpus fue ascendido a género por C.N.Page en 1989; anteriormente estaba clasificado como especies de Podocarpus o Prumnopitys.
Sundacarpus amarus[2] eli Prumnopitys amara[3] on podokarpuskasvien heimoon kuuluva havupuulaji. Se on suuri ainavihanta puu, joka kasvaa luonnossa laajalla alueella Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Alun perin podokarpusten sukuun (Podocarpus) kuvattu laji siirrettiin omaan yksilajiseen sukuunsa Sundacarpus vuonna 1989, mutta 2010-luvulla suoritettujen geneettisten tutkimusten mukaan laji sisältyy sukuun Prumnopitys.[3]
Suvun tieteellinen nimi Sundacarpus viittaa Indonesian Sundasaariin. Lajin tieteellinen nimi amarus on latinaa ja tarkoittaa karvasta.[2]
Sundacarpus amarus on suurikokoinen ainavihanta puu. Se voi kasvaa noin 60 metriä korkeaksi ja rungon läpimitaltaan puolitoistametriseksi. Suurilla puilla on lankkujuuria, jotka voivat olla 3–5 metriä korkeita. Rungon kuori on aluksi sileää ja tumman ruskeaa. Vanhemmiten kuori on yleensä tumman harmaata, ja suurilla puilla halkeilee neliömäisinä liuskoina. Ulkopinnan alta paljastuva sisempi kuori on punaruskeaa. Tiheässä metsässä kasvavalla puulla on tavallisesti korkealle oksaton runko. Suuret oksat voivat olla pystyjä, kohenevia tai siirottavia. Pienet kasvuversot ovat usein riippuvia. Kasvulliset silmut ovat pieniä ja pallomaisia. Niitä peittävät limittäiset silmusuomut.[2]
Lehdet ovat ruodillisia ja asennoltaan kierteisiä. Lehdet siirottavat yleensä versorangasta kampamaisesti tasossa. Nuorten kasvien varhaislehdet ovat hieman lyhyempiä ja leveämpiä kuin vanhempien kasvien myöhäislehdet.[2] Varhaislehdet ovat 4–12 senttimetriä pitkiä ja enimmillään noin 20 millimetriä leveitä. Niiden lehtilapa on pitkänpyöreä, jyrkän suippotyvinen ja kärkinipukallinen. Lehtilapa kaventuu jyrkästi kärjestään jopa 20 millimetriä pitkäksi ja noin kaksi millimetriä leveäksi kärkiulokkeeksi.[3] Myöhäislehdet ovat 5–15 senttimetriä pitkiä ja 6–14 millimetriä leveitä. Myöhäislehden lehtilapa on tasasoukka, pitkän suippotyvinen ja kärjestään pitkäsuippuinen tai terävä. Lehden laidat voivat olla ehyitä tai aaltopoimuisia.[2][3] Lehdessä on keskisuoni, joka on lehden yläpinnalla kourumainen ja alapinnalta koholla. Lehtiruoti on 3–5 millimetriä pitkä, myöhäislehdillä hieman pidempi kuin varhaislehdillä. Ilmarakoja on lehden alapinnalla useassa rivissä, jotka muodostavat kaksi suurempaa ilmarakojuovaa.[2]
Suvun kasvit ovat kaksikotisia, mikä tarkoittaa hede- ja emikukintojen kehittyvän erillisiin hede- ja emipuihin. Kukinnot kasvavat pienissä hankasilmuista kehittyvissä versoissa.[2] Hedekävyiksi kutsutut hedekukinnot voivat kasvaa yksittäin tai jopa seitsemän hedekävyn ryhmissä. Ne ovat lieriömäisiä ja 15–30 millimetriä pitkiä. Hedekäpy koostuu useista kolmiomaisista tai kulmikkaanpuikeista hedelehdistä. Jokaisessa hedelehdessä on kaksi pitkittäin avautuvaa siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[2]
Kävyiksi kutsutut perälliset emikukinnot kasvavat yksittäin tai pienissä ryhmissä lyhyissä lehdettömissä versoissa. Käpy koostuu useasta siirottavasta tai taakäänteisestä peitinsuomusta. Peitinsuomun hangassa on yksi pieneen emisuomuun kiinnittynyt siemenaihe. Siemenaiheista vain yksi kehittyy tavallisesti siemeneksi muiden kehityksen keskeytyessä. Kävyn kehittyessä hedelmättömät suomut varisevat pois. Siemenen kypsyessä sen emisuomusta muodostuu vaippa, josta käytetään nimitystä epimatium. Kypsä käpy muistuttaa hedelmää suuren ja mehevän epimatiumin täysin ympäröidessä kävyn ainoaa siementä. Käpy on kypsänä muodoltaan lähes pallomainen, läpimitaltaan 22–30 millimetriä leveä ja väritykseltään purppurainen. Kävyn epimatiumin kärjessä on pieni nysty.[2]
Sundacarpus amarus on podokarpuskasveihin kuuluva havupuu. Carl Ludwig Blume kuvasi sen tieteellisesti alun perin vuonna 1827 laajan podokarpusten suvun (Podocarpus) lajina nimellä Podocarpus amarus. Jo vuonna 1948 laji luokiteltiin podokarpusten suvun sisällä omaan sektioonsa Sundacarpus. Vuonna 1978 David John de Laubenfels sijoitti lajin sukuun Prumnopitys, jonka sisällä se hänen luokittelussaan muodosti yhä yksilajisen sektion Sundacarpus. Vuonna 1989 podokarpuskasvien luokittelua uudistanut Christopher Nicholas Page erotti sektion Sundacarpus omaksi yksilajiseksi suvukseen.[2][3] Tämä on vieläkin laajalti käytetty luokitus, mutta useat 2010-luvulla suoritetut molekyylibiologiset genetiikan tutkimukset puoltavat selvästi lajin sisällyttämistä sukuun Prumnopitys, jolloin lajin nimeksi tulisi Prumnopitys amara.[3]
Sundacarpus amarus kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Sitä esiintyy luontaisena Filippiineillä Mindanaon ja Luzonin saarilla, Malesiassa Sabahin osavaltiossa Borneon saarella, usealla Indonesian saarella, Papuassa-Uudessa-Guineassa Uuden-Guinean Uuden-Britannian ja Uuden-Irlannin saarilla sekä Australiassa Queenslandin osavaltion koillisosissa.[2][3]
Sundacarpus amarus on trooppisten ainavihantien sademetsien puu. Se kasvaa usein metsän latvuskerroksen yläpuolelle suureksi ylispuuksi. Sitä esiintyy tyypillisesti 500–2 200 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta Kinabalun vuorella Malesian Sabahissa sitä on tavattu jopa noin 3 000 metrin korkeudessa. Laji kasvaa yleensä trooppisille sademetsille tyypillisellä latosolimaannoksella. Se voi joskus kasvaa myös hiekkaisella maalla ja soisilla alueilla.[4]
Sundacarpus amarus eli Prumnopitys amara on podokarpuskasvien heimoon kuuluva havupuulaji. Se on suuri ainavihanta puu, joka kasvaa luonnossa laajalla alueella Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Alun perin podokarpusten sukuun (Podocarpus) kuvattu laji siirrettiin omaan yksilajiseen sukuunsa Sundacarpus vuonna 1989, mutta 2010-luvulla suoritettujen geneettisten tutkimusten mukaan laji sisältyy sukuun Prumnopitys.
Sundacarpus amarus est un arbre à feuilles persistantes du genre Sundacarpus, famille des Podocarpaceae. Elle est la seule espèce de son genre.
Sundacarpus amarus peut atteindre une hauteur de 10 à 60 m et un diamètre à hauteur de poitrine de 12 à 140 cm. Les petits bourgeons foliaires sphériques sont protégés par des écailles de 2 mm de long. Les feuilles sont dans la phase juvénile de 4 à 20 mm de long, avec un pétiole de 3 à 5 mm de long et une pointe de 20 mm de long. Les plantes plus âgées ont des feuilles plus longues d'environ 5 à 15 cm de long et de 6 à 14 mm de large.
Les cônes mâles ont une longueur de 15 à 35 mm et un diamètre de 2,5 à 3,5 mm. Les graines ont un diamètre de 20 mm. Les cotylédons sont trois paires.
Sundacarpus amarus se trouve en Australie, la côte nord-est du Queensland (principalement le plateau d'Atherton sur des sols basaltiques à 600 à 1 200 m mètres), la Nouvelle-Guinée, les Moluques (Buru, Halmahera, Morotai) et les Petites îles de la Sonde (Timor, Florès, ouest de Sumbawa, Lombok), à travers Java, Sulawesi du Sud, les Philippines (Mindanao, Luçon), à Bornéo seulement à Sabah, à Sumatra.
Sundacarpus amarus est un arbre à feuilles persistantes du genre Sundacarpus, famille des Podocarpaceae. Elle est la seule espèce de son genre.
Sundacarpus-slekten (latin: Sundacarpus) er en slekt av bartrær innenfor gultrefamilien. Det er bare én eneste art – Sundacarpus amarus – som vokser i Australia og Indonesia, Filippinene og Malaysia.
Arten blir 10-60 meter høy, på omkring 1 000 moh. Bladene kan bli 15 cm lange.
Sundacarpus-slekten (latin: Sundacarpus) er en slekt av bartrær innenfor gultrefamilien. Det er bare én eneste art – Sundacarpus amarus – som vokser i Australia og Indonesia, Filippinene og Malaysia.
Arten blir 10-60 meter høy, på omkring 1 000 moh. Bladene kan bli 15 cm lange.
Sundacarpus é um género de conífera pertencente à família Podocarpaceae.[1]
Sundacarpus é um género de conífera pertencente à família Podocarpaceae.
Країни поширення: Австралія (Квінсленд); Індонезія (Jawa, Малуку, Папуа, Сулавесі, Суматра); Малайзія (Сабах); Папуа Нова Гвінея (архіпелаг Бісмарка); Філіппіни; Тимор-Лешті. Це велике дводомне дерево росте з тропічних вічнозелених дощових лісах. Рідкісне на рівні моря, але стає звичайним від 500 до 2200 м над рівнем моря і виявлене до 3000 м на горі Кинабалу в штаті Сабах. Від нижніх до середніх висотах вид пов'язаний з такими хвойними: Agathis, Dacrycarpus, Falcatifolium gruezoi, Dacrydium; покритонасінними: Cryptocaria pomatia, Dysoxylum, Macaranga, Ficus і багато інших видів дерев. Часто росте на латозолях (ґрунти тропічних дощових лісів, які багаті на оксиди заліза та алюмінію) отриманих з андезиту, базальту, граніту або, рідше в піщаних ґрунтах або на болотах. На найвищих висотах росте в мохових лісах і стає низькорослим.
Це велике вічнозелене дерево, 10-60 м у висоту, зі стовбуром 12-140 см в діаметрі. Кора з численними тріщинами. Листки 5-15 см завдовжки і вузькі. Пилкові шишки розміром 15-35 на 2,5-3,5 мм. Насіння має діаметр 20 мм. 2n=38.
Деревина дерев іноді сягає дуже великих розмірів і вирубується часто разом з іншими подокарповими. Деревина розпилюється і використовується для будівництва, конструкцій та столярних виробів, а також меблів. Окрім деяких колекцій ботанічних садів невідомий в садівництві або як посаджене лісове дереве.
Основною загрозою для цього виду є вирубки. Дерево дуже повільно росте. Цей вид присутній в кількох ПОТ.
Sundacarpus amarus là một loài thực vật hạt trần trong họ Thông tre. Loài này được (Blume) C.N.Page miêu tả khoa học đầu tiên năm 1989.[1] Chúng là loài duy nhất trong chi Sundacarpus.
S. amarus trước đây đã được phân loại khác nhau như một loài của Podocarpus hoặc Prumnopitys. S. amarus là một cây thường xanh, chiều cao 10–60 m, với đường kính thân cây 12–140 cm. Lá dài 5–15 cm và hẹp.
S. amarus có nguồn gốc ở một số khu vực của Úc và Malesia. Tại Úc, chi này chỉ được tìm thấy trong Queensland, chủ yếu vào các cao nguyên Atherton và các khu vực lân cận bờ biển phía đông bắc Queensland. Nó há phổ biến ở New Guinea, New Britain, và New Ireland, nơi chúng thường được tìm thấy trong rừng núi cùng với sồi phía Nam (Nothofagus). Sundacarpus cũng phân bố trên các hòn đảo của Indonesia Buru, Halmahera, Morotai, Sulawesi, Lombok, Flores, Timor, Sumbawa, Java, Sumatra, và Sabah trên đảo Borneo, cũng như Mindanao Và Luzon tại Việt Nam.
Sundacarpus amarus là một loài thực vật hạt trần trong họ Thông tre. Loài này được (Blume) C.N.Page miêu tả khoa học đầu tiên năm 1989. Chúng là loài duy nhất trong chi Sundacarpus.
S. amarus trước đây đã được phân loại khác nhau như một loài của Podocarpus hoặc Prumnopitys. S. amarus là một cây thường xanh, chiều cao 10–60 m, với đường kính thân cây 12–140 cm. Lá dài 5–15 cm và hẹp.
S. amarus có nguồn gốc ở một số khu vực của Úc và Malesia. Tại Úc, chi này chỉ được tìm thấy trong Queensland, chủ yếu vào các cao nguyên Atherton và các khu vực lân cận bờ biển phía đông bắc Queensland. Nó há phổ biến ở New Guinea, New Britain, và New Ireland, nơi chúng thường được tìm thấy trong rừng núi cùng với sồi phía Nam (Nothofagus). Sundacarpus cũng phân bố trên các hòn đảo của Indonesia Buru, Halmahera, Morotai, Sulawesi, Lombok, Flores, Timor, Sumbawa, Java, Sumatra, và Sabah trên đảo Borneo, cũng như Mindanao Và Luzon tại Việt Nam.
Это большое вечнозеленое дерево, 10-60 м в высоту, со стволом 12-140 см в диаметре. Кора с многочисленными трещинами. Листья 5-15 см длиной и узкие. Пыльцевые шишки размером 15-35 на 2,5-3,5 мм. Семена имеют диаметр 20 мм, 2n = 38.
Шишки растут одиночно или небольшими группами.
По данным сайта The Plant List, род включает в себя один вид:
Древесина деревьев иногда достигает очень больших запасов и вырубается часто вместе с другими подокарповыми. Древесина распиливается и используется для строительства, конструкций и столярных изделий, а также мебели. Кроме некоторых коллекций ботанических садов, род неизвестен в садоводстве или как посаженное лесное дереве.
Основной угрозой для этого рода является вырубки. Дерево очень медленно растет. Этот род произрастает в нескольких природоохранных территориях.
Это большое вечнозеленое дерево, 10-60 м в высоту, со стволом 12-140 см в диаметре. Кора с многочисленными трещинами. Листья 5-15 см длиной и узкие. Пыльцевые шишки размером 15-35 на 2,5-3,5 мм. Семена имеют диаметр 20 мм, 2n = 38.
Шишки растут одиночно или небольшими группами.
_BHL47163560.jpg)
_BHL47163560.jpg)
_BHL47163560.jpg)
