Hallavahakas (Hygrophorus hypothejus) on Suomessa myöhäissyksyn merkittävimpiä ruokasienilajeja. Se esiintyy toisinaan vielä lumien aikaan, ja lokakuun loppu sekä marraskuu ovat sienen parasta keruuaikaa.[2] Hallavahakas esiintyy yleensä pienehköissä ryhmissä.
Hallavahakkaan lakki on laakea, kuoppakeskustainen, ohutmaltoinen, oliivinvihertävänruskea tai mustanruskea, keskeltä usein tummin, sekä limapintainen ja noin 2–6 cm leveä. Heltat ovat keltaiset ja lyhytjohteiset, paksut, vahakkaille tyypillisesti harvassa. Jalka noudattelee helttojen kanssa samaa väriä, se on tyvestä punertava, muuten limainen mutta yläosastaan kuiva. Malto on oranssinkeltaista ja maku mieto. Yleensä sieni tulee esiin vasta loppusyksystä, ensimmäisten pakkasten jälkeen.[2][3][4]
Hallavahakas on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.[3]
Lajia tapaa yleisenä kangasmetsissä ja jäkäläkankailla männyn seuralaisena. Se on männyn juurisieni.[3][4]
Miedonmakuista hallavahakasta voi käyttää kaikin tavoin ruokasienenä. Se ei ole lainkaan harvinainen, mutta itiöemien esiintyminen sattuu myöhäiseen syksyyn.[3][4] Sitä on myös käytetty värjäykseen.[2][5]
Hallavahakasta muistuttaa lähimmin harmaakirjovahakas (Hygrophorus olivaceoalbus).
_Fr_176488.jpg)
_Fr_176489.jpg)
Hallavahakas (Hygrophorus hypothejus) on Suomessa myöhäissyksyn merkittävimpiä ruokasienilajeja. Se esiintyy toisinaan vielä lumien aikaan, ja lokakuun loppu sekä marraskuu ovat sienen parasta keruuaikaa. Hallavahakas esiintyy yleensä pienehköissä ryhmissä.
