Kivikaktukset[2] (Ariocarpus) on kaktuskasveihin (Cactaceae) kuuluva suku, jossa on kuusi lajia. Ne ovat viljelyssä suosituimpien kaktusten joukossa, vaikka ovatkin hyvin hidaskasvuisia. Kaikkia lajeja on kerätty luonnosta runsaasti ja laittomasti, ja joitakin lajeja tunnetaan vain yhdeltä tai muutamalta harvalta kasvupaikalta. Lajit sisältävät huomattavia määriä limaa, ja Amerikan alkuperäisasukkaat käyttävät limaa liimana korjatessaan rikkoutuneita ruukkuja. [3]
Kasvit ovat peräisin Pohjois-Meksikosta ja Länsi-Teksasista. Eniten niitä tapaa Chihuahuan aavikolla. [4]
Kivikaktukset kasvavat yksittäin tai mättäinä. Kooltaan ne ovat peiniä geofyyttejä (so. selviävät epäsuotuisan ajan yli maansisäisissä osissaan olevilla silmuilla). Pääjuuri on kookas, mehevä ja siinä on paljon limaputkia. Varsi koostuu kyhmyistä, jotka joillakin lajeilla ovat varsin lehtimäisiä. Varsi on harjuton ja piikitön. Areolit eli kääpiöversot ovat varren kyhmyjen yläpinnoilla villamaisia karvoja täynnä olevina uurteina tai puuttuvat. Piikkejä on yleensä vain taimivaiheen kasveissa. [5]
Kukat sijaitsevat kasvin kärjessä nuorten kyhmyjen villaisissa tyvissä. Ne ovat avoinna päivisin, suppilomaisia ja väriltään vaihtelevia: valkoisia, keltaisia tai purppuraisia. Kukkaperät ovat suomuttomat. Hedelmä on nuijamainen tai lähes pallomainen, aluksi mehevä, kypsyttyään kuiva, avautumaton, piikitön ja suomuton. Siemenet ovat mustia, päärynän muotoisia ja kyhmyisiä. [6]
Luettelon lähde: Anderson 2001:110-112.
Kivikaktukset (Ariocarpus) on kaktuskasveihin (Cactaceae) kuuluva suku, jossa on kuusi lajia. Ne ovat viljelyssä suosituimpien kaktusten joukossa, vaikka ovatkin hyvin hidaskasvuisia. Kaikkia lajeja on kerätty luonnosta runsaasti ja laittomasti, ja joitakin lajeja tunnetaan vain yhdeltä tai muutamalta harvalta kasvupaikalta. Lajit sisältävät huomattavia määriä limaa, ja Amerikan alkuperäisasukkaat käyttävät limaa liimana korjatessaan rikkoutuneita ruukkuja.
