Saksanpihlaja (Sorbus aria) on kesävihanta puulaji pihlajien suvussa ja ruusukasvien heimossa. Se on joskus omaksi suvukseenkin luokitellun pihlajien alasuvun Aria tyyppilaji. Laji kestää hyvin varjostusta ja ilmansaasteita, ja sitä käytetään yleisesti koristepuuna.
Saksanpihlaja on pienehkö puu ja kasvaa yleensä noin 4–12 metriä korkeaksi, joskus tosin yli 20-metriseksikin.[2][3][4] Puun runko on yleensä pysty ja latvus leveän kartiomainen tai munanmuotoinen.[5][2]
Lehdet ovat yksinkertaisia ja 8–12 senttimetriä pitkiä.[4][2] Ne ovat vuorottaisia ja muodoltaan puikeita tai soikeita ja toissahaisesti sahalaitaisia. Ne ovat päältä kiiltävän tummanvihreitä ja alapinnalta valkonukkaisia. Lehdet ovat sulkasuonisia ja niissä on 10–14 suoniparia.[4] Saksanpihlaja on kesävihanta ja lehtien syysväritys on ruskea.[6]
Kukinta ajoittuu touko-kesäkuuhun ja hedelmät kypsyvät syys-lokakuussa. Kukinto on 8–15 senttimetriä leveä kertotasohuiskilo.[2] 10–15 millimetriä leveät kukat ovat kaksineuvoisia ja hyönteispölytteisiä.[4][3] Kukan teriö on valkoinen ja siinä on viisi terälehteä. Pienet pitkulaiset punaiset hedelmät ovat 8–15 millimetriä pitkiä.[4]
Saksanpihlaja esiintyy laajalla alueella Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Luoteis-Afrikassa merenpinnantasolta 1700 metriin. Levinneisyysalueensa eteläosissa se kasvaa vuoristoissa. Laji viihtyy kalkkipitoisilla maaperillä.[3][5]
Saksanpihlajaa käytetään lähinnä Euroopassa koristepuuna pihoissa ja puistoissa sekä katupuuna. Suomessa se menestyy vain maan eteläosassa. Siitä on olemassa useita viljelylajikkeita.[2] Hedelmät ovat syötäviä ja niistä on myös valmistettu hilloja.[3] Myös puuainesta on käytetty, mutta puun pieni koko rajoittaa sen hyödyllisyyttä.
Saksanpihlaja (Sorbus aria) on kesävihanta puulaji pihlajien suvussa ja ruusukasvien heimossa. Se on joskus omaksi suvukseenkin luokitellun pihlajien alasuvun Aria tyyppilaji. Laji kestää hyvin varjostusta ja ilmansaasteita, ja sitä käytetään yleisesti koristepuuna.
