Karikukko (Arenaria interpres) on kirjava kahlaajalintu. Lajin nimesi Carolus Linnaeus 1758.
Linnun pituus on 22–24 cm, siipien kärkiväli 50–57 cm ja paino keskimäärin noin 115 g. Karikukolla on musta-valko-oranssin kirjava höyhenpeite ja lyhyet oranssit jalat. Ääni on helppo oppia tuntemaan, se on voimakas kitisevä äänisarja. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, ja ne voi erottaa pesimäaikana siitä että koiraan päänseudun mustavalkoiset kuviot ovat selkeämpiä ja jyrkkärajaisempia kuin naaraan.
Vanhin suomalainen rengastettu karikukko on ollut 19 vuotta 8 kuukautta 5 päivää vanha.[3] Se on samalla Euroopan vanhin karikukko.
Euraasian pohjoisrannikot, Grönlanti, Kanada ja Alaska. Talvehtii Afrikassa ja Euroopan länsirannikolla. Euroopan pesimäkanta on 15 000–25 000 paria. Suomen kanta on arviolta 4 000–5 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 480 000–710 000 yksilöä.[1]Karikukko on muuttolintu, joka saapuu toukokuussa ja poistuu huomaamatta heinä-elokuussa.
Lajista tunnetaan 2 alalajia, joista morinella pesii Kanadan arktisen alueen eteläosissa ja nimialalaji interpres muualla.
Karikukko viihtyy ulkosaaristossa tiira- ja/tai lokkiyhdyskunnissa. Parhaissa tiirayhdyskunnissa voi pesiä useita pareja karikukkoja. Sisäsaaristosta laji on nykyisin lähes kadonnut. Muutamia pareja pesii sisämaan suurimmilla järvillä.
Karikukko on yksiavioinen reviirilintu. Pesä on maassa, tavallisesti hyvin piilossa kiven alla, ruohotuppaassa tai kallionhalkeamassa. Vihertäviä, ruskeakiemuraisia munia on tavallisesti 4, joskus 3 tai 5. Muna on kooltaan 41*29 mm ja se painaa 18 g. Molemmat emot hautovat, yhteensä keskimäärin 24 päivää. Poikaset kuoriutuvat yhtäaikaisesti, ne ovat pesäpakoisia ja oppivat lentämään noin 4 viikon ikäisinä. Emot varoittelevat erittäin äänekkäästi poikasaikana.
Karikukot syövät selkärangattomia, matoja ja äyriäisiä, joskus myös kasvisravintoa. Ryöstää tiiranpesistä munia, mistä syystä pitäisi välttää nousemista tiiraluodoille touko-kesäkuussa.
Karikukko (Arenaria interpres) on kirjava kahlaajalintu. Lajin nimesi Carolus Linnaeus 1758.
