Karppikalat (Cypriniformes) on suuri ja monimuotoinen, lähinnä makeissa vesissä elävien viuhkaeväisten kalojen lahko. Karppikaloja tunnetaan noin 3860 lajia, ja lahko on toiseksi suurin kaikista selkärankaisten lahkoista ahvenkalojen jälkeen.[3] Karppikaloja esiintyy Euroopan, Aasian, Afrikan ja Pohjois-Amerikan järvissä, joissa ja vähäsuolaisissa murtovesissä ja ne ovat luonteenomaisimpia näiden alueiden sisävesikaloista. Koko maailman tunnetuista makean veden kaloista noin 30 % kuuluu tähän lahkoon.[3]
Runsaslukuisin karppikalojen heimo on särkien heimo (Cyprinidae), johon kuuluu noin 2700 lajia. Muita heimoja ovat levänuoliaiset (Gyrinocheilidae), johon kuuluu neljä lajia, imukarpit (Catostomidae) noin 70 lajeineen, piikkinuoliaiset (Cobitidae) yli sadan lajin voimin, kivennuoliaiset (Nemacheilidae, n. 340), imunuoliaiset (Balitoridae, 140) sekä koskibarbit (Psilorhynchidae).
Karppikalojen alkukotina pidetään Etelä-Aasiaa, jossa edelleen valtaosa lajeista elää. Sieltä ne ovat levinneet ympäri maailmaa lukuun ottamatta Australiaa ja Etelä-Amerikkaa.
Karppikalojen leuat ovat hampaattomat. Sen sijaan niillä on nieluhampaat, jotka jauhavat ruoan nielun katossa olevaa sarveisaineista levyä vasten. Karppikalojen ruumis on sukkulamainen, yleensä sivuilta hieman litistynyt, ja suu sijaitsee kuonon kärjessä. Tästä yleisestä ruumiinrakenteesta on poikkeuksiakin.
Koko on yhtä vaihteleva kuin ulkomuotokin. Suurin karppikala jättibarbi (Catlocarpio siamensis) kasvaa jopa kolmemetriseksi ja pienin, eräs eteläaasialainen laji, vain 12-millimetriseksi.
Suomen karppikalalajeja ovat muiden muassa särki, säyne, salakka, lahna, ruutana, sorva ja kivennuoliainen.
Karppikalat (Cypriniformes) on suuri ja monimuotoinen, lähinnä makeissa vesissä elävien viuhkaeväisten kalojen lahko. Karppikaloja tunnetaan noin 3860 lajia, ja lahko on toiseksi suurin kaikista selkärankaisten lahkoista ahvenkalojen jälkeen. Karppikaloja esiintyy Euroopan, Aasian, Afrikan ja Pohjois-Amerikan järvissä, joissa ja vähäsuolaisissa murtovesissä ja ne ovat luonteenomaisimpia näiden alueiden sisävesikaloista. Koko maailman tunnetuista makean veden kaloista noin 30 % kuuluu tähän lahkoon.
Runsaslukuisin karppikalojen heimo on särkien heimo (Cyprinidae), johon kuuluu noin 2700 lajia. Muita heimoja ovat levänuoliaiset (Gyrinocheilidae), johon kuuluu neljä lajia, imukarpit (Catostomidae) noin 70 lajeineen, piikkinuoliaiset (Cobitidae) yli sadan lajin voimin, kivennuoliaiset (Nemacheilidae, n. 340), imunuoliaiset (Balitoridae, 140) sekä koskibarbit (Psilorhynchidae).
Karppikalojen alkukotina pidetään Etelä-Aasiaa, jossa edelleen valtaosa lajeista elää. Sieltä ne ovat levinneet ympäri maailmaa lukuun ottamatta Australiaa ja Etelä-Amerikkaa.
Karppikalojen leuat ovat hampaattomat. Sen sijaan niillä on nieluhampaat, jotka jauhavat ruoan nielun katossa olevaa sarveisaineista levyä vasten. Karppikalojen ruumis on sukkulamainen, yleensä sivuilta hieman litistynyt, ja suu sijaitsee kuonon kärjessä. Tästä yleisestä ruumiinrakenteesta on poikkeuksiakin.
Koko on yhtä vaihteleva kuin ulkomuotokin. Suurin karppikala jättibarbi (Catlocarpio siamensis) kasvaa jopa kolmemetriseksi ja pienin, eräs eteläaasialainen laji, vain 12-millimetriseksi.
Suomen karppikalalajeja ovat muiden muassa särki, säyne, salakka, lahna, ruutana, sorva ja kivennuoliainen.
