dcsimg

Käärmeenkieli ( фински )

добавил wikipedia FI

Käärmeenkieli eli isokäärmeenkieli (Ophioglossum vulgatum) on pienikokoinen, erikoisenmuotoinen yhtäläisitiöinen saniainen.

Ulkonäkö ja koko

 src=
Käärmeenkieli kuvattuna C. A. M. Lindmanin teoksesta Bilder ur Nordens Flora (1917–1926).
 src=
Käärmeenkieliä.

Monivuotinen käärmeenkieli kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Lyhyestä mutta pitkäjuurisesta maavarresta kasvaa ruodillinen, puolivälistä latvaksi ja itiöpesäkkeistöksi jakautunut kellanvihreä lehti. Lehti on tyvitupellinen, kalju, rasvankiiltoinen ja verkkosuoninen. Lehden lapa on muodoltaan soikea ja ehytlaitainen. Haaraton, tähkämäinen itiöpesäkkeistö on pitkäperäinen, kapean lieriömäinen ja suippokärkinen. Itiöpesäkkeet ovat pallomaisia ja paksuseinäisiä, ja ne sijaitsevat kahtena tiheänä pitkittäisrivinä. Kypsinä itiöpesäkkeet ovat väriltään keltaisia. Suomessa käärmeenkielen itiöt kypsyvät kesä-heinäkuussa. Kasvin alkeisvarsikko on maansisäinen ja mukulamainen.[1]

Levinneisyys

Käärmeenkieltä tavataan koko Euroopassa aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Lajin ydinalue Euroopassa ulottuu Isosta-Britanniasta ja Ranskasta Keski-Italiaan, Pohjois-Balkanille, Romaniaan, Puolaan ja Fennoskandian keskiosiin. Käärmeenkieltä kasvaa paikoitellen myös Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Japanissa. Lajin toinen pääesiintymisalue on Yhdysvaltojen keski- ja itäosissa ja Kaakkois-Kanadassa.[2] Suomessa käärmeenkieltä kasvaa koko rannikkoalueella. Lajista tunnetaan myös muutamia vanhoja havaintoja sisämaasta.[3]

Elinympäristö

Käärmeenkieli muodostaa usein suuria kasvustoja. Suomessa käärmeenkieli on tyypillinen merenrantaniittyjen ja -kivikoiden laji, joka ei kestä kilpailua muiden kasvien kanssa. Muualla käärmeenkieltä kasvaa myös sisämaassa muun muassa rantapensaikoissa ja järvenlaskupaikoissa. Sisämaassa laji on kalkinsuosija.[1][4] Käärmeenkieli on harvinaistunut niin sisämaan kuin rannikoidenkin kasvupaikoilla niiden umpeenkasvun takia.[2]

Lähteet

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 45.
  2. a b Den virtuella floran: Ormtunga (myös levinneisyyskartta) (ruots.) Viitattu 15.9.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Isokäärmeenkielen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.9.2011.
  4. Helsingin kasvit 1998, s. 28.

Aiheesta muualla

лиценца
cc-by-sa-3.0
авторски права
Wikipedian tekijät ja toimittajat
изворно
посети извор
соработничко мреж. место
wikipedia FI

Käärmeenkieli: Brief Summary ( фински )

добавил wikipedia FI

Käärmeenkieli eli isokäärmeenkieli (Ophioglossum vulgatum) on pienikokoinen, erikoisenmuotoinen yhtäläisitiöinen saniainen.

лиценца
cc-by-sa-3.0
авторски права
Wikipedian tekijät ja toimittajat
изворно
посети извор
соработничко мреж. место
wikipedia FI