Luukalat (Osteichthyes) on suurin kalojen yläluokka, johon kuuluu yli 27 000 nykyisin elävää tunnettua lajia. Luukaloilla on yhteinen edeltäjä maalla elävien selkärankaisten kanssa. Suurin osa luukaloista kuuluu viuhkaeväisiin.
Ennen luukalat oli oma luokkansa, mutta nykyään se on nostettu yläluokaksi ja sen entiset alaluokat on korotettu luokiksi (varsieväiset ja viuhkaeväiset).
Suurin osa luukaloista on suomupeitteisiä ja niiden kidusten suojana on kiduskansi (operculum). Niiden selkäranka on luuta. Luukaloilla on keskenään melko samankaltaiset pään luut, hampaat ja alaleukaluuhun liittyvä alaleukaluu. Silmää tukee neljä pientä luuta, tosin tämä ominaisuus on muuttunut uudemmilla lajeilla. Aivokotelo, neurocranium, jakaantuu kahteen osaan. Luukaloilla on ilmarakko tai keuhkot.[1]
Luukaloilla on ulkoinen hedelmöitys. Ne saavat kerrallaan runsaasti poikasia, mutta myös poikaskuolleisuus on suuri.
Luukalat (Osteichthyes) on suurin kalojen yläluokka, johon kuuluu yli 27 000 nykyisin elävää tunnettua lajia. Luukaloilla on yhteinen edeltäjä maalla elävien selkärankaisten kanssa. Suurin osa luukaloista kuuluu viuhkaeväisiin.
Ennen luukalat oli oma luokkansa, mutta nykyään se on nostettu yläluokaksi ja sen entiset alaluokat on korotettu luokiksi (varsieväiset ja viuhkaeväiset).
Suurin osa luukaloista on suomupeitteisiä ja niiden kidusten suojana on kiduskansi (operculum). Niiden selkäranka on luuta. Luukaloilla on keskenään melko samankaltaiset pään luut, hampaat ja alaleukaluuhun liittyvä alaleukaluu. Silmää tukee neljä pientä luuta, tosin tämä ominaisuus on muuttunut uudemmilla lajeilla. Aivokotelo, neurocranium, jakaantuu kahteen osaan. Luukaloilla on ilmarakko tai keuhkot.
Luukaloilla on ulkoinen hedelmöitys. Ne saavat kerrallaan runsaasti poikasia, mutta myös poikaskuolleisuus on suuri.
