Sahalehti (Stratiotes aloides) on kilpukkakasveihin kuuluva monivuotinen vesikasvilaji. Samaan heimoon kuuluvat muut Suomessa kasvavat vesikasvilajit kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae), kanadanvesirutto (Elodea canadensis) ja näkinruohot (Najas) ovat habitukseltaan selvästi poikkeavia. Sahalehti on kilpukkakasvien heimon Stratiotoideae-alaheimon ainoa laji.[2]
Sahalehti kasvattaa vapaasti kelluvia tiheitä lehtiruusukkeita. Elomuodoltaan se on yleensä irtokeijuja tai -kelluja. Kasviyksilöt elävät kokonaan tai osittain upoksissa paitsi kukkiessa. Lehdet ovat ruodittomia, jäykkiä ja sahalaitaisia, pituudeltaan 15–40 senttimetriä ja leveydeltään 0,5–1,5 cm. Ruusukkeen keskeltä kohoaa pysty, lehtien kanssa lähes samanmittainen kukkaperä, johon kehittyy kahden kukintolehden suojaama kukka. Kukka on valkoinen ja suurehko, halkaisijaltaan kolmesta neljään senttimetriä. Kasvi on kaksikotinen eli hede- ja emikukat kasvavat eri yksilöissä. Hedekasvit ovat harvinaisia eikä niitä ole tavattu Suomesta lainkaan. Sahalehti lisääntyykin tavallisemmin suvuttomasti rönsyistä.
Sahalehti kasvaa suojaisilla paikoilla yleensä rehevissä neutraalivetisissä järvissä. Suomessa laji on melko harvinainen, missä sahalehteä tavataan eniten Kittilän Lapissa. Etelä-Suomessa sahalehti on runsas muun muassa Vanajavedessä.
Harvinainen ja Suomessa rauhoitettu viherukonkorento (Aeshna viridis) elää ainoastaan sahalehteä kasvavien vesistöjen ympäristössä. Korennon toukat elävät sahalehden lehtiruusukkeissa.[3] Ainakin osittain sahalehden seuralainen on myös Suomea lähimpänä Etelä-Ruotsissa tavattava kiilaukonkorento (Aeshna isoceles)[4].
Sahalehti (Stratiotes aloides) on kilpukkakasveihin kuuluva monivuotinen vesikasvilaji. Samaan heimoon kuuluvat muut Suomessa kasvavat vesikasvilajit kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae), kanadanvesirutto (Elodea canadensis) ja näkinruohot (Najas) ovat habitukseltaan selvästi poikkeavia. Sahalehti on kilpukkakasvien heimon Stratiotoideae-alaheimon ainoa laji.
