Rupimanteri, aiemmin rupilisko[2], (Triturus cristatus) kuuluu pyrstösammakoiden lahkoon ja salamanterien heimoon. Rupimanteri on rauhoitettu ja suojeltava laji koko Suomessa, uhanalaisluokituksessa se on erittäin uhanalainen.[3] Maailmanlaajuisessa luokituksessa laji on elinvoimainen.[1] Maankäyttöön liittyvät muutokset rupimanterien elinseudulla muodostavat suurimman uhkan lajille Suomessa. [3].
Rupimanteri voi kasvaa jopa 17 sentin pituiseksi, kun taas vesilisko jää 10 sentin pituiseksi.[3] Rupimanterin iho on kyhmyinen, selkä musta tai tummanruskea. Rupimanterin vatsa on keltainen tai oranssi. Selässä ja vatsassa on tummia täpliä. Naaraat ovat kookkaampia kuin koiraat.[3] Koiraalla on kutuaikana selästä pyrstöön ulottuva kaksiosainen harja. Rupimanterin iho erittää limaa, joka suojaa sitä sen liikkuessa maalla. Iho erittää myös lievästi myrkyllistä ainetta, jolla rupimanteri pyrkii suojautumaan saalistajilta.
rupimanterin vatsa
Kutuasuisella rupimanterikoiraalla on kaksiosainen selkäharja
Suomessa rupimanteria esiintyy Itä-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Rupimanteria esiintyy suuressa osassa Eurooppaa[3]. Se on yleinen Ruotsin ja Norjan eteläosissa, Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Britteinsaarilla.
Rupimanteri tarvitsee lisääntymiseen pieniä kalattomia lampia.[3]
Rupimanteri viettää suurimman osan vuodesta maalla. Keväällä yksilöt saapuvat lisääntymislampeen lisääntymiskumppania etsimään. Naaraat munivat hedelmöittyneet munat yksitellen vesikasvien lehtien alapinnalle. Täysikasvuinen naaras voi tuottaa jopa 300 munaa. Munat ovat vaaleita, noin kahden millimetrin kokoisia. Muniminen tapahtuu touko-kesäkuussa ja toukat kuoriutuvat parin viikon kuluessa veden lämpötilasta riippuen. Toukka elää vedessä ja pääsee muodonvaihdokseen loppuun yleensä elokuussa. Muodonvaihdoksessa mm. kidukset häviävät, iho paksuuntuu ja keuhkot kehittyvät. Rupimanterit tulevat sukukypsiksi 3-5 -vuotiaina ja voivat elää jopa 20-vuotiaaksi. Talvet laji viettää horroksessa suojaisissa onkaloissa, juurakoissa tai esim. maassa olevien lahopuiden alla. [3] Rupimanteri on hämäräaktiivinen.
rupimanterin muna
melkein kuoriutunut muna
äskettäin kuoriutunut toukka
toukka ennen muodonmuutosta
nuori rupimanteri
Rupimanteri on lihansyöjä. Ravinnokseen se käyttää selkärangattomia eläimiä, matoja, toukkia ja etanoita. Sillä on terävät hampaat saaliinsa pitelemiseen.
Luonnontieteellinen keskusmuseo kartoittaa rupimanterin levinneisyyttä Suomessa. Havaintoja rupimanterista voi ilmoittaa keskusmuseolle Internetissä Hatikka-luontohavaintopäiväkirjan kautta.
Rupimanteri on Joensuun kaupungin nimikkoeläin.[4]
Rupimanteri, aiemmin rupilisko, (Triturus cristatus) kuuluu pyrstösammakoiden lahkoon ja salamanterien heimoon. Rupimanteri on rauhoitettu ja suojeltava laji koko Suomessa, uhanalaisluokituksessa se on erittäin uhanalainen. Maailmanlaajuisessa luokituksessa laji on elinvoimainen. Maankäyttöön liittyvät muutokset rupimanterien elinseudulla muodostavat suurimman uhkan lajille Suomessa. .
