nimet breadcrumb-navigoinnissa
Femhannet hønsetarm (Cerastium semidecandrum) er en enårig, 3-10 centimeter høj plante i nellike-familien. Arten, der er en typisk tørbundsplante, er udbredt i Europa, Nordafrika og Vestasien. Kronbladene er kortere end bægerbladene og hver blomst har oftest færre end ti støvdragere. Hele planten er klæbrigt håret.
I Danmark er femhannet hønsetarm meget almindelig på tørre overdrev, skrænter, klitter og sandede marker. Den blomstrer her i maj og juni.
Femhannet hønsetarm (Cerastium semidecandrum) er en enårig, 3-10 centimeter høj plante i nellike-familien. Arten, der er en typisk tørbundsplante, er udbredt i Europa, Nordafrika og Vestasien. Kronbladene er kortere end bægerbladene og hver blomst har oftest færre end ti støvdragere. Hele planten er klæbrigt håret.
Das Sand-Hornkraut (Cerastium semidecandrum), auch Fünfmänniges Hornkraut genannt, ist eine Pflanzenart aus der Gattung Hornkräuter (Cerastium) innerhalb der Familie der Nelkengewächse (Caryophyllaceae).
Das Sand-Hornkraut wächst als ein- bis zweijährige krautige Pflanze und erreicht Wuchshöhen von 1 bis 20 Zentimeter. Die oberirdischen Pflanzenteile sind von gelb- bis grasgrüner Farbe. Sie besitzt kurze (bis 0,3 mm lange), meist drüsige Trichome. Es sind keine nichtblühenden Triebe vorhanden. Die gegenständigen Laubblätter sind kaum über 1,5 Zentimeter lang und oval mit stumpfem oder spitzem oberem Ende.
Die Blütezeit reicht von März bis Juni. Das unterste Deckblattpaar des Blütenstandes ist breit hautrandig mit nur einem kleinen grünen Mittelfeld, ebenso die Kelchblätter. Die zwittrigen Blüten sind fünfzählig mit doppelter Blütenhülle. Die fünf weißen Kronblätter sind nur auf etwa 1/8 der Länge ausgerandet und sind kürzer als die Kelchblätter.
Die Fruchtstiele sind ein- bis dreimal so lang wie der Kelch und nach dem Verblühen bis zum Beginn der Reife abwärtsgerichtet und am Grunde gekrümmt. Die länglich-walzenförmige Kapselfrucht ist etwa 4,5 bis 6,5 Millimeter lang und springt mit zehn Zähnen auf. Die gelblich-braunen Samen sind 0,3 bis 0,6 Millimeter lang.
Die Chromosomenzahl beträgt 2n = 36.[1]
Cerastium semidecandrum kommt von Süd-Skandinavien bis ins Mittelmeergebiet vor und reicht östlich bis Kleinasien, zum Kaukasusraum sowie Russland. Es ist auch in Nordafrika heimisch. Es ist ein subatlantisch-submediterranes Florenelement.
In Österreich ist es im pannonischen Gebiet mäßig häufig, ansonsten zerstreut bis selten anzutreffen, in der Schweiz ist es nur in den wärmeren Lagen verbreitet zu finden. Das Sand-Hornkraut ist in Deutschland verbreitet und vielerorts häufig.
Das Sand-Hornkraut wächst in lückigen Trockenrasen, auf Äckern und an Wegen. Es bevorzugt sommertrockene, mäßig nährstoffreiche, humose, lockere Sand- oder Steingrusböden. Es ist ein Sandzeiger.[1] Es ist in Mitteleuropa eine Charakterart des Verbands Sileno conicae-Cerastion semidecandri, kommt aber auch in lückigen Gesellschaften der Klasse Festuco-Brometea oder des Verbands Aperion vor.[1]
Das Sand-Hornkraut (Cerastium semidecandrum), auch Fünfmänniges Hornkraut genannt, ist eine Pflanzenart aus der Gattung Hornkräuter (Cerastium) innerhalb der Familie der Nelkengewächse (Caryophyllaceae).
Piôskòwô rogùtka (Cerastium semidecandrum L.) – to je ôrt roscënë z rodzëznë granôtkòwatëch (Caryophyllaceae). Òna rosce m. jin. na Kaszëbach.
Kevad-kadakkaer (Cerastium semidecandrum) on taimeliik nelgiliste sugukonnast kadakkaera perekonnast.
Kevad-kadakkaer (Cerastium semidecandrum) on taimeliik nelgiliste sugukonnast kadakkaera perekonnast.
Mäkihärkki (Cerastium semidecandrum) on valkokukkainen, kohokkikasveihin kuuluva kuivien kasvupaikkojen kasvi.
Yksivuotinen tai toisinaan ylitalvinen mäkihärkki kasvaa 5–12 cm korkeaksi. Pysty ja ohut varsi on harmaanvihreä ja ainakin yläosastaan nystykarvainen. Kukattomat tyviversot puuttuvat. Lehdet ovat soikeita. Kukinto on kaksihaarainen viuhko ja kukinnon tukilehdet ovat leveälti kalvolaitaisia. Kukkia on 10–40 kappaletta. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat 3–5 mm pitkiä, suippoja ja kaljukärkisiä. Matalasti kaksihalkoiset valkoiset terälehdet ovat kaljuja ja verholehtiä lyhyempiä. Heteitä on 5–10 kappaletta. Suomessa mäkihärkki kukkii touko-kesäkuussa. Hedelmä on pitkähkö, kymmenliuskaisesti aukeava kota.[1][2]
Mäkihärkki muistuttaa tahmahärkkiä (Cerastium glutinosum) ja nurmihärkkiä (Cerastium fontanum).
Mäkihärkkiä tavataan Euroopassa Pyreneiden niemimaan Etelä- ja keskiosista ja Britteinsaarilta Kreikkaan, Romaniaan, Länsi-Ukrainaan, Puolaan, Baltiaan sekä Fennoskandian eteläosiin. Lisäksi sitä kasvaa muutamin paikoin myös Venäjällä. Euroopan ulkopuolella lajia on tavattu Turkista, paikoin Keski-Aasiasta, Tunisiasta sekä Libyasta. Ihmisen mukana mäkihärkki on kulkeutunut Etelä-Australiaan ja Yhdysvaltoihin, lähinnä itärannikolle.[3] Mäkihärkki on Suomessa eteläinen alkuperäislaji. Sitä kasvaa Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Uudellamaalla.[4][5]
Mäkihärkki viihtyy kuivilla, avoimilla kallioilla, aukkoisilla kedoilla, hiekkaisilla mäenrinteillä, dyyneillä, rantavalleilla, sorakuopissa ja tienpietareilla.[2][4]
Mäkihärkki (Cerastium semidecandrum) on valkokukkainen, kohokkikasveihin kuuluva kuivien kasvupaikkojen kasvi.
Cerastium semidecandrum, le Céraiste à 5 étamines, est une plante herbacée de la famille des Caryophyllacées.
Selon Tropicos (4 janvier 2016)[2] (Attention liste brute contenant possiblement des synonymes) :
Cerastium semidecandrum, le Céraiste à 5 étamines, est une plante herbacée de la famille des Caryophyllacées.
Drobny bělenk (Cerastium semidecandrum) je rostlina ze swójby nalikowych rostlinow (Caryophyllaceae).
Drobny bělenk (Cerastium semidecandrum) je rostlina ze swójby nalikowych rostlinow (Caryophyllaceae).
Engjafræhyrna (fræðiheiti: Cerastium semidecandrum[2]) er einær eða tvíær jurt af hjartagrasaætt. Hún er ættuð frá Evrópu og Vestur-Asíu[3]
Engjafræhyrna (fræðiheiti: Cerastium semidecandrum) er einær eða tvíær jurt af hjartagrasaætt. Hún er ættuð frá Evrópu og Vestur-Asíu
Zandhoornbloem (Cerastium semidecandrum) is een lage, eenjarige plant uit de anjerfamilie (Caryophyllaceae). De soort komt voor van Zuid-Scandinavië tot het Middellandse Zeegebied en oostelijk tot in Rusland, de Kaukasus en Klein-Azië. Ook komt de soort voor in Noord-Afrika. Het aantal chromosomen is 2n=36.
De plant wordt 1–20 cm hoog, heeft geel- tot grasgroene bladeren en is bezet met korte tot 0,3 mm lange klierharen. Ook komen gewone haren voor. Er komen alleen maar bloeiende stengels voor. De nauwelijks 1,5 cm lange bladeren zijn eirond of langwerpig eirond met een meestal stompe of soms spitse top. De schutbladen hebben evenals de kelkbladen een brede, vliezige rand met slechts in het midden een kleine groene vlek. De bloemen zijn 5–7 mm groot. De witte, ondiep ingesneden kroonbladen zijn tot ongeveer 1/8 van de lengte uitgerand en zijn korter of even lang als de kelkbladen. De nagel van het kroonblad is kaal.
De zandhoornbloem bloeit van maart tot juni.
De vruchtsteel is 1-3 keer zo lang als de kelk en na de bloei tot aan de afrijping naar beneden gericht en aan de basis gekromd. De langwerpige tot walsvormige doosvrucht is 4,5-6,5 mm lang en springt met 10 tanden open. De zaden zijn geelachtigbruin en 0,3-0,6 mm lang.
De zandhoornbloem komt voor in open grasvelden, akkerland en langs wegen. De voorkeur gaat uit naar zomers droge, matig voedselrijke, humeuze, losse zandgronden. In Nederland veel in de duinen voorkomend.
Zandhoornbloem (Cerastium semidecandrum) is een lage, eenjarige plant uit de anjerfamilie (Caryophyllaceae). De soort komt voor van Zuid-Scandinavië tot het Middellandse Zeegebied en oostelijk tot in Rusland, de Kaukasus en Klein-Azië. Ook komt de soort voor in Noord-Afrika. Het aantal chromosomen is 2n=36.
De plant wordt 1–20 cm hoog, heeft geel- tot grasgroene bladeren en is bezet met korte tot 0,3 mm lange klierharen. Ook komen gewone haren voor. Er komen alleen maar bloeiende stengels voor. De nauwelijks 1,5 cm lange bladeren zijn eirond of langwerpig eirond met een meestal stompe of soms spitse top. De schutbladen hebben evenals de kelkbladen een brede, vliezige rand met slechts in het midden een kleine groene vlek. De bloemen zijn 5–7 mm groot. De witte, ondiep ingesneden kroonbladen zijn tot ongeveer 1/8 van de lengte uitgerand en zijn korter of even lang als de kelkbladen. De nagel van het kroonblad is kaal.
De zandhoornbloem bloeit van maart tot juni.
De vruchtsteel is 1-3 keer zo lang als de kelk en na de bloei tot aan de afrijping naar beneden gericht en aan de basis gekromd. De langwerpige tot walsvormige doosvrucht is 4,5-6,5 mm lang en springt met 10 tanden open. De zaden zijn geelachtigbruin en 0,3-0,6 mm lang.
Cerastium semidecandrum é uma espécie de planta com flor pertencente à família Caryophyllaceae.
A autoridade científica da espécie é L., tendo sido publicada em Species Plantarum 1: 438, no ano de 1753. Cerastium rotundatum Schur é um sinónimo. O número cromossómico da dase esporofítica é igual a 36.[1]
O seu nome comum é rato-castanho.[2]
Trata-se de uma espécie anual, que cresce até 3 dm de altura. Ocorre em locais abertos e secos, com um solo arenoso ou com um solo calcário. A época de floração dá-se de Abril a Maio. A planta possui flores masculinas e flores femininas, que são polinizadas por insectos. Tem dificuldade em crescer um locais sombrios, preferindo solos com humidade. As folhas e as plantas jovens são comestíveis.[3][4][5]
Trata-se de uma espécie presente no território português, nomeadamente em Portugal Continental.
Em termos de naturalidade é nativa da região atrás indicada.
Não se encontra protegida por legislação portuguesa ou da Comunidade Europeia.
Cerastium semidecandrum é uma espécie de planta com flor pertencente à família Caryophyllaceae.
A autoridade científica da espécie é L., tendo sido publicada em Species Plantarum 1: 438, no ano de 1753. Cerastium rotundatum Schur é um sinónimo. O número cromossómico da dase esporofítica é igual a 36.
O seu nome comum é rato-castanho.
Trata-se de uma espécie anual, que cresce até 3 dm de altura. Ocorre em locais abertos e secos, com um solo arenoso ou com um solo calcário. A época de floração dá-se de Abril a Maio. A planta possui flores masculinas e flores femininas, que são polinizadas por insectos. Tem dificuldade em crescer um locais sombrios, preferindo solos com humidade. As folhas e as plantas jovens são comestíveis.
Vårarv (Cerastium semidecandrum) är en växtart i familjen nejlikväxter.
Wikimedia Commons har media som rör Vårarv.
Vårarv (Cerastium semidecandrum) är en växtart i familjen nejlikväxter.
Cerastium semidecandrum là loài thực vật có hoa thuộc họ Cẩm chướng. Loài này được L. mô tả khoa học đầu tiên năm 1753.[1]
Cerastium semidecandrum là loài thực vật có hoa thuộc họ Cẩm chướng. Loài này được L. mô tả khoa học đầu tiên năm 1753.
_IMG_4928.JPG)
_IMG_4922.JPG)
