nimet breadcrumb-navigoinnissa
Kehruujalkaiset (Embioptera tai Embiidina) on vain noin 300 lajia käsittävä hyönteislahko. Lajien levinneisyys rajoittuu lähinnä maapallon trooppisille ja subtrooppisille alueille. Suomessa kehruujalkaisia ei esiinny.
Kehruujalkaiset ovat pieniä, muodoltaan sylinterimäisiä hyönteisiä, joiden väri vaihtelee ruskeasta mustaan. Naaraat ovat siivettömiä, mutta joidenkin lajien koirailla on siivet. Elinympäristönä ovat labyrinttimäiset käytävät, joita nämä eläimet tekevät maaperään, karikkeeseen tai puiden kaarnan alle. Käytävät vuorataan seitillä, jota erittävät kehruurauhaset sijaitsevat etummaisessa raajaparissa. Tämä on erikoinen anatominen piirre, joka erottaa kehruujalkaiset kaikista muista hyönteislahkoista. Tunneleissa eläimet liikkuvat yhtä sujuvasti etu- ja takaperin. Erikoisena piirteenä aikuisten koiraiden siivet taittuvat tarvittaessa eteenpäin (pään yli) mahdollistaen sujuvan liikkumisen takaperin.
Yhdessä pesätunnelissa elää naaras sekä nuoria yksilöitä (nymfejä). Eri "perheiden" tunnelit voivat kuitenkin yhtyä toisiinsa, vaikka kehruujalkaiset eivät olekaan yhdyskuntahyönteisiä. Aikuiset koiraat eivät syö mitään ja ovat lyhytikäisiä. Joskus naaras saattaa myös syödä koiraan parittelun aikana. Suuosat suuntautuvat eteenpäin ja ovat purevat. Ravinto, jota eläimet tulevat keräämään yöllä tunneliverkoston ulkopuolelta muodostuu lähinnä kuolleesta kasviaineksesta. Naaras munii pesäkäytävän seinämille ja hoivaa jälkikasvuaan. Kehruujalkaisilla on osittainen muodonvaihdos.
Lahko lienee ilmestynyt jurakaudella ja esiintyy runsaana liitukautisessa meripihkassa.
Kehruujalkaiset (Embioptera tai Embiidina) on vain noin 300 lajia käsittävä hyönteislahko. Lajien levinneisyys rajoittuu lähinnä maapallon trooppisille ja subtrooppisille alueille. Suomessa kehruujalkaisia ei esiinny.
Kehruujalkaiset ovat pieniä, muodoltaan sylinterimäisiä hyönteisiä, joiden väri vaihtelee ruskeasta mustaan. Naaraat ovat siivettömiä, mutta joidenkin lajien koirailla on siivet. Elinympäristönä ovat labyrinttimäiset käytävät, joita nämä eläimet tekevät maaperään, karikkeeseen tai puiden kaarnan alle. Käytävät vuorataan seitillä, jota erittävät kehruurauhaset sijaitsevat etummaisessa raajaparissa. Tämä on erikoinen anatominen piirre, joka erottaa kehruujalkaiset kaikista muista hyönteislahkoista. Tunneleissa eläimet liikkuvat yhtä sujuvasti etu- ja takaperin. Erikoisena piirteenä aikuisten koiraiden siivet taittuvat tarvittaessa eteenpäin (pään yli) mahdollistaen sujuvan liikkumisen takaperin.
Yhdessä pesätunnelissa elää naaras sekä nuoria yksilöitä (nymfejä). Eri "perheiden" tunnelit voivat kuitenkin yhtyä toisiinsa, vaikka kehruujalkaiset eivät olekaan yhdyskuntahyönteisiä. Aikuiset koiraat eivät syö mitään ja ovat lyhytikäisiä. Joskus naaras saattaa myös syödä koiraan parittelun aikana. Suuosat suuntautuvat eteenpäin ja ovat purevat. Ravinto, jota eläimet tulevat keräämään yöllä tunneliverkoston ulkopuolelta muodostuu lähinnä kuolleesta kasviaineksesta. Naaras munii pesäkäytävän seinämille ja hoivaa jälkikasvuaan. Kehruujalkaisilla on osittainen muodonvaihdos.
Lahko lienee ilmestynyt jurakaudella ja esiintyy runsaana liitukautisessa meripihkassa.
