nimet breadcrumb-navigoinnissa
Gyrodactylus salaris on pieni kidusmatoihin kuuluva kalojen ulkoloinen (ektoparasiitti), joka enimmäkseen esiintyy makeassa tai murtovedessä elävän lohen iholla. Gyrodactylus salaris -lohiloinen on noin puolen millimetrin pituinen. Se kiinnittyy kalaan ruumiinsa takaosassa olevalla erityisellä kiinnittymiselimellä, haptorilla, jossa on terävät väkäset. Loinen liimautuu suullaan kalan pintaan ja työntää ulos ruokatorvensa (pharynx), joka erittää ruoansulatusnestettä. Loinen imee pintaliman ja liuenneen ihon mahaansa. Tämä aiheuttaa kalan ihoon haavaumia ja leesioita, jotka puolestaan altistavat kalanpoikasen muille infektioille kuten vesihomeelle. Laji voi infektoida myös muita lohikaloja kuten kirjolohta, nieriää ja harjusta.
Itämeren vesistöalueella elävä lohi on vastustuskykyinen Gyrodactylus salaris -loiselle, eikä mato aiheuta sille oireita. Loinen on kuitenkin tuhoisa Atlanttiin laskevien vesistöjen lohille. Koska se ei siedä Atlantin merivettä, se ei luontaisesti leviä joesta toiseen. Kalansiirtojen myötä Gyrodactylus salaris kuitenkin ehti tuhota noin 40 norjalaisen lohijoen lohikannat. Tenojoessa loista ei esiinny, mutta sen siirtyminen esimerkiksi kalastusvälineiden tai kalankasvattamojen kautta Itämeren piiristä on uhka.
Gyrodactylus salaris on pieni kidusmatoihin kuuluva kalojen ulkoloinen (ektoparasiitti), joka enimmäkseen esiintyy makeassa tai murtovedessä elävän lohen iholla. Gyrodactylus salaris -lohiloinen on noin puolen millimetrin pituinen. Se kiinnittyy kalaan ruumiinsa takaosassa olevalla erityisellä kiinnittymiselimellä, haptorilla, jossa on terävät väkäset. Loinen liimautuu suullaan kalan pintaan ja työntää ulos ruokatorvensa (pharynx), joka erittää ruoansulatusnestettä. Loinen imee pintaliman ja liuenneen ihon mahaansa. Tämä aiheuttaa kalan ihoon haavaumia ja leesioita, jotka puolestaan altistavat kalanpoikasen muille infektioille kuten vesihomeelle. Laji voi infektoida myös muita lohikaloja kuten kirjolohta, nieriää ja harjusta.
Itämeren vesistöalueella elävä lohi on vastustuskykyinen Gyrodactylus salaris -loiselle, eikä mato aiheuta sille oireita. Loinen on kuitenkin tuhoisa Atlanttiin laskevien vesistöjen lohille. Koska se ei siedä Atlantin merivettä, se ei luontaisesti leviä joesta toiseen. Kalansiirtojen myötä Gyrodactylus salaris kuitenkin ehti tuhota noin 40 norjalaisen lohijoen lohikannat. Tenojoessa loista ei esiinny, mutta sen siirtyminen esimerkiksi kalastusvälineiden tai kalankasvattamojen kautta Itämeren piiristä on uhka.
