nimet breadcrumb-navigoinnissa
When floating far out on the water, it can be difficult to separate the Lesser Scaup (16 1/2 inches) from its relative, the Greater Scaup (Aythya marila) (18 inches). Males of both species are medium-sized ducks with dark heads and chests, light backs and flanks, and dark tails. A closer look reveals that the Lesser Scaup has a peaked, purple-tinged head and light gray flanks (as opposed to the Greater Scaup, which has a flat-topped, green-tinged head and white flanks). The females of both species (both dark brown) are also difficult to separate, although the female Lesser Scaup tends to be slightly darker brown than the female of the other species. Both species also have blue bills, earning them the nickname “bluebill” with duck hunters. The Lesser Scaup breeds across much of western Canada and Alaska, with smaller breeding populations in the northern Great Plains, in northern portions of the Rocky Mountains, and in the Great Lakes region. Most Lesser Scaups migrate south in winter, when they may be found along the Pacific and Atlantic coasts of the U.S., in the Ohio River Valley, in the interior south and southwest, and south to Mexico, Central America, and the Caribbean. Lesser Scaup are also known to winter in Hawaii. Lesser Scaups breed on fresh or slightly brackish wetlands with marsh grasses. In winter, they may be found in large numbers on large lakes, bays, and reservoirs. Although they may be found in saltwater in winter, Lesser Scaup are somewhat less likely to be seen on the open ocean than the Greater Scaup. This species’ diet primarily consists of invertebrates, such as crustaceans, mollusks, and insects when available. One of several species of “diving ducks” in North America, Lesser Scaups may be observed submerging themselves to feed on invertebrates in the water or on the bottom. In winter, they may also be observed in flocks of many hundreds or thousands of birds on large bodies of water. This species is primarily active during the day.
Pikkulapasotka (Aythya affinis) on pieni, kokonaan sukeltava pohjoisamerikkalainen sorsalintu, joka joskus harhautuu Eurooppaan. Se on havaittu ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2004.[2]
Pikkulapasotkan erottaminen lapasotkasta on vaikeaa. Tärkeimmät erot ovat pään ja nokan muoto: lapasotkan pää on korkein silmän kohdalta, pikkulapasotkan korkein kohta on silmän takana.[3] Yksi erottava tekijä on linnun pituus: pikkulapasotka on vain 38-45 cm pitkä, kun lapasotka on 40–51 cm. Molemmille mainitaan siipien kärkiväliksi 75 cm ja painoksi noin 700 grammaa.
Myös pään kiilto auttaa joskus lajin tunnistamisessa: pikkulapasotkan punasävyä vastaa lapasotkan vihreä sävy. Koiraalla on hyvin tumma kaula ja pää, joka kiiltää hyvässä valossa punertavansävyisenä, valkea vatsa sekä harmaa selkä. Lisäksi sillä on sininen nokka ja keltaiset silmät. Naaras muistuttaa enemmän tukkasotkaa, mutta nokan tyvessä on usein enemmän valkeaa, poskella selvempää vaaleaa kuviointia ja selässä harmaa "huurteinen" väritys.
Pikkusotkan pesimäaluetta ovat järvet ja suolammet Alaskassa ja Kanadan länsiosissa. Laji muuttaa talveksi avoimen Tyynenmeren tuntumaan aina Keski- ja Etelä-Amerikkaan asti.
Pikkulapasotka pesii maassa lähellä rantaa, joskus harvoissa yhdyskunnissa. Munia on tavallisesti 8–11 kappaletta.
Pikkulapasotkan ravintoa ovat pohjasta kalastetut nilviäiset ja vesikasvit.
Pikkulapasotka (Aythya affinis) on pieni, kokonaan sukeltava pohjoisamerikkalainen sorsalintu, joka joskus harhautuu Eurooppaan. Se on havaittu ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2004.
