nimet breadcrumb-navigoinnissa
A small (5 inches) finch, the male American Goldfinch in summer is most easily identified by its bright yellow body; black cap, wings, and tail; and conspicuous white rump patch. Female American Goldfinches are duller yellow overall than males, and lack black on the head. In winter, both sexes become duller yellow-brown on the back, head, and breast. The American Goldfinch breeds across much of the United States and southern Canada. In winter, northerly-breeding populations move south, expanding outside of this species’ breeding range into the coastal southeast, the southwest, northern Mexico, and the coast of California and Oregon. Birds breeding in the mid-latitudes migrate short distances, if at all. American Goldfinches breed in a variety of open habitats, including meadows, bushy fields, and (in modern times) urban and suburban yards. This species utilizes similar types of habitat in winter as it does in summer. American Goldfinches primarily eat seeds, including tree seeds and seeds of weedy groundcover plants. In appropriate habitat, American Goldfinches may be seen perched on the stalks of small plants while eating seeds from pods at the top. Goldfinches are also common feeder birds, and may be observed feeding in mixed groups of finches and other small songbirds. American Goldfinches are primarily active during the day.
Amerikantikli (Spinus tristis) on peippolintuihin kuuluva varpuslintu. Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné vuonna 1758.
Linnun pituus on 11–13 cm ja paino 11–20 g. Juhlapukuinen koiras on kirkkaankeltainen, sillä on musta päälaki ja otsa sekä mustat siivet, joissa on leveät valkoiset juovat. Myös pyrstö on musta, rajoittuen jyrkästi valkoiseen yläperään. Naaras on haileamman keltainen ja siltä puuttuu musta väri päästä. Nuoret linnut ja talvipukuiset koiraat muistuttavat naarasta ja niiltä puuttuu keltainen väri alapuolelta. Nokka on siemensyöjälinnun kartiomainen nokka ja väriltään pinkki lisääntymisaikana ja tummanharmaa talvipuvussa. Koiraan laulu on soinnukasta livertelyä. Lento on aaltoilevaa.
Amerikantikli on heimonsa ainoa laji, jolla on täydellinen ruumiinhöyhenten sulkasato kahdesti vuodessa: syksyllä pesimäalueella ja keväällä talvehtimisalueella. Syksyisessä sulkasadossa vanha lintu vaihtaa myös kaikki siipi- ja pyrstösulat.
Kanadan eteläosat läpi mantereen sekä Yhdysvallat lukuun ottamatta eteläisiä osia. Laji on yleinen ja sen maailman populaation kooksi arvioidaan 24 miljoonaa yksilöä. Se on muuttolintu elinalueensa pohjoisosissa, ja muuttaa talveksi Yhdysvaltojen etelä- ja länsiosiin sekä Keski-Amerikkaan. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Tiklin tavoin suosii puistomaisia metsiä, puutarhoja ja tienvarsien puuryhmiä. Ruokailee pelloilla ja rikkaruohostoissa.
Pesii myöhään kesä-heinäkuussa. Pesä on puun oksalla noin 10 metrin korkeudella. Naaras rakentaa pesän. Munia on 4–6, joita naaras hautoo noin 13 päivää. Koiras käy ruokkimassa hautovaa naarasta siemenpuurolla. Poikaset lähtevät pesästä noin 2 viikon ikäisinä, usein vielä lentokyvyttöminä, ja ne itsenäistyvät noin 1½ kuukauden ikäisinä.
Amerikantikli on pääosin yksiavioinen. Jotkut naaraat kuitenkin pariutuvat uuden koiraan kanssa saatuaan ensimmäisen pesyeen poikaset varttuneiksi, ja tekevät toisen pesyeen tämän uuden koiraan kanssa, jättäen ensimmäisen koiraan huolehtimaan ensimmäisen poikueen kasvattamisesta.
Siemensyöjä, jonka pääasiallista ruokaa ovat muun muassa ohdakkeiden, voikukkien, tulikukan, auringonkukan ja leppien siemenet. Käy talvisin yleisesti lintulaudoilla.
Amerikantikli (Spinus tristis) on peippolintuihin kuuluva varpuslintu. Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné vuonna 1758.
