Hevoskastanjat (Aesculus) on kasvisuku saippuamarjakasvien (Sapindaceae) heimossa. Sukuun kuuluu parisenkymmentä lajia, jotka kasvavat luontaisena Kaakkois-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Himalajalla ja Itä-Aasiassa. Nimensä hevoskastanjat lienevät saaneet siitä, että turkkilaiset käyttivät hevoskastanjansiemeniä hevosten yskänlääkkeenä. Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum) tuli Balkanilta muualle Eurooppaan 1500-luvulla.[1] Hevoskastanjojen lehdet, kukat ja siemenet sisältävät eskuliinia (C15H16O9).
Hevoskastanjat ovat kesävihantia yksikotisia järeitä puita tai joskus myös pensaita. Niiden oksat ja vuosikasvaimet ovat vankkoja. Oksien silmut ovat isoja (3,5 cm) ja tahmeita. Lehdet ovat suuria (20–30 cm), pitkäruotisia, vastakkaisia, isolapaisia ja sormilehdykkäisiä. Alkukesällä huomiota herättävä on kartiomainen kukinto, joka on suuri ja pysty (20–30 cm). Piikkipallomainen hedelmä on paksuseinäinen, nahkea kota, jossa on yksi tai kaksi isoa (2–4 cm), ruskeaa pähkinämäistä ihmisravinnoksi kelpaamatonta siementä.
Etelä-Suomessa menestyy hyvin balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum). Sen kukat touko-kesäkuussa ovat valkoisia ja keskeltä kellertäviä. Myös punertavakukkainen punahevoskastanja (Aesculus × carnea) on menestynyt etelä- ja lounaisrannikolla. Se on selvästi pienempi kuin (balkanin)hevoskastanja ja sen talvisilmut ovat heikosti tahmeat. Keltahevoskastanjakin (Aesculus octandra) on menestynyt aivan eteläisessä Suomessa.
Hevoskastanjat (Aesculus) on kasvisuku saippuamarjakasvien (Sapindaceae) heimossa. Sukuun kuuluu parisenkymmentä lajia, jotka kasvavat luontaisena Kaakkois-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Himalajalla ja Itä-Aasiassa. Nimensä hevoskastanjat lienevät saaneet siitä, että turkkilaiset käyttivät hevoskastanjansiemeniä hevosten yskänlääkkeenä. Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum) tuli Balkanilta muualle Eurooppaan 1500-luvulla. Hevoskastanjojen lehdet, kukat ja siemenet sisältävät eskuliinia (C15H16O9).