nimet breadcrumb-navigoinnissa
Harmaaorava (Sciurus carolinensis) on Pohjois-Amerikasta Eurooppaan levinnyt jyrsijä.
Harmaaorava on väriltään pääosin harmaa. Turkin selkäpuolella on hajanaisia, ruosteenruskeita karvoja. Vatsa on väriltään vaaleampi. Harmaaorava on pituudeltaan noin 20–31 senttiä, ja sen häntä on lähes ruumiin pituinen, noin 20–25-senttinen. Aikuinen yksilö painaa 510–700 grammaa.
Harmaaorava on peräisin Yhdysvaltain ja Kanadan itäisistä osavaltioista ja territorioista. Niiltä laji on levinnyt ihmisen mukana Pohjois-Amerikan länsiosiin, Etelä-Afrikkaan, Australiaan ja moniin Euroopan valtioihin, kuten Britanniaan ja Italiaan.[1] Isossa-Britanniassa se on vieraslajina lähes syrjäyttänyt eurooppalaisen oravan (Sciurus vulgaris). Harmaaorava onkin luokiteltu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.[2]
Pariutumishaluinen harmaaoravanaaras levittää hormonipitoisia eritteitä ympäri elinaluettaan. Sen tuoksu saattaa houkutella paikalle jopa 30 urostalähde?. Ne ajavat naarasta takaa, kunnes voimakkain uros voittaa kisan ja parittelee naaraan kanssa. Onnistuneen parittelun jälkeen naaras rakentaa poikaspesän, johon se synnyttää jälkeläisensä.
Vastasyntyneet poikaset käyttävät ravinnokseen emon maitoa ja ne ovat valmiita jättämään pesän seitsemän viikon ikäisenä. Nuoret oravat joutuvat kuitenkin helposti petojen saaliiksi. Nuoret yksilöt ovat myös hyvin leikkisiä. Tämän käyttäytymisen uskotaan kehittävän eläimen selviämistaitoja. Poikaset itsenäistyvät lopullisesti noin puolivuotiaina.
Harmaaoravat käyttävät mieluiten ravinnokseen pähkinöitä ja tammenterhoja, joiden kuorien avaamiseen niiden etuhampaat soveltuvat hyvin. Syksyisin orava kätkee talvea varten ravintoa, joita se ei heti tarvitse. Kätköt orava löytää muistinsa ja hajuaistinsa avulla. Oravat syövät myös hedelmiä ja puiden mahlaa kun niitä on saatavilla. Joskus ne ryöstävät myös linnunpesiä.
Harmaaorava (Sciurus carolinensis) on Pohjois-Amerikasta Eurooppaan levinnyt jyrsijä.
