dcsimg

Lifespan, longevity, and ageing

tarjonnut AnAge articles
Maximum longevity: 9.6 years (captivity)
lisenssi
cc-by-3.0
tekijänoikeus
Joao Pedro de Magalhaes
muokkaaja
de Magalhaes, J. P.
kumppanisivusto
AnAge articles

Siperianmaaorava

tarjonnut wikipedia FI

Siperianmaaorava (Tamias sibiricus) on maaoravien sukuun kuuluva jyrsijälaji. Se on sukunsa ainoa Amerikan mantereen ulkopuolella elävä laji.

Tuntomerkit

Täysikasvuisen siperianmaaoravan ruumis on 13–16 senttimetriä pitkä, eli eläin on huomattavasti tavallista oravaa pienempi. Selässä sillä kulkee pituussuunnassa viisi tummanruskeaa raitaa, joiden välit ovat vaaleat tai ruosteenruskeat. Vatsapuolella on myös harmaata sekä hieman valkoista. Poskipussit ovat sisäiset ja tuuhea häntä on lähes ruumiin mittainen.

Levinneisyys

Siperianmaaoravan levinneisyys ulottuu Luoteis-Venäjältä Äänisen itäpuolelta tundran eteläpuoliseen Siperiaan, Japaniin ja Koreaan saakka. Laji on saattanut aiemmin elää myös Ruotsissa ja Suomessa.[3][4] Kirjallisuudessa on mainittu havainnot Ruotsin Taalainmaalta 1700-luvun lopulta ja Suomen Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta 1800-luvun lopulta. Museonäytteitä tai muita varmoja todisteita ei kuitenkaan ole säilynyt.[4]

Siperianmaaorava viihtyy taigametsissä, etenkin niiden hakkuualueilla, aroalueen metsäsaarekkeissa ja jokivarsien pensaikoissa. Se elää havu- ja sekametsissä, joiden ruohokasvillisuus on runsas.

Siperianmaaoravaa on alettu pitää myös lemmikkieläimenä.

Ravinto

Siperianmaaorava syö lähinnä havupuiden siemeniä, mutta se voi käyttää ravinnokseen myös lehtipuiden siemeniä ja pähkinöitä. Lemmikkinä orava syö suurin piirtein samaa ruokaa kuin esimerkiksi hamsterit, eli siemensekoitusta. Sille voi antaa myös pieniä määriä hedelmiä mutta ei liikaa, koska ne voivat aiheuttaa ruoansulatusongelmia ja kipuja.

Lisääntyminen

Siperianmaaoravat saavuttavat sukukypsyyden 8–12 kuukauden ikäisinä, ja normaalisti ne saavat vain yhden poikueen vuodessa. Naaraalla on ensimmäinen kiimapäivä yleensä tammi-maaliskuun välisenä aikana. Se ilmoittaa kiimastaan korvia vihlovalla piipityksellä. Jos pariutumista ei tapahdu kiiman aikana, se uusiutuu 10 päivän kuluttua ensimmäisestä. Naaras kantaa noin kuukauden ajan ja synnyttää 1–13 poikasta, mutta useimmiten määrä on 2–5 poikasta.

Elintavat

Siperianmaaorava liikkuu päiväsaikaan. Se herää varhain aamusta ja touhuaa aktiivisesti koko päivän, jonka jälkeen se käpertyy pesäkoloonsa nukkumaan illalla kello kuuden ja kahdeksan välillä. Syksyllä talven lähestyessä siperianmaaorava alkaa kerätä talvivarastoja, ja iltojen pimetessä se nukkuu joka päivä hieman enemmän. Luonnossa se horrostaa koko talven[4] eli viidestä kuuteen kuukautta. Lemmikki ei nuku talviunta lämmitetyissä huonetiloissa, sillä sen on välillä herättävä syömään talvivarastojaan.

Lähteet

  • WSOY: Suuri eläinkirja

Viitteet

  1. Tsytsulina, K., Formozov, N., Shar, S., Lkhagvasuren, D. & Sheftel, B.: Tamias sibiricus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Tamias sibiricus (TSN 632477) itis.gov. Viitattu 23.6.2011. (englanniksi)
  3. Haukkovaara, Olli: Suomessa tavatut nisäkäslajit (versio 5.0 - 25.11.1997) Metla.fi. 26.11.1997. Suomen Nisäkästieteellinen Seura ry. Viitattu 11.4.2011.
  4. a b c Haukkovaara, Olli: Kysymyksiä ja vastauksia – siperianmaaorava Metla.fi. 26.11.1997. Suomen Nisäkästietellinen Seura ry. Viitattu 11.4.2011.

Aiheesta muualla

lisenssi
cc-by-sa-3.0
tekijänoikeus
Wikipedian tekijät ja toimittajat
alkuperäinen
käy lähteessä
kumppanisivusto
wikipedia FI

Siperianmaaorava: Brief Summary

tarjonnut wikipedia FI

Siperianmaaorava (Tamias sibiricus) on maaoravien sukuun kuuluva jyrsijälaji. Se on sukunsa ainoa Amerikan mantereen ulkopuolella elävä laji.

lisenssi
cc-by-sa-3.0
tekijänoikeus
Wikipedian tekijät ja toimittajat
alkuperäinen
käy lähteessä
kumppanisivusto
wikipedia FI