nimet breadcrumb-navigoinnissa
Siperianmaaorava (Tamias sibiricus) on maaoravien sukuun kuuluva jyrsijälaji. Se on sukunsa ainoa Amerikan mantereen ulkopuolella elävä laji.
Täysikasvuisen siperianmaaoravan ruumis on 13–16 senttimetriä pitkä, eli eläin on huomattavasti tavallista oravaa pienempi. Selässä sillä kulkee pituussuunnassa viisi tummanruskeaa raitaa, joiden välit ovat vaaleat tai ruosteenruskeat. Vatsapuolella on myös harmaata sekä hieman valkoista. Poskipussit ovat sisäiset ja tuuhea häntä on lähes ruumiin mittainen.
Siperianmaaoravan levinneisyys ulottuu Luoteis-Venäjältä Äänisen itäpuolelta tundran eteläpuoliseen Siperiaan, Japaniin ja Koreaan saakka. Laji on saattanut aiemmin elää myös Ruotsissa ja Suomessa.[3][4] Kirjallisuudessa on mainittu havainnot Ruotsin Taalainmaalta 1700-luvun lopulta ja Suomen Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta 1800-luvun lopulta. Museonäytteitä tai muita varmoja todisteita ei kuitenkaan ole säilynyt.[4]
Siperianmaaorava viihtyy taigametsissä, etenkin niiden hakkuualueilla, aroalueen metsäsaarekkeissa ja jokivarsien pensaikoissa. Se elää havu- ja sekametsissä, joiden ruohokasvillisuus on runsas.
Siperianmaaoravaa on alettu pitää myös lemmikkieläimenä.
Siperianmaaorava syö lähinnä havupuiden siemeniä, mutta se voi käyttää ravinnokseen myös lehtipuiden siemeniä ja pähkinöitä. Lemmikkinä orava syö suurin piirtein samaa ruokaa kuin esimerkiksi hamsterit, eli siemensekoitusta. Sille voi antaa myös pieniä määriä hedelmiä mutta ei liikaa, koska ne voivat aiheuttaa ruoansulatusongelmia ja kipuja.
Siperianmaaoravat saavuttavat sukukypsyyden 8–12 kuukauden ikäisinä, ja normaalisti ne saavat vain yhden poikueen vuodessa. Naaraalla on ensimmäinen kiimapäivä yleensä tammi-maaliskuun välisenä aikana. Se ilmoittaa kiimastaan korvia vihlovalla piipityksellä. Jos pariutumista ei tapahdu kiiman aikana, se uusiutuu 10 päivän kuluttua ensimmäisestä. Naaras kantaa noin kuukauden ajan ja synnyttää 1–13 poikasta, mutta useimmiten määrä on 2–5 poikasta.
Siperianmaaorava liikkuu päiväsaikaan. Se herää varhain aamusta ja touhuaa aktiivisesti koko päivän, jonka jälkeen se käpertyy pesäkoloonsa nukkumaan illalla kello kuuden ja kahdeksan välillä. Syksyllä talven lähestyessä siperianmaaorava alkaa kerätä talvivarastoja, ja iltojen pimetessä se nukkuu joka päivä hieman enemmän. Luonnossa se horrostaa koko talven[4] eli viidestä kuuteen kuukautta. Lemmikki ei nuku talviunta lämmitetyissä huonetiloissa, sillä sen on välillä herättävä syömään talvivarastojaan.
Siperianmaaorava (Tamias sibiricus) on maaoravien sukuun kuuluva jyrsijälaji. Se on sukunsa ainoa Amerikan mantereen ulkopuolella elävä laji.
