nimet breadcrumb-navigoinnissa
Vesivaletarhakäärmeet[1] (Homalopsidae) on käärmeiden heimo, jota aiemmin pidettiin tarhakäärmeiden (Colubridae) alaheimona.[2] Heimolle ominainen piirre ovat niiden sieraimet, jotka ovat läpälliset ja sijaitsevat kuonon yläpinnalla. Vesivaletarhakäärmeitä tavataan Intiasta ja Kiinasta aina Uuteen-Guineaan ja Pohjois-Australiaan asti ulottuvalla alueella. Ne elävät vedessä, ja niiden elinympäristöön kuuluvat sekä makeat että suolaiset vesistöt, kuten lammikot, joet ja jokisuut.[1][3] Vesivaletarhakäärmeet suosivat matalia ja mutapohjaisia vesiä. Ne ovat aktiivisia öisin ja hankkivat tuolloin ravintonsa. Vesivaletarhakäärmeiden koko vaihtelee pienestä Myron richardsoniista 1,4 metriä pitkäksi kasvavaan intianvesikäärmeeseen (Homalopsis buccata). Kaikki lajit synnyttävät eläviä poikasia, tyypillisesti 5–15 poikuetta kohti.[3]
Vesivaletarhakäärmeet (Homalopsidae) on käärmeiden heimo, jota aiemmin pidettiin tarhakäärmeiden (Colubridae) alaheimona. Heimolle ominainen piirre ovat niiden sieraimet, jotka ovat läpälliset ja sijaitsevat kuonon yläpinnalla. Vesivaletarhakäärmeitä tavataan Intiasta ja Kiinasta aina Uuteen-Guineaan ja Pohjois-Australiaan asti ulottuvalla alueella. Ne elävät vedessä, ja niiden elinympäristöön kuuluvat sekä makeat että suolaiset vesistöt, kuten lammikot, joet ja jokisuut. Vesivaletarhakäärmeet suosivat matalia ja mutapohjaisia vesiä. Ne ovat aktiivisia öisin ja hankkivat tuolloin ravintonsa. Vesivaletarhakäärmeiden koko vaihtelee pienestä Myron richardsoniista 1,4 metriä pitkäksi kasvavaan intianvesikäärmeeseen (Homalopsis buccata). Kaikki lajit synnyttävät eläviä poikasia, tyypillisesti 5–15 poikuetta kohti.
