Värimorsinko eli morsinko[2] (Isatis tinctoria) on kaksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi. Sitä on viljelty värikasvina siitä saatavan sinisen, kasvivärjäyksessä käytettävän väriaineen vuoksi. Lajin latinankielinen nimi tinctoria viittaa värjäyskäyttöön.
Värimorsinko kasvaa villinä Kaukasuksella ja isoissa osissa Aasiaa, mutta viljelyjäänteenä sitä löytyy liki koko Euroopasta. Suomessa kasvi kasvaa luonnonvaraisena Saaristomeren alueella, Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoilla. Se viihtyy kivi-, sora- ja hiekkarannoilla. Suomessa luonnonvarainen värimorsinko on harvinainen.
Eurooppalaiset veivät värimorsingon Pohjois-Amerikkaan 1700-luvulla, ja kasvi on levinnyt siellä rikkaruohoksi asti.[3]
Värimorsingon varsi on jäykkä ja haarainen, kukat keltaisissa kukinnoissa. Se muistuttaa ulkonäöltään rypsiä, mutta tarkkaan katsoen kukkien terälehdet ovat teräväkärkisemmät, ja heteet selvemmin esillä.
Sininen väriaine on kasvikunnassa harvinaista. Värimorsingon siemeniä löytyy jo kivikauden asutuksen jäljiltä.
Sininen väriaine on värimorsingossa värittömän indikaanin muodossa olevaa indigo-väriaineen esiastetta. Aidosta indigokasvista saadaan syvempi sininen kuin värimorsingosta, mutta värimorsingon sininen on kestävämpää. Kun eurooppalaiset löysivät meritien Intiaan, indigon tuonti syrjäytti kotimaisen värimorsingon kysynnän.[4]
Värimorsinko eli morsinko (Isatis tinctoria) on kaksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi. Sitä on viljelty värikasvina siitä saatavan sinisen, kasvivärjäyksessä käytettävän väriaineen vuoksi. Lajin latinankielinen nimi tinctoria viittaa värjäyskäyttöön.
