Nivelmadot (Annelida) on yksi eläinkunnan pääjaksoista, johon kuuluvat muun muassa juotikkaat ja lierot. Ensimmäiset nivelmadot ilmaantuivat prekambrikauden lopussa, ja nykyään nivelmadoista tunnetaan yhteensä noin 15 000 lajia. Suomesta nivelmatoja tunnetaan 179 lajin verran.[1]
Perustyypissä jokaisessa jaokkeessa on sivulla kaksiosaiset sukasekkaat jalakkeet eli parapodit. Ruumista peittävän epiteelin pinnalla on ohut kutikula ja alla rengas- ja pitkittäislihasten kerros. Ruumiinontelo on yleensä hyvin kehittynyt, ruoansulatuskanava suora ja verisuonisto umpinainen. Nivelmadoilla ei ole sydäntä. Hengityseliminä ovat iho tai kidukset. Kussakin jaokkeessa on erityseliminä nefridioputket. Nivelmatojen hermosto on rakenteeltaan tikapuumainen, ja sen etupäässä on kaksi suurta hermosolua, jotka muistuttavat alkeellisia aivoja. Nivelmatojen verenkierto on suljettu, ja verenkiertoelimistö muodostuu sykkivistä verisuonista. Niiden hengityselimistönä toimii iho. Joillakin lajeilla on alkeellisia valonaistimia. Sukupuolirauhasten määrä vaihtelee, ja jotkin lajit ovat kaksineuvoisia.
Nivelmadot elävät vedessä tai kosteassa maassa lahonsyöjinä tai petoina, ja niissä on myös loisia. Nivelmatoluokkia on kolme; harvasukasmadot, monisukasmadot ja juotikkaat. Tutuin nivelmato on kastemato, joka kuuluu harvasukasmatoihin. Osa nivelmadoista on kaksineuvoisia, eli suvullisessa lisääntymisessä yksilöt voivat olla sekä koiraita että naaraita. Jotkin lajit lisääntyvät suvuttomasti jakautumalla.
Lukion oppikirja: BIOS 1, Eliömaailma 5.-6. painos, 2009, sivu 93.
Nivelmadot (Annelida) on yksi eläinkunnan pääjaksoista, johon kuuluvat muun muassa juotikkaat ja lierot. Ensimmäiset nivelmadot ilmaantuivat prekambrikauden lopussa, ja nykyään nivelmadoista tunnetaan yhteensä noin 15 000 lajia. Suomesta nivelmatoja tunnetaan 179 lajin verran.
