Meksikonsusi[1] (Canis lupus baileyi) on äärimmäisen uhanalainen suden alalaji.
Meksikonsusi on pienikokoisin Pohjois-Amerikan harmaasusien alalajeista. Se jää säkäkorkeudeltaan alle 80 cm:iin, ja pituus on yleensä alle 135 cm. Painoa kertyy 25-45 kiloa. Meksikonsuden pään ja silmien muoto lienee sen paras tuntomerkki; kuono on sudelle lyhyt ja leveä, korvat ovat suuret ja kärjistä pallomaisen pyöreät ja silmät ovat suuret, ja yläluomen paksuus saa aikaan ilmeen, jonka ihminen voisi mieltää huolestuneen näköiseksi. Turkinväri on yleensä punertavan oranssi, ja selässä on vaaleanharmaan ja mustan kirjava satulamainen kuvio. Meksikonsudet voivat olla myös kellertäviä ja harmaita. Pienestä koostaan huolimatta meksikonsusi on ruumiinmuodoltaan vanttera, useimmiten melko leveäselkäinen ja lyhytjalkainenkin.
Meksikonsuden alkuperäistä elinaluetta oli Meksiko ja Yhdysvaltojen eteläosat: Arizonan, New Mexicon ja Teksasin osavaltiot. Sitä vainottiin järjestelmällisesti 1800-luvulla mm. myrkkysyöttien avulla. Eläintarhoissa on nykyisin noin 150 yksilöä.[2] On kiistanalaista, onko tätä alalajia enää olemassa luonnossa: IUCN:n raportissa sitä ei pidetä alalajina vaan populaationa, ja Meksikon populaation todetaan kadonneen luonnosta. [3] ITIS pitää meksikonsutta alalajina.[4]
Meksikonsusi syö valkohäntäpeuroja ja pienempiä nisäkkäitä.
Meksikonsusi (Canis lupus baileyi) on äärimmäisen uhanalainen suden alalaji.
