dcsimg

Luhtavilla ( Fince )

wikipedia FI tarafından sağlandı
 src=
oikea

Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) on soilla kasvava monivuotinen, tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jonka tähkät muuttuvat kuihduttuaan villaviksi tupsuiksi.[2][3]

Ulkonäkö ja koko

Luhtavilla kasvaa 40–60 cm korkeaksi. Varsi alaosasta liereä, täyteinen ja jäykkä, noin 1,5 mm paksu. Juurakko rönsylevä, löyhästi mätästävä ja laajoja kasvustoja muodostava.[2][3]

Sen tyvitupet ruskeat tai mustat, useimmiten selvästi punertavat. Sen lehdet ovat tummanvihreät, ruodittomat, tupelliset, vartta lyhyemmät, 2–4 mm leveät ja hiukan kourumaiset. Kärkiosasta kolmisärmäiset. Ylin kasvulehti varren puolivälissä tai ylempänä, kukinnon tyvellä on 1–2 tukilehteä.[2][3]

Kukinnossa on tavallisesti 3–5 tähkää, luhtavillaa kutsutaankin joissakin murteissa monitähkävillaksi. Kukinnon asento on nuokkuva, ja kuihtuneen kukinnon valkeat haituvat ovat 3–5 cm pitkät. Tähkäperät jopa kolme senttiä pitkät, sileät. Tähkäsuomut ruskehtavia, kalvolaitaisia, noin 6 mm pitkiä. Kaksineuvoisessa kukassa heteitä kolme, emissä kolme luottia. Kukissa on karvamaisia kehäsukasia yli kymmenen, sukaset jopa 5 cm pituiset, sileät ja valkoiset. Kukkii kesä-heinäkuussa.[2][3]

Hedelmä on pähkylä joka on kolmisärmäinen.[2][3]

Luhtavilla muistuttaa tupasvillaa, mutta tupasvillalla on kukinnossaan vain yksi tähkä.[2][3]

Levinneisyys

Luhtavillan nimialalajia tavataan koko Euroopassa, alalajia subarcticum Pohjoismaissa, Siperiassa ja Alaskassa, ja kolmatta alalajia scabriusculum Aasian koillisosassa sekä Pohjois-Amerikassa.[4] Suomessa se on yleinen koko maassa.[2][3][5]

Kasvupaikka

Luhtavillaa tavataan runsaana erilaisilla kosteilla ja märillä paikoilla, kuten ojissa, nevoilla, avosoiden rimpipinnoilla ja luhtarannoilla, missä kasvualusta pysyy kosteana koko kasvukauden.[2][3]

Käyttö

Luhtavillan juuria on kokeiltu hätäravintona. Sen haituvat toimivat sytykkeinä.[6] Ainakin Ruotsissa sitä on käytetty myös tyynyjen täytteenä.[4]

Lähteet

  1. Lansdown, R.V.: Eriophorum angustifolium IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.11.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
  3. a b c d e f g h Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) pinkka.helsinki.fi. Viitattu 11.11.2017.
  4. a b Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.10.2008. (ruotsiksi)
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Luhtavillan (Eriophorum angustifolium) levinneisyys Suomessa Viitattu 11.11.2017.
  6. Björn (Nalle) Corander - Luhtavilla - Eriophorum angustifolium

Aiheesta muualla

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
lisans
cc-by-sa-3.0
telif hakkı
Wikipedian tekijät ja toimittajat
orijinal
kaynağı ziyaret et
ortak site
wikipedia FI

Luhtavilla: Brief Summary ( Fince )

wikipedia FI tarafından sağlandı
 src= oikea

Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) on soilla kasvava monivuotinen, tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jonka tähkät muuttuvat kuihduttuaan villaviksi tupsuiksi.

lisans
cc-by-sa-3.0
telif hakkı
Wikipedian tekijät ja toimittajat
orijinal
kaynağı ziyaret et
ortak site
wikipedia FI