Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) on soilla kasvava monivuotinen, tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jonka tähkät muuttuvat kuihduttuaan villaviksi tupsuiksi.[2][3]
Luhtavilla kasvaa 40–60 cm korkeaksi. Varsi alaosasta liereä, täyteinen ja jäykkä, noin 1,5 mm paksu. Juurakko rönsylevä, löyhästi mätästävä ja laajoja kasvustoja muodostava.[2][3]
Sen tyvitupet ruskeat tai mustat, useimmiten selvästi punertavat. Sen lehdet ovat tummanvihreät, ruodittomat, tupelliset, vartta lyhyemmät, 2–4 mm leveät ja hiukan kourumaiset. Kärkiosasta kolmisärmäiset. Ylin kasvulehti varren puolivälissä tai ylempänä, kukinnon tyvellä on 1–2 tukilehteä.[2][3]
Kukinnossa on tavallisesti 3–5 tähkää, luhtavillaa kutsutaankin joissakin murteissa monitähkävillaksi. Kukinnon asento on nuokkuva, ja kuihtuneen kukinnon valkeat haituvat ovat 3–5 cm pitkät. Tähkäperät jopa kolme senttiä pitkät, sileät. Tähkäsuomut ruskehtavia, kalvolaitaisia, noin 6 mm pitkiä. Kaksineuvoisessa kukassa heteitä kolme, emissä kolme luottia. Kukissa on karvamaisia kehäsukasia yli kymmenen, sukaset jopa 5 cm pituiset, sileät ja valkoiset. Kukkii kesä-heinäkuussa.[2][3]
Hedelmä on pähkylä joka on kolmisärmäinen.[2][3]
Luhtavilla muistuttaa tupasvillaa, mutta tupasvillalla on kukinnossaan vain yksi tähkä.[2][3]
Luhtavillan nimialalajia tavataan koko Euroopassa, alalajia subarcticum Pohjoismaissa, Siperiassa ja Alaskassa, ja kolmatta alalajia scabriusculum Aasian koillisosassa sekä Pohjois-Amerikassa.[4] Suomessa se on yleinen koko maassa.[2][3][5]
Luhtavillaa tavataan runsaana erilaisilla kosteilla ja märillä paikoilla, kuten ojissa, nevoilla, avosoiden rimpipinnoilla ja luhtarannoilla, missä kasvualusta pysyy kosteana koko kasvukauden.[2][3]
Luhtavillan juuria on kokeiltu hätäravintona. Sen haituvat toimivat sytykkeinä.[6] Ainakin Ruotsissa sitä on käytetty myös tyynyjen täytteenä.[4]
Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) on soilla kasvava monivuotinen, tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jonka tähkät muuttuvat kuihduttuaan villaviksi tupsuiksi.