nomes no trilho de navegação
Litulaukat (Alliaria) on ristikukkaiskasvien (Brassicaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun luetaan nykyisin kuuluvaksi kolme lajia. Sukuun on kuvattu aikojen kuluessa monia muitakin lajeja, mutta ne on sittemmin todettu samoiksi jonkin jo aiemmin kuvatun lajin kanssa.[1]
Litulaukat ovat kaksivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden varret ovat pystyjä, lähes kaljuja sekä haarattomia tai haarovia. Lehdet ovat suuria, herttamaisia, lähes kaljuja sekä saha- tai mutkalaitaisia. Litulaukkojen kukat ovat yksittäin tai runsashaaraisissa tertuissa. Kukkien terälehdet ovat valkoiset ja verholehdet ulkonevat. Emien vartalot ovat lyhyitä. Lidut ovat 4–6 cm pitkiä, kapeita ja nelikulmaisia.[2]
Litulaukoille tyypillistä on valkosipulimainen tuoksu, joka nousee voimakkaimmin esiin kasvia hienonnettaessa[2]. Litulaukkojen (Alliaria) suvun tieteellinen nimikin on juonnettu laukkojen (Allium) suvun tieteellisestä nimestä[2]. Litulaukat eivät kuitenkaan ole kovin läheistä sukua laukoille, sillä ne kuuluvat eri luokkiin; litulaukat ovat kaksisirkkaisia ristikukkaiskasveja ja laukat ovat yksisirkkaisia sipulikasveja.
Suvun lajeista Suomessa[3] ja Ruotsissa[2] tavataan ainoastaan yhtä: litulaukkaa (Alliaria petiolata). Sitä tavataan Suomessa lähinnä vain Helsingin ja Turun ympäristössä sekä Ahvenanmaalla[4]. Litulaukka on kuitenkin Helsingissäkin melko yleinen.
Litulaukat (Alliaria) on ristikukkaiskasvien (Brassicaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun luetaan nykyisin kuuluvaksi kolme lajia. Sukuun on kuvattu aikojen kuluessa monia muitakin lajeja, mutta ne on sittemmin todettu samoiksi jonkin jo aiemmin kuvatun lajin kanssa.
Litulaukat ovat kaksivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden varret ovat pystyjä, lähes kaljuja sekä haarattomia tai haarovia. Lehdet ovat suuria, herttamaisia, lähes kaljuja sekä saha- tai mutkalaitaisia. Litulaukkojen kukat ovat yksittäin tai runsashaaraisissa tertuissa. Kukkien terälehdet ovat valkoiset ja verholehdet ulkonevat. Emien vartalot ovat lyhyitä. Lidut ovat 4–6 cm pitkiä, kapeita ja nelikulmaisia.
Litulaukoille tyypillistä on valkosipulimainen tuoksu, joka nousee voimakkaimmin esiin kasvia hienonnettaessa. Litulaukkojen (Alliaria) suvun tieteellinen nimikin on juonnettu laukkojen (Allium) suvun tieteellisestä nimestä. Litulaukat eivät kuitenkaan ole kovin läheistä sukua laukoille, sillä ne kuuluvat eri luokkiin; litulaukat ovat kaksisirkkaisia ristikukkaiskasveja ja laukat ovat yksisirkkaisia sipulikasveja.
Suvun lajeista Suomessa ja Ruotsissa tavataan ainoastaan yhtä: litulaukkaa (Alliaria petiolata). Sitä tavataan Suomessa lähinnä vain Helsingin ja Turun ympäristössä sekä Ahvenanmaalla. Litulaukka on kuitenkin Helsingissäkin melko yleinen.
