Clostridium difficile (CDF) on grampositiivinen, sauvanmuotoinen anaerobinen bakteeri. Se voi aiheuttaa muun muassa ohut- ja paksusuolen tulehdusta, jos suoliston normaalifloora tuhoutuu antibioottikuurin yhteydessä. Oireena voi olla vaikeahoitoinen, huonokuntoisilla kuolemaan johtava veriripuli. Kuolleisuus on 10–12 prosenttia.[1]
Bakteeri leviää erityisesti sairaaloissa. Se leviää kosketustartuntana, joten muun muassa tiukennettu käsihygienia voi jarruttaa epidemian leviämistä. Käsihuuhteet eivät tehoa siihen, vaan kädet on pestävä saippualla ja vedellä.[2] Jälkiseurauksena taudista voi olla suoliston vaurioituminen ja reuma.[1] Taudin vakavin muoto on pseudomembranoottinen enterokoliitti, jossa suolistossa on katteisia, tulehtuneita alueita. Vaikeammissa tapauksissa hoitona käytetään lähinnä suun kautta metronidatsolia[2] ja toissijaisesti vankomysiinia, muita hoitovaihtoehtoja ovat uusi (2011) erittäin kallis antibiootti fidaksomisiini (fidaksomysiini), ulosteensiirto[1] tai henkeä uhkaavassa tilassa jopa paksusuolen poisto leikkauksella.[2]
C. difficile on sukua botulismia aiheuttavalle Clostridium botulinum -bakteerille. Antibiootit eivät tehoa siihen.[1] Bakteeri muodostaa itiöitä, joista osa tuottaa ripulin aiheuttavia toksiineja. Entistä vaikeampaa tautimuotoa aiheuttava uusi C. difficile -kanta (PCR ribotyyppi 027) tuottaa entisiin verrattuna moninkertaisen määrän toksiineja ja on vastustuskykyinen kinoliryhmän mikrobilääkkeille.[2]
Ruokavalion trehaloosi-sokerit voivat lisätä C. difficilen aiheuttaman suolistotulehduksen vakavuutta.[3]
Clostridium difficile (CDF) on grampositiivinen, sauvanmuotoinen anaerobinen bakteeri. Se voi aiheuttaa muun muassa ohut- ja paksusuolen tulehdusta, jos suoliston normaalifloora tuhoutuu antibioottikuurin yhteydessä. Oireena voi olla vaikeahoitoinen, huonokuntoisilla kuolemaan johtava veriripuli. Kuolleisuus on 10–12 prosenttia.
Bakteeri leviää erityisesti sairaaloissa. Se leviää kosketustartuntana, joten muun muassa tiukennettu käsihygienia voi jarruttaa epidemian leviämistä. Käsihuuhteet eivät tehoa siihen, vaan kädet on pestävä saippualla ja vedellä. Jälkiseurauksena taudista voi olla suoliston vaurioituminen ja reuma. Taudin vakavin muoto on pseudomembranoottinen enterokoliitti, jossa suolistossa on katteisia, tulehtuneita alueita. Vaikeammissa tapauksissa hoitona käytetään lähinnä suun kautta metronidatsolia ja toissijaisesti vankomysiinia, muita hoitovaihtoehtoja ovat uusi (2011) erittäin kallis antibiootti fidaksomisiini (fidaksomysiini), ulosteensiirto tai henkeä uhkaavassa tilassa jopa paksusuolen poisto leikkauksella.
C. difficile on sukua botulismia aiheuttavalle Clostridium botulinum -bakteerille. Antibiootit eivät tehoa siihen. Bakteeri muodostaa itiöitä, joista osa tuottaa ripulin aiheuttavia toksiineja. Entistä vaikeampaa tautimuotoa aiheuttava uusi C. difficile -kanta (PCR ribotyyppi 027) tuottaa entisiin verrattuna moninkertaisen määrän toksiineja ja on vastustuskykyinen kinoliryhmän mikrobilääkkeille.
Ruokavalion trehaloosi-sokerit voivat lisätä C. difficilen aiheuttaman suolistotulehduksen vakavuutta.
