Silmälasikaimaani (Caiman crocodilus) on alligaattorien heimoon kuuluva kaimaanilaji.
Silmälasikaimaanikoiras kasvaa kaksi- tai jopa kolmimetriseksi, naaras on pituudeltaan korkeintaan kaksimetrinen. Painoa voi olla jopa 300 kiloa. Nuoret kaimaanit ovat keltaisia, mutta vanhetessaan kuviot tummenevat. Aikuisen väritys, koko ja kallon muoto vaihtelevat asuinseudun mukaan, mutta silmälasikaimaanit ovat yleisväriltään selästä oliivinvihreitä. Selässä on tummia, epäselviä poikkijuovia, sen kyljet ovat harmaankirjavat ja vatsapuoli kellanvihreä. Silmälasikaimaanilla kulkee kuonon tyvestä luinen harjanne, joka reunustaa myös silmiä. Harjanne muistuttaa silmälasinsankoja, josta laji on saanut nimensä.
Silmälasikaimaaneja elää Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan pohjoisosassa. Sen luontainen levinneisyys kulkee Meksikosta Peruun ja Brasiliaan. Silmälasikaimaaneja elää nykyisin myös siirrettynä vieraslajina Kuubassa, Puerto Ricossa ja Yhdysvaltojen[1] Floridassa.
Silmälasikaimaani asustaa järvissä ja kosteilla soilla. Se viihtyy parhaiten hitaasti virtaavissa avoimissa vesistöissä, mutta saattaa löytyä myös lähes umpeen kasvaneista vesistöistä, kunhan vain ruokaa riittää. Silmälasikaimaani on aktiivisimmillaan öisin ja viettää suuren osan ajastaan vedessä hiljaa lojuen. Se siirtyy vuoroin varjoon ja vuoroin aurinkoon sekä vedessä, että maalla. Kaimaani liikkuu yleensä laiskasti, mutta ui nopeasti ja voi tehdä nopeita yllätyshyökkäyksiä voimakkaalla hännällään. Kuivana kautena se voi kaivautua mutaan odottamaan sateita, vaikka toisaalta se hyötyy veden ollessa matalalla, kun se voi napata loukkuun jääneitä kaloja.
Kaimaaninpoikaset syövät lähinnä hyönteisiä, äyriäisiä ja nilviäisiä. Kasvettuaan ne syövät kaloja, sammakoita, kilpikonnia, ja muita matelijoita, vesilintuja ja haaskoja. Toisinaan kaimaanit voivat syödä lajitoveriensa poikasia. Täysikasvuisena silmälasikaimaani voi saalistaa jo pienehköjä nisäkkäitä. Kaimaanit jahtaavat kaloja joskus ryhmänä. Tällöin ne ahdistavat kalaparven yhdessä matalikolle, josta ne on helpompi pyydystää. Tyypillisempi tapa on kuitenkin yllätyshyökkäys hivuttautumalla lähelle saalista ja saaliin nappaaminen nopealla pyrähdyksellä. Silmälasikaimaanin elinikä on yli 25 vuotta.
Silmälasikaimaaneilla on kiima yleensä sadekautena, eli tavallisesti huhti-toukokuussa. Ne kokoontuvat yhteen lisääntymistä varten. Koiraat taistelevat naaraista ja voivat loukkaantua pahastikin. Yleensä isoimmat koiraat pääsevät parittelemaan usean naaraan kanssa. Naaras rakentaa kolmen kuukauden päästä suuren pesäkummun risuista, vesikasveista ja muusta kasviaineksesta. Naaras munii 14-40 munaa. Joskus samassa pesässä on useamman naaraan munat, jotka ne peittävät huolellisesti. Emo vartioi pesää kolme kuukautta ja puolustaa sitä pesärosvoilta. Vähän ennen munien kuoriutumista se kaivaa munat esiin. Poikaset menevät heti kuoriuduttuaan veteen ja ovat heti valmiita saalistamaan emon vartioidessa niitä. Tarpeen tullen emo voi kuivana kautena siirtää poikasia lammikosta toiseen yön aikana, jolloin se pitää yhteyttä poikasiin äänellä ja hajulla.
Silmälasikaimaaneja on runsaasti ja laji on sopeutuvainen. Kokonaiskanta on ainakin miljoona yksilöä. Sitä ei pienen kokonsa vuoksi vainota samalla tavalla kuin isompia krokotiililajeja ja laji on jopa hyötynyt, kun vesistöt on joskus tyhjennetty kilpailijoista. Kuitenkin silmälasikaimaaneja pyydetään paljon alligaattorin nahan korvikkeeksi ja lemmikeiksi, joista Floridan populaatio onkin saanut alkunsa. Monet Etelä-Amerikan valtiot säätelevät lajin metsästystä. Salametsästystä esiintyy kuitenkin yhä.
Silmälasikaimaani (Caiman crocodilus) on alligaattorien heimoon kuuluva kaimaanilaji.
