Ruskolevät (Phaeophyceae syn. Phaeophyta) on ruskeiden levien ryhmä, johon kuuluu noin 2 000 monisoluista pääosin merivedessä elävää lajia. Monet ruskolevät viihtyvät valtamerten kylmissä ja kivikkoisissa rannikkovesissä. Sukuja on kuvattu yli 250. Kooltaan osa lajeista on mikroskooppisen pieniä, mutta ruskoleviin kuuluu myös kymmenien metrien pituisia ulkoisesti kasveja paljolti muistuttavia lajeja eli kelppejä (suvut Macrocystis, Nereocystis ja Laminaria), jotka ovat suurimpia Chromalveolata-kunnan edustajia. Kasveja muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi niitä pidettiin aiemmin kasveina. Nykyään ne luokitellaan Chromalveolata-kunnan kaareksi tai ruskeiden levien kaaren alakaareksi tai luokaksi.
Ruskolevät eroavat muista levistä värinsä perusteella; riippuen ruskean (fukoksantiini) ja vihreän (klorofylli) pigmentin suhteesta niiden väri vaihtelee tummanruskeasta oliivinvihreään. Ruskoleville on kehittynyt kaasun täyttämiä rakkoja, jotka auttavat pohjaan kiinnittyneiden levien yhteyttäviä osia kohoamaan veden pintaan. Lisääntyminen tapahtuu sekä suvullisesti että suvuttomasti (sukupolvenvuorottelu). Liikkumiskykyisillä sukusoluilla on kaksi eripituista siimaa. Laminaria-suvun ruskoleviä käytetään Aasiassa laajalti ravintona ja eräitä muita lajeja lannoitteena. Niistä saadaan myös alginaatteja, joita käytetään hyytelöintiaineena ja lääkekapseleiden valmistuksessa.
Päärynälevä (Macrocystis pyrifera) on suurikokoisin levä, ja se voi kasvaa jopa 65 metrin pituiseksi. Päärynälevät sukulaisineen muodostavat vedenalaisia metsiä (kelppimetsät), jotka ovat lajistoltaan runsaita ekosysteemejä. Sargassolevät (Sargassum) muodostavat runsaita kasvustoja Sargassomeren trooppisissa vesissä. Muita tunnettuja ruskoleviä ovat jouhilevät (Chorda) ja rakkolevät (Fucus, esim. rakkolevä Fucus vesiculosus), joista kummankin edustajia esiintyy myös Suomen rannikolla.
Ruskolevät lisääntyvät suvullisesti ja niiden elinkierto on joko haplodiplontti tai diplontti. Haplodiplontissa elinkierrossa, jollainen on esimerkiksi suurilla kelppimetsiä muodostavilla lajeilla, itse leväyksilö on diploidi sporofyytti. Sporofyytti tuottaa yksisoluisia uintisiimallisia tsoosporeja, joista kasvaa pieniä haploidisia koiras- ja naarasgametofyyttejä. Koirasgametofyyteistä vapautuu uintisiimallisia siittiösoluja, jotka hedelmöittävät naarasgametofyyteissä olevat liikkumattomat munasolut, jolloin syntyneestä tsygootista alkaa kasvaa uusi diploidi leväyksilö. Rakkolevillä puolestaan on diplontti elinkierto, jossa diploidit leväyksilöt tuottavat sukusolupesäkkeissään haploideja siittiöitä ja munasoluja, jotka vapautuvat veteen. Hedelmöittyneestä munasolusta alkaa kasvaa suoraan uusi diploidi rakkoleväyksilö.
Ruskolevät (Phaeophyceae syn. Phaeophyta) on ruskeiden levien ryhmä, johon kuuluu noin 2 000 monisoluista pääosin merivedessä elävää lajia. Monet ruskolevät viihtyvät valtamerten kylmissä ja kivikkoisissa rannikkovesissä. Sukuja on kuvattu yli 250. Kooltaan osa lajeista on mikroskooppisen pieniä, mutta ruskoleviin kuuluu myös kymmenien metrien pituisia ulkoisesti kasveja paljolti muistuttavia lajeja eli kelppejä (suvut Macrocystis, Nereocystis ja Laminaria), jotka ovat suurimpia Chromalveolata-kunnan edustajia. Kasveja muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi niitä pidettiin aiemmin kasveina. Nykyään ne luokitellaan Chromalveolata-kunnan kaareksi tai ruskeiden levien kaaren alakaareksi tai luokaksi.
Ruskolevät eroavat muista levistä värinsä perusteella; riippuen ruskean (fukoksantiini) ja vihreän (klorofylli) pigmentin suhteesta niiden väri vaihtelee tummanruskeasta oliivinvihreään. Ruskoleville on kehittynyt kaasun täyttämiä rakkoja, jotka auttavat pohjaan kiinnittyneiden levien yhteyttäviä osia kohoamaan veden pintaan. Lisääntyminen tapahtuu sekä suvullisesti että suvuttomasti (sukupolvenvuorottelu). Liikkumiskykyisillä sukusoluilla on kaksi eripituista siimaa. Laminaria-suvun ruskoleviä käytetään Aasiassa laajalti ravintona ja eräitä muita lajeja lannoitteena. Niistä saadaan myös alginaatteja, joita käytetään hyytelöintiaineena ja lääkekapseleiden valmistuksessa.
Päärynälevä (Macrocystis pyrifera) on suurikokoisin levä, ja se voi kasvaa jopa 65 metrin pituiseksi. Päärynälevät sukulaisineen muodostavat vedenalaisia metsiä (kelppimetsät), jotka ovat lajistoltaan runsaita ekosysteemejä. Sargassolevät (Sargassum) muodostavat runsaita kasvustoja Sargassomeren trooppisissa vesissä. Muita tunnettuja ruskoleviä ovat jouhilevät (Chorda) ja rakkolevät (Fucus, esim. rakkolevä Fucus vesiculosus), joista kummankin edustajia esiintyy myös Suomen rannikolla.
Ruskolevät lisääntyvät suvullisesti ja niiden elinkierto on joko haplodiplontti tai diplontti. Haplodiplontissa elinkierrossa, jollainen on esimerkiksi suurilla kelppimetsiä muodostavilla lajeilla, itse leväyksilö on diploidi sporofyytti. Sporofyytti tuottaa yksisoluisia uintisiimallisia tsoosporeja, joista kasvaa pieniä haploidisia koiras- ja naarasgametofyyttejä. Koirasgametofyyteistä vapautuu uintisiimallisia siittiösoluja, jotka hedelmöittävät naarasgametofyyteissä olevat liikkumattomat munasolut, jolloin syntyneestä tsygootista alkaa kasvaa uusi diploidi leväyksilö. Rakkolevillä puolestaan on diplontti elinkierto, jossa diploidit leväyksilöt tuottavat sukusolupesäkkeissään haploideja siittiöitä ja munasoluja, jotka vapautuvat veteen. Hedelmöittyneestä munasolusta alkaa kasvaa suoraan uusi diploidi rakkoleväyksilö.
