Kalliotamaani eli kapintamaani (Procavia capensis) on tamaanien lahkoon kuuluva nisäkäs, joka elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se on tamaanilajeista laajimmalle levinnyt. Kalliotamaani on erinomainen kiipeilijä erikoisrakenteisen jalkapohjansa ansiosta. Se selviytyy kallionseinämistä nousemalla pystyhalkeamia pitkin tukien samalla selkäänsä vastaseinämään.
Kalliotamaani kasvaa 30–60 senttimetrin mittaiseksi ja painaa noin neljä kiloa. Kalliotamaani on siis hieman isompi kuin puu- ja kivitamaanit. Sen turkki on ruskeanharmaata, mutta selän hajurauhasen ympärillä se on keltaista ja mustaa. Sen häntä on mitättömän lyhyt. Vanhojen yksilöiden kulmahampaat pistävät esiin suusta. Sen pää on pyöreämpi ja nenä tylpempi kuin muilla tamaanilajeilla.
Kalliotamaani käyttää ravintonaan heiniä, ruohoa ja jäkäliä. Se on liikkeellä päivisin.
Kalliotamaanin suvun Procavia systematiikka on ollut kiistanalainen. Se on aiemmin jaettu 4–5 erilliseen lajiin, mutta yleisemmin sen nykyään katsotaan käsittävän vain yhden lajin Procavia capensis, joka koostuu lukuisista alalajeista.[1][2] Kokonaislevinneisyysalue kattaa Saharan eteläpuolisen ja koillisen Afrikan ja osan Lähi-itää (Libanon, Israel, Arabian niemimaa). Eristyneitä populaatioita on Libyan ja Algerian vuorilla.[1] Nimialalaji kapintamaani Procavia capensis capensis elää eteläisimmässä Afrikassa.
Naaran kantoaika on noin 7,5 kuukautta, jonka jälkeen se synnyttää tavallisesti kaksi poikasta. Poikaset kasvavat nopeasti ja painavat puolivuotiaina jo 1,5 kg. Naaras kanta jälkikasvuaan varsin pitkään selässään.
Kalliotamaani eli kapintamaani (Procavia capensis) on tamaanien lahkoon kuuluva nisäkäs, joka elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se on tamaanilajeista laajimmalle levinnyt. Kalliotamaani on erinomainen kiipeilijä erikoisrakenteisen jalkapohjansa ansiosta. Se selviytyy kallionseinämistä nousemalla pystyhalkeamia pitkin tukien samalla selkäänsä vastaseinämään.
